Miltä tuntui muuttua "keski-ikäiseksi" naiseksi, ja missä iässä huomasit muuttuneesi sellaiseksi?
Kommentit (1022)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakeudu terapiaan! Sulla on ongelma, joka on päänsisäinen. Olen 45 ja en koe millään lailla olevani keski-iässä..
Sinun se terapiaan pitäisi hankkiutua jos keski-ikäisenä kiellät olevasi keski-ikäinen. Säälittävää. Nuoret nautaa sulle kippurassa.
Hahhah, kyllä sinäkin siitä vielä viisastut, kunhan ikää tulee lisää. Ja toisaalta, miski ihmeessä täytyisi yleensä luokittautua jonkin ikäiseksi, en ymmärrä.
Tämä. Ja miksi ylipäänsä pitäisi edes välittää siitä, nauraako joku kippurassa niille omille näkemyksille vai ei? Tuo heijastaa vaan sitä kirjoittajan omaa keskenkasvuista maailmaa, jossa muiden silmissä päteminen on koko elämä ja nauretuksi tuleminen maailmanloppu. Osa kasvaa noista ajatuksista pois ja oppii elämään omaa elämäänsä itse. Osa jumittuu noihin teiniarvoihin ja yrittää loppuun asti vaan kelvata muille.
Muuttua keski-ikäiseksi? Ei se päälle päin näy. Vaihdevuodet tuli ja meni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 46v. En tunne itseäni vanhaksi. Olen pirun hyvässä kunnossa ikäisekseni.
Mitä sitten ja mitä teet sillä hyvällä kunnollasi. Meinaatko elää liian pitkään täällä muiden elättinä ja nostelemassa eläkettä.
Tulet kalleimmaksi yhteiskunnalle kun sua joudutaan hoitamaan laitoksissa pisimpään jos kuntosi vuoksi et meinaa kuolla ollenkaan jollei tule syöpää eikä mitään muutakaan sairautta joka voisi nopeuttaa.
Toinen homma on omaisesi jotka eivät tykkää siitä jos joku laitoksessa kituu liian kauan ja joutuu ramppaamaan siellä katsomassa vuosikausia.
Mitä olet saavuttanut 46v asti ja mitä on vielä saavuttamatta. Nyt olet todennäköisesti elämäsi puolessa välissä ja kaikki tärkeimmät asiat olisi pitänyt saavuttaa tähän asti.
Sinua käy todella sääliksi. Täytyypä sinulla olla surkea elämä, kun viitsit tuollaista p a s k a a suoltaa, mutta olet varmaan jossakin vaiheessa todella traumatisoitunut jostakin, ei normaali ihminen vaivaudu samanlaiseen kommentointiin. Toivottavasti ei sinulle ole vielä liian myöhäistä saada oikea elämä, jossa on iloa ja aurinkoa.
T. 65 v., joka on vielä helvetin hyvässä kunnossa, eikä tunne itseään minkään ikäiseksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti kyllä kipuilen asian kanssa jonkun verran. En iän, en muutosten, mutta sen kanssa, miten ”keski-ikäiset naiset” ovat väheksytty ja halveksittu ihmisryhmä. Hallituksestakin hehkutetaan, miten ovat ”nuoria naisia”. Nuoria? Sanna Marin on 36, varhaisessa keski-iässä. Krista Kiuru 47, ihan selvästi keski-iässä, ja Henriksson on kai lähempänä 60v kuin 50v.
Mikä vika siinä keski-iässä on, jos se ei kelpaa edes huippupoliitikkojen iäksi? Ja miksi tuo ”nuori nainen” esitetään ikään kuun parempana asiana kuin ”tehtävään sopivan ikäinen nainen”. Ihmettelen!
30-40v on kohtuu nuori poliitikoksi. Kaikki riippuu siitä mistä sitä katsoo.
No entä 47 v tai 57v? Ja sitä Sanna Marinin ”nuoruutta” korostettiin kyllä bilettämisen yhteydessä myös. Siis, kuka 36-vuotias perheenäiti on niin ”nuori” että pitää bilettää kaksikymppisten kanssa?
Hirveän ankeaa ajattelua. Tosi suomalaista. En yhtään koe kuuluvani tänne. Ihan ajattelin kyllä elää koko elämän, enkä hissutella jossain villasukissa ja rupatella oman pihan herukoiden mehustuksesta. Katsokaapa vaikka sellainen kuin Peggy Oki, joka skeittaa ja surffaa 65-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Mitä se keski-ikäisyys tarkoittaa tässä? Silloin ilmeisesti nainen on huomannut keski-ikäistyneensä, kun ei enää saa itselleen etuja naisellisten avujen avulla eivätkä miehet enää ota huomioon samalla tavalla, eivät tytöttele, eivät kehu ulkonäköä jne.
Siis mielestäsi naiset elävät ainoastaan miehiä varten? Siis oikeesti?
Cake Mace kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 46v. En tunne itseäni vanhaksi. Olen pirun hyvässä kunnossa ikäisekseni.
Löysä emätin ja roikkuvat häppärit. 50 kymppinen joka kuvitteli olevansa teinityttö. Löytänyt "seksuaalisuuden" erottuaan.
Huono lahna oli myös sängyssä.
Sanoo keski-ikäinen peräkammarin poika, jolla ei koskaan ole käynyt mäihä, useista yrityksistä huolimatta 😂
Vierailija kirjoitti:
Mua surettaa lähinnä se asenne, että semmonen 35-45v+ joutuu muuttamaan itsestään jotain mitä ei ole. Just esim. Moni täällä sanoo tyylin. Ahdistaisi jos ei saa pukeutua enää omalla tavallaan vaan täytyy muuttua tädiksi "muiden mieliksi". Että "otetaan vakavasti"
Mitään pyllybiksuja ja minishortseja En käytä mutta tykkään seurata muotia. En halua verhoutua mihinkään nansotunikaan! 😨
Miksi muka pitäisi muuttaa tyyliään? Voi olla, että joskus 65+ ikäisenä joutuu siirtymään matalakorkoisiin kenkiin, mutta en keksi yhtään syytä, miksi 35-45-vuotias ei voisi pukeutua juuri siten kuin haluaa. Itselläni raskausaika ollut kai ainoa, mikä vähän rajoitti, mutta ai niin, sain lapset jo ennen kuin olin 35, ja sen jälkeen en ole joutunut muuttamaan tyyliäni sellaiseksi, mikä ei tunnu omalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten piristää omaa keski-ikää? Olen nelikymppinen ja pelkään luisuvani lamaannukseen.
Kertokaa te pirteämmät?
Se pitää jokaisen löytää sisimmästään.
Olen 41 ja ensimmäistä kertaa huomaan vanhentumisen merkkejä itsessäni. Sekä ulkoisia että henkisiä.
Vierailija kirjoitti:
Cake Mace kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 46v. En tunne itseäni vanhaksi. Olen pirun hyvässä kunnossa ikäisekseni.
Löysä emätin ja roikkuvat häppärit. 50 kymppinen joka kuvitteli olevansa teinityttö. Löytänyt "seksuaalisuuden" erottuaan.
Huono lahna oli myös sängyssä.Sanoo keski-ikäinen peräkammarin poika, jolla ei koskaan ole käynyt mäihä, useista yrityksistä huolimatta 😂
🖕
Ainakaan tämän palstan lukeminen ei keski-ikäisenä naisena tunnu kovin hyvältä, koska täältä saa jatkuvasti lukea miesten kirjoituksia siitä, kuinka emme suunnilleen saisi edes olla olemassa. Joku tietysti kysyy nyt, että ovatkos ne miesten mielipiteet sitten niin tärkeitä, no periaatteessa eivät ole mutta ei siihen lähes käsinkosketeltavaan vihaan ja raivoon nyt ihan neutraalistikaan pysty suhtautumaan.
En tiedä milllon tarkalleen ottaen tajusin olevani keski-ikäinen, toki sille on olemassa tiettyjä määritelmiä ihan ikävuosiin perustuen ja ulkonäön suhteen tajusin näyttäväni keski-ikäiseltä viimeistään siinä vaiheessa kun aiemmin hienovaraisista ikämuutoksista kasvoissa ja vartalossa tuli isoja rysäyksiä kiihtyvällä tahdilla, mutta missä vaiheessa minusta alkoi _tuntua_ keski-ikäiseltä? En osaa sanoa. Ainakin siitä tiedän olevani keski-ikäinen, että tiedostan tiettyjen mahdollisuuksien ovien sulkeutuneen pysyvästi elämässä. Ikä ei ole vain numero vaikka niin mielellään väitetäänkin. Esimerkiksi perheen perustamisen suhteen junani on mennyt jo. Samoin jos ajatellaan mahdollisuuksia opiskelun ja työn suhteen, niin eivät ne ole enää samoja kuin nuorena paitsi epärealistisissa kuvitelmissa jotka eivät ole todellisuudessa kiinni. Koen keski-ikäisyyteen myös vahvasti liittyvän oman kuolevaisuuden tiedostamisen. Vaikka tokihan jokainen täysijärkinen ihminen tietää nuorenakin, että hän tulee vanhenemaan ja kuolemaan, niin nuorena sitä ei silti oikein konkretian tasolla tiedosta, ainoastaan teorian. Keski-ikäisenä, kun jo ulkonäössään näkee jatkuvasti uusia muutoksia, sen tajuaa aivan eri tavalla kuin 20-vuotiaana tai vielä 30-vuotiaanakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten piristää omaa keski-ikää? Olen nelikymppinen ja pelkään luisuvani lamaannukseen.
Kertokaa te pirteämmät?
Se pitää jokaisen löytää sisimmästään.
Carl Jung 'Life really begins at forty. Up until then, you are just doing research. '
61v vieläkään en ole henkisesti "minkään ikäinen", vaan elän juuri sellaista elämää kuin haluan. Todella vapauttavaa. 50+ vuotiaana opiskelin uuden ammatin ja vaihdoin alaa 30v työuran jälkeen. Myös asuinkaupunki vaihtui eron myötä. Pitää vaan rohkeasti tehdä ratkaisuja jotka auttavat itseä voimaan hyvin. Ratkaisut eivät tarkoita toisten mielipiteiden sivuuttamista, pitää vaan yrittää tehdä asiat mahdollisuuksien mukaan muut asianosaiset huomioon ottaen. Kaikki kyllä järjestyy, eikä tarvitse "sitten vanhana" katua ettei elänyt elämää, vaan suoritti sitä.
61v vieläkään en ole henkisesti "minkään ikäinen", vaan elän juuri sellaista elämää kuin haluan. Todella vapauttavaa. 50+ vuotiaana opiskelin uuden ammatin ja vaihdoin alaa 30v työuran jälkeen. Myös asuinkaupunki vaihtui eron myötä. Pitää vaan rohkeasti tehdä ratkaisuja jotka auttavat itseä voimaan hyvin. Ratkaisut eivät tarkoita toisten mielipiteiden sivuuttamista, pitää vaan yrittää tehdä asiat mahdollisuuksien mukaan muut asianosaiset huomioon ottaen. Kaikki kyllä järjestyy, eikä tarvitse "sitten vanhana" katua ettei elänyt elämää, vaan suoritti sitä.
Olen vihervasemmistolainen ja syntynyt mieheksi. Parivuotta sitten mulla tuli fiilis että olenkin keski-ikäinen nainen. Kohdunkaula puuttuu mutta ei anneta tosiasioiden häiritä !
Hahhah, kyllä sinäkin siitä vielä viisastut, kunhan ikää tulee lisää. Ja toisaalta, miski ihmeessä täytyisi yleensä luokittautua jonkin ikäiseksi, en ymmärrä.