Miltä tuntui muuttua "keski-ikäiseksi" naiseksi, ja missä iässä huomasit muuttuneesi sellaiseksi?

Kun lapseni olivat olkapäähäni asti pituudeltaan ja menivät ylä-asteelle ja lukioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten piristää omaa keski-ikää? Olen nelikymppinen ja pelkään luisuvani lamaannukseen.

Kertokaa te pirteämmät?

Se pitää jokaisen löytää sisimmästään.

Minä olen nauttinut kun saan rauhassa syventyä harrastuksiini ja ilman häiriötekijöitä "nörtteillä" omien juttujen parissa. Nuorempana olin levottomampi ja yritin juosta miellyttämässä muita.

"Aikuinen nainen mä ooooon, en enää eksy maailman tuuliin."

Ihmiset elävät venytettyä teini-ikää eläkkeeseen saakka. Sen jälkeen puhutaan harmaista panttereista ja senioreista. Mihin kaikki aikuiset hävisi? Kuka ottaa vastuullisen aikuisen roolin?

Ah, keski-ikäisenä naisena on ihanaa!! Nautin täysin siemauksin, toisin kuin nuorempana, silloin oli epävarmuuksia, taloudellisesti haastavampaa ja tuli kuunteltua kaikenlaisten äijien kotkotuksia, mutta ei enää. Nuorempana oli omat kivat juttunsa, nyt keski-ikäisenä taas omansa, pitää arvostaa tätä elämää ihan joka vaiheessa. Voi olla että vanhempana sitä arvostaa enemmän, koska just ymmärtää elämän rajallisuuden ja oman kuolevaisuutensa. Se on sitä ajattelun kypsymistä.

Ehkä noin 42-vuotiaana, nyt 46. En nyt vielä 35-vuotiaana osannut mieltää itseäni keski-ikäiseksi, ajattelisin sen alkavan noin nelikymppisestä. Mieleltäni kyllä tunnen itseni edelleen melko nuoreksi, eikä ulkonäkökään niin kamalasti ole rupsahtanut kuin nuorena pelkäsin. :D Parikymppisenä olin lisäksi ylipainoinen ja liikuin todella vähän, joten nyt normaalipainoisena ja arkiliikuntaa harrastavana tunnen itseni energisemmäksi kuin tuolloin.

Naureskelen näille miehille, jotka jaksaa keski-iässä ja vanhempanakin katsoa elämää ja onnellisuutta siitä näkökulmasta, että saavatko huomiota naisilta tai iskettyä naisia. Siis miten höpsöä, pitäisikö näiden tyyppien hankkia elämä. Eivätkö he ole päässeet elämässään yhtään mihinkään? Ikuinen äiti-syndrooma ja naisen huomion kaipuu.

Keski-ikäiset naiset ovat oikeasti todella ihania.

En tietenkään ehkä 20-vuotiaana ajatellut ihan näin, mutta nyt olen huomannut, miten kauniita, kuumia ja upeita suunnilleen omanikäiseni tai hieman vanhemmat (40-50 -vuotiaat) naiset tässä iässä ovat. Itse olen 40-vuotias.

En käsitä, miten joku omanikäinen mies voi kiinnostua jostakin 20-30 -vuotiaasta tytöstä? Parikymppinen on vielä ihan lapsi, etenkin nykyään (joskus 50-luvulla tietysti saattoi jollain parikymppisellä olla jo viitisen vuotta työkokemustakin, mutta nykyisin 20 vuotta täyttäneet ovat ihan lapsukaisia).

Nyt tuntuu, että omanikäiset naiset ovat tuossa 40 vuotta täytettyään ikään kuin puhjenneet täyteen kukoistukseensa. Heissä on ihanaa hehkua ja vetovoimaa. Olette ihania, upeita tyyppejä, kauniita, haluttavia. Ihanat, aikustuneet naiset!

Olen 36 ja haaveilen ekasta parisuhteesta ja perheen perustamisesta.

