Miltä tuntui muuttua "keski-ikäiseksi" naiseksi, ja missä iässä huomasit muuttuneesi sellaiseksi?

Huomasin pari- kolme vuotta sitten, kun työpaikalle palkattiin paljon uusia työntekijöitä, jotka ovat järjestäeen siinä 27-30 vuotiaita. Silloin takaraivossa tykytti totuus, että mä alan olla vähitellen se talon vanha työntekijä ja se "vanha akka." Onneksi on myös monia, jotka ovat minua vanhempia. En ole sentään ikäloppu.

N46

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihanaa kun ei himota koko aikaa ja voi oikeasti keskittyä muihin asioihin parisuhteessa ja elämässä.

Olikohan tämän kirjoittanut nainen vai mies?

Olen nainen. Ja olen tosissani. Ehkä minulla oli nuorempana addiktio.

Ikää 44 ja kyllähän se tosiasia on tiedossa, ja näkyy. Tunnen olevani ihan ikäiseni oloinen, ellei vanhempi. Masennuin vuosi sitten ja päädyin pienimuotoiseen kierteeseen, jossa kaikki ruma ja ikävä eskaloitui. Minulle sattui eräs menetys, menetin surussa kiinnostuksen itsestäni huolehtimiseen ja liikuntaan, kroppa alkoi jumittaa ja lihoa, fyysinen ulkomuoto masensi entisestään, hain lohtua tissuttelusta ja herkuista, koukutuin niihin, ei ollut enää sitä vähääkään aikaa ja mielenkiintoa liikuntaan ja itsensä haastamiseen, kroppa aivan jumissa, voivottelen ylös noustessani, ei huvita enää nähdä ihmisiä eikä kehittää mitään arjesta poikkeavaa tekemistä, jumitan sohvalla ja mikä pahinta - alan olla tyytyväinen tilanteeseeni. Olen äitini. Nyt huomaan korkeintaan pientä tyytymättömyyttäni tilanteeseen, mikä voisi olla hyvä oljenkorsi kammeta itsensä ylös tästä kuopasta, mutta en osaa tehdä sitä.

Kun muuttuu näkymättömäksi.

Huomasin olevani keski-ikäinen 38-vuotissyntymäpäivänäni, kun ajoin Toyota Yariksella ja kuuntelin Radio Helsinkiä. Siellä haastateltiin puhelimessa vanhaa naista, joka kävi perjantaisin työväentalolla leipomassa. Ajattelin: "Ai, kun mukavaa". Sen jälkeen kerrottiin, että jonkun biisiäänestyksen oli voittanut Matti Eskon Huomenta Suomi. Ajattelin siitä, että "hyvä biisi". Seuraava ajatus olikin: "Hemmetti, olen keski-ikäinen".

Olen 48 w mies.

Huomaan sen nyt, keski ikäni alkoi 44 veenä.

Eli ihminen keski iässä;

Kyynistyy

Ei innostu helpolla

Hidastuu

Laiskistuu

Terveys alkaa jo huononemaan

Kolottaa sinne tänne

Lihoo herkemmin

Motivaatio huononee

Eo ota riskejä

Silti taistelu jatkuu, naamani on 35 v tasoa ja look 25 v luokkaa. Olen selvästi nuorekkaampi ja hoikempi kuin muut 45...50 veet. Ollut aina.

Paras ikä on ja oli 14...35 v.

Silloin on nuori ja nätti, sekä jaksaa.

Ja flaxi on hyvä.

Vanhuus tuo pääosin vain huonoja asioita.

Yksi paras toki on ihmisen vaurastuminen ja viisastuminen.

Olen 42-vuotias, varmaan keski-ikäinen. En ajattele sen suuremmin tätiytymistä. Mitkään pippalot eivät enää jaksa kiinnostaa, mielummin täteilen kotona puuhastellen jotain pientä. 

Parikymppisenä aloin tutkimaan maailmaa reppureissaten, tätä kesti 16 vuotta. Nyt on koluttu maailmaa eikä enää jaksa kiehtoa ulkomaatkaan. Samaa elämää eri muodoissa vietetään joka paikassa. Nyt saan innostuksia ruuanlaitosta, sukkien kutomisesta ja hyvästä kirjallisuudesta. 

Täteytymisen hyviä puolia on, ettei tarvitse enää pukeutua pintamuodin mukaan vaan voi laittaa villahousut ja toppahousut sekä lämpimät kengät talvipakkasella. Saa kieltäytyä työpaikan pikkujouluista hyvällä omallatunnolla eikä tarvitse seuraavana päivänä puida kuka joi minkäkin verran ja ketä kohautti mikäkin asia.

Vierailija kirjoitti:

Huomasin olevani keski-ikäinen 38-vuotissyntymäpäivänäni, kun ajoin Toyota Yariksella ja kuuntelin Radio Helsinkiä. Siellä haastateltiin puhelimessa vanhaa naista, joka kävi perjantaisin työväentalolla leipomassa. Ajattelin: "Ai, kun mukavaa". Sen jälkeen kerrottiin, että jonkun biisiäänestyksen oli voittanut Matti Eskon Huomenta Suomi. Ajattelin siitä, että "hyvä biisi". Seuraava ajatus olikin: "Hemmetti, olen keski-ikäinen".

Ai kauhee. Mä oo lapsesta asti tykänny tosta biisistä. 😂 Oon varmaan syntynyt suoraan keski-ikäiseksi

Mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja lääkityksen aloituksen jälkeen kaikki arvot täysin ok. Kuitenkin väsymys painaa ja sain perusverenkuvan jälkeen tukun lisää kokeita (B12, d-vitamiini, ferritiini yms.) ja veikkaan ettei noistakaan löydy mitään sen kummempaa.

Täytän kohta 36 ja veikkaan, että ongelma on se, että keho vain vanhenee tässä pikkuhiljaa ja se ei vain kestä enää kaikkea rasitusta kuin ennen.

Työelämähän ei anna esim. talvikuukausia anteeksi, ei kerkeä töissä oikein pitämään kunnon taukoja tai syömään, vapaa-ajalla joutuu nettiä käyttämään kaikkeen ja urheilunkin kanssa on niin ja näin mitä kannattaa tehdä, että saa lisää energiaