Miltä tuntui muuttua "keski-ikäiseksi" naiseksi, ja missä iässä huomasit muuttuneesi sellaiseksi?

Hmm. Oon 46v ja just lääkäri käytti sanaa nuori minusta. Eipä kiinnosta vuodet.

Kunto ratkaisee.

Hämmentäviä sellaiset kommentit, että "miksi pitäisi kriisiytyä iän vuoksi?"

Ei kukaan kriisiydy iän vuoksi velvollisuudesta, niin vaan käy joillekin ja toisille sitten ilmeisesti ei. Ymmärrän toki, että tuolla halutaan kiertoilmaista "En koe ikäkriisiä", mutta välillä mietin luuleeko nämä ihmiset oikeasti, että kriiseilevät kriiseilevät velvollisuudesta 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 46v. En tunne itseäni vanhaksi. Olen pirun hyvässä kunnossa ikäisekseni.

Mitä sitten ja mitä teet sillä hyvällä kunnollasi. Meinaatko elää liian pitkään täällä muiden elättinä ja nostelemassa eläkettä. 

Tulet kalleimmaksi yhteiskunnalle kun sua joudutaan hoitamaan laitoksissa pisimpään jos kuntosi vuoksi et meinaa kuolla ollenkaan jollei tule syöpää eikä mitään muutakaan sairautta joka voisi nopeuttaa. 

Toinen homma on omaisesi jotka eivät tykkää siitä jos joku laitoksessa kituu liian kauan ja joutuu ramppaamaan siellä katsomassa vuosikausia. 

Mitä olet saavuttanut  46v asti ja mitä on vielä saavuttamatta. Nyt olet todennäköisesti elämäsi puolessa välissä  ja kaikki tärkeimmät asiat olisi pitänyt saavuttaa tähän asti. 

Mikä saa sit uskomaan, että kaikki on yhteiskunnan riesana. Katoppa vaikka Aira Samulinia.

Ikää on yli 90v ja ei tarvi laitoshoitoa. Pitänyt kunnostaan huolta aina.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ollut vanha sielu,ei kiinnosta biletys, ja ihmisjoukot. Ajattelen todella syvällisiä, esim. elämän tarkoitusta ja kuolemaa usein. Olen 28v joten saa nähdä.

Ei PM ainesta.

Vierailija kirjoitti:

Hakeudu terapiaan! Sulla on ongelma, joka on päänsisäinen. Olen 45 ja en koe millään lailla olevani keski-iässä..

Hanki lääkkeet.

Ei tämä mikään kokemusasia ole!

Miksi pitäisi kriisiytyä iän vuoksi? En koe sitä velvollisuudekseni.

Tuntui ihanalta. En todella haluaisi olla nuori tänä päivänä. Hyi olkoon:)

Täytän 43 ja olen mielestäni keski-ikäinen. Nuoruuden poisheitto oli kivulias, mutta nykyään viihdyn nahoissani paremmin kuin koskaan aiemmin.

Aluksi: omasta mielestäni en ole koskaan ollut mikään erityisen kaunis. Siitä huolimatta ehdotteluja ja aloitteita tuli liiankin kanssa jo 12-vuotiaasta asti miehiltä, ja jo sitä ennen pari suurin piirtein samanikäistä tyttöä pyrki lähentelemään minua seksuaalisessa mielessä (onkohan mulla jotkut poikkeukselliset feromonit?). Aloin seurustella vakituisesti 16-vuotiaana pojan kanssa, jonka kanssa kihlauduin 19-vuotiaana ja avioiduin sitten 20-vuotiaana. Äidiksi tulin 23-vuotiaana. En ollut petollista sorttia koskaan, mutta koin eri asteisia aloitteita: kirjeitä(!  1980-luvulla semmoisiakin vielä kirjoitettiin), vislauksia, treffipyyntöjä, lähentelyjä, flirttailua, tanssiinpyyntöjä - jopa kun olin puolisoni kanssa liikenteessä -, tulisia rakkaudentunnustuksia yms. yms. Kavereiden polttareita juhliessa säännönmukaisesti yökerhossa tms. olin minä se, joka sain huomiota. Jopa raskaana mahani kanssa!

Olin siis itse asiassa tosi helpottunut, kun peräänvislaukset alkoivat vähentyä (eivät mitenkään äkisti loppuneet) siinä neljänkympin kieppeillä.  Opin myös naamioitumaan pukeutumalla kaapuihin ja pitkiin villatakkeihin ja käyttämään farkkuja vain kotona. Näkymättömäksi - ainakin jossain määrin - olen muuttunut vasta viisikymppiä täytettyäni. Tosin vielä viisi vuotta sitten mua yritti kolmekymppinen mies baarissa pokata, kun oltiin puolison kanssa pyörälenkillä ja mulla oli joku t-paita ja sortsit ja isot mustat aurinkolasit, joiden takaa silmänrypyt ilmeisesti eivät näkyneet. Olen siis nyt 58-vuotias.

Kun menkat loppuivat 51 vuotiaana. Se oli valtava helpotus kun runsaat ja kivuliaat kuukautiset loppuivat. Tuli keski-iän ihanuus, ei kriisiä.

Täytän piakkoin 39-vuotta ja 50-vuotiaat ja vanhat papat alkaneet iskeä silmää ja tulemaan jutulle tuolla koiraa ulkoiluttaessa. Eli tämän havaintoni mukaan en enää näytä kolmekymppiseltä. Kaksi vuotta olen kärsinyt jonkinlaista ikäkriisiä ja verrannut itseäni nuorempiin, mutta nyt olen rauhoittumaan päin. Ja tosiaan, kroppa on vielä ok hoikassa kunnossa, mutta tekee mieli pukeutua ensi kesänä jo peittävästi, ja kuten täällä joku sanoi: tätimäisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Miten piristää omaa keski-ikää? Olen nelikymppinen ja pelkään luisuvani lamaannukseen.

Kertokaa te pirteämmät?

katkeralta...

Silmänisku on kyllä puistattava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en nyt vielä tunne itseäni keski-ikäiseksi mutta kyllä se on mielessä useasti. Jotenki sana keski-ikäinen tuntuu melkein kirosanalta. :/ Ahdistaa. En halua olla vanha! Mulla on ollut jatkuva ikäkriisi 25v asti. Pelottaa vanheta. En tykkää siitä, mitä se ulkonäölle tekee.

N31

Voin lohduttaa että kun saavutat keski-iän, ajattelet asioista eri tavalla ja ulkonäkö ei ole enää prioriteeteissa kärkisijoilla. T.tyytyväinen keski-ikäinen täti 50v

Mun äiti on 60 ja surkuttelee koko ajan miltä näyttää. Samoin mun 80v mummo(isän äiti). Ei kaikki hyväksy itseään.

Mulle on aina ollut tärkeetä huomio ja nyt kun sitä ei enää saa juurikaan niin ahdistaa ihan hirveesti. En oo koskaan ollut mikään suosittu ja nätti tyttö mutta yllättäen n. 20vuotiaana kaunistuin todella paljon. Ja nyt se ilo onkin jo mennyttä.

Ja ei, ei ole trolli. Mietin jo mihin toimenpiteisiin menen että saan edes vähän ylläpidettyä ulkonäköäni.

Se edellinen

Joo no henkisesti kuulostat 15-vuotiaalta. Ei ihme että vanheneminen pelottaa. Ehkä terapia tekisi hyvää

Miksi on niin vaikea hyväksyä että joillekin ulkonäkö on oikeasti iso juttu? Meenkö terapiaan mun äidin ja mummon kanssa?

Henkisesti olen kyllä 75; meen lauantaisinkin ennen kymppiä nukkumaan, harrastukseni ovat ulkoilu ja viherkasvit, päivän suosikkihetki on aamukahvi.... Enkä ole koskaan ollut bileissä.

Epäironisesti voisi tehdä ihan hyvää. Hehän ovat sinuun nuo traumat ja pinnallisen minäkuvan siirtäneet.

Heh en koe olevani keski-ikäistä lähelläkään. Viimeksi tänään kysyttiin papereita. Ehkä se alkaa joskus neljänkympin jälkeen.

T. 34v

Rehellisesti kyllä kipuilen asian kanssa jonkun verran. En iän, en muutosten, mutta sen kanssa, miten ”keski-ikäiset naiset” ovat väheksytty ja halveksittu ihmisryhmä. Hallituksestakin hehkutetaan, miten ovat ”nuoria naisia”. Nuoria? Sanna Marin on 36, varhaisessa keski-iässä. Krista Kiuru 47, ihan selvästi keski-iässä, ja Henriksson on kai lähempänä 60v kuin 50v.

Mikä vika siinä keski-iässä on, jos se ei kelpaa edes huippupoliitikkojen iäksi? Ja miksi tuo ”nuori nainen” esitetään ikään kuun parempana asiana kuin ”tehtävään sopivan ikäinen nainen”. Ihmettelen!

Oho, mitenköhän tämä ikäjuttu on mennyt minulta kokonaan ohi? Olen nyt 65 v., enkä ole koskaan luokitellut itseäni minkään ikäiseksi. Olen vain minä.

Mua surettaa lähinnä se asenne, että semmonen 35-45v+ joutuu muuttamaan itsestään jotain mitä ei ole. Just esim. Moni täällä sanoo tyylin. Ahdistaisi jos ei saa pukeutua enää omalla tavallaan vaan täytyy muuttua tädiksi "muiden mieliksi". Että "otetaan vakavasti"

Mitään pyllybiksuja ja minishortseja En käytä mutta tykkään seurata muotia. En halua verhoutua mihinkään nansotunikaan! 😨

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti kyllä kipuilen asian kanssa jonkun verran. En iän, en muutosten, mutta sen kanssa, miten ”keski-ikäiset naiset” ovat väheksytty ja halveksittu ihmisryhmä. Hallituksestakin hehkutetaan, miten ovat ”nuoria naisia”. Nuoria? Sanna Marin on 36, varhaisessa keski-iässä. Krista Kiuru 47, ihan selvästi keski-iässä, ja Henriksson on kai lähempänä 60v kuin 50v.

Mikä vika siinä keski-iässä on, jos se ei kelpaa edes huippupoliitikkojen iäksi? Ja miksi tuo ”nuori nainen” esitetään ikään kuun parempana asiana kuin ”tehtävään sopivan ikäinen nainen”. Ihmettelen!

30-40v on kohtuu nuori poliitikoksi. Kaikki riippuu siitä mistä sitä katsoo.