N

Vierailija kirjoitti:

Noin 45-50-vuotiaana. On surullista, kun on hedelmätön eikä voi saada enää lapsia. Raskaus, synnytys ja imetys ovat naisen elämässä parasta aikaa ja se aika, kun omat lapset ovat pieniä!

Nyt vähän yli 50-vuotiaana ikääntyminen ja vanhuus pelottaa. Raihnaistuminen, sairaudet ja muistisairaudet. Avuttomuus ja toisten armoille ja hoidettavaksi joutuminen. Vanheneminen ei tuo mitään hyvää, vain ankeutta, pelkoa ja ikäviä asioita.

75v ukkini sanoi että vanhuus ei tuo muuta kuin köpöttövän käynnin ja hörisevän p***een.

Vierailija kirjoitti:

Naureskelen näille miehille, jotka jaksaa keski-iässä ja vanhempanakin katsoa elämää ja onnellisuutta siitä näkökulmasta, että saavatko huomiota naisilta tai iskettyä naisia. Siis miten höpsöä, pitäisikö näiden tyyppien hankkia elämä. Eivätkö he ole päässeet elämässään yhtään mihinkään? Ikuinen äiti-syndrooma ja naisen huomion kaipuu.

Aika harva keski-ikäinen mies perustaa koko olemassaolonsa sille, saako iskettyä naisia. Jollekulle parikymppiselle totaalikokemattomalle pojalle asia saattaa olla todella tärkeä, mutta käytännössä lähes kaikilla keski-ikäisillä (tavallisilla) miehillä on jo kokemusta naisista ja parisuhteesta/parisuhteista.

Puolivillaiset naisten iskemisyritykset ja etenkin niistä kehuskeleminen on vain väsynyttä setämiesläppää, jolla yritetään peittää oma ikääntyminen.

Moni mies pelkää ukkoutumista niin paljon, että yrittää väkisin leikkiä viriiliä.

Iso osa on vaan ihan rehdisti äreitä, ukkoutuneita keski-ikäisiä miehiä, joiden testosteronitasot, erektiot ja virtsasuihkun voimakkuus ovat laskeneet kuin lehmän häntä; joiden päälaelta paistaa niin tyhjiä alueita, että niistä näkee jo ajatuksetkin; jotka painelevat eturauhastaan jokaisen pidemmän virtsaamisvälin tai siemensyöksyn jälkeen; joiden nivelet ovat jo kankeita, selkä väärä, ryhti huono, vatsa ja kivekset roikkuvat, ja paikkoja kolottaa.

Nämä samat miehet kuitenkin rakastavat omia, keski-ikäisiä vaimojaan ja aikuistuvia lapsiaan, tekevät työnsä ja toivovat lapsenlapsia, joita voisi keinuttaa polvella.

Yllättävän monella keski-ikäisellä miehellä on vauvakuume (harva myöntää!!!), joka on kai merkki siitä, että lapsenlapsia kaivattaisiin. Tietysti tämä saattaa joidenkin harvojen kohdalla olla syy etsiä nuorempaa naista, jonka kanssa voisi tehdä iltatähden.

Minulla oli jonkinlainen rajapyykki, kun 40-vuotissyntymäpäivieni aikoihin aloitin jatko-opiskelut, sain töissä ylennyksen, lapsi pääsi ripiltä, alkoi kulkea mopolla ja meni kesätöihin ja ajan rajallisuus konkretisoitui, kun rakkain ystäväni kuoli syöpään. Ulkonäköön liittyviä asioita tähän ei liittynyt. Suru vei ylikilot.

On ihanaa kun ei himota koko aikaa ja voi oikeasti keskittyä muihin asioihin parisuhteessa ja elämässä.

Vierailija kirjoitti:

61v vieläkään en ole henkisesti "minkään ikäinen", vaan elän juuri sellaista elämää kuin haluan. Todella vapauttavaa. 50+ vuotiaana opiskelin uuden ammatin ja vaihdoin alaa 30v työuran jälkeen. Myös asuinkaupunki vaihtui eron myötä. Pitää vaan rohkeasti tehdä ratkaisuja jotka auttavat itseä voimaan hyvin. Ratkaisut eivät tarkoita toisten mielipiteiden sivuuttamista, pitää vaan yrittää tehdä asiat mahdollisuuksien mukaan muut asianosaiset huomioon ottaen. Kaikki kyllä järjestyy, eikä tarvitse "sitten vanhana" katua ettei elänyt elämää, vaan suoritti sitä.

Mille alalle vaihdoit?

Olen 37-vuotias ja lapset teini-iässä. Luulen, että lasten takia tunnen itseni keski-ikäiseksi, koska vaikka kuinka yritän pysyä ajan hengessä mukana, huomaan että olen todella nolo ja tipahtanut. Peilistä katsoessani en huomaa mitään keski-ikäistä tanttaa, hiukset ovat pitkät ja paksut ja värjätty kahdella eri värillä, en harmaannu vielä ja haaveilen nenäkorusta. Samoin pukeutumistyyliltäni en ole vielä täysin tantta, vaikka yhä enemmän haluan ostaa mukavia vaatteita.

Oikeastaan vasta nyt. Olen 57 -vuotias. Ilmeisesti estron hiipuminen ja vv-oireiston läpikäyminen ilman hormonikorvaushoitoa aiheuttaa nivelongelmia. Tuntuu kuin viime vuosi olisi vanhentanut minua kymmenkertaisesti. Mutta koska kyse on luonnollisesta asiasta ja pärjään hyvin, en ole halukas käyttämään mitään hormonihoitoa. Hyvä ravitsemus, monipuolinen liikunta ja riittävä uni, sekä tietyt vitamiinilisät aseinani taistelen mummoutumista vastaan!

Hei

Täytän yllättäen kohta 64v, ja vieläkään en koe itseäni keski-ikäiseksi. Koskahan tulee se? Ja sitten vanhuus??? Taidan vaan olla onnellinen

Vierailija kirjoitti:

Hakeudu terapiaan! Sulla on ongelma, joka on päänsisäinen. Olen 45 ja en koe millään lailla olevani keski-iässä..

Heh, samaa olin tulossa sanomaan. Ikää 46 vuotta. Henkisesti ei tunnu siltä yhtään, eikä aina peiliin katsoessakaan. Ehkä ikä alkaa eniten painaa silloin, kun tekee jotain fyysisiä juttuja. Päivä laskettelurinteessä tuntuukin yhtäkkiä polvissa. Tai jos tekee pitkän lenkin, sen jälkeen on hiukan hankalaa kumartua ottamaan lenkkarit jaloista. Sellaisia aavistuksenomaisia muistutuksia siitä, etten ole enää kaksikymppinen. Mutta enpä haluaisi ollakaan. Tänä päivänä tiedän paljon paremmin kuka olen ja mitä elämältä haluan. Haluan vanheta kuin idolini, sukulaismummo, joka kuoli 93-vuotiaana, mutta ihan viimeisiin päiviinsä saakka vietti ystäviensä kanssa lounaita, joilla syötiin hampurilaisia ja juotiin skumppaa ja sen jälkeen tanssittiin olohuoneessa. 

Vierailija kirjoitti:

On ihanaa kun ei himota koko aikaa ja voi oikeasti keskittyä muihin asioihin parisuhteessa ja elämässä.

Olikohan tämän kirjoittanut nainen vai mies?

Ei ole merkitystä, milloin on keski-ikäinen. Olen onnellisin nyt viisikymppisenä. Elän kuin uutta nuoruutta, lapset ovat itsenäistyneet ja voin tehdä elämälläni mitä haluan. Suunnittelen muuttoa Costa del Soliin...🌞

HERRANJESTAS OLENKÄ MO MYYTTUMUT

KESKI_JIKÄISEKSI

NAISEKSI????????????????????????????????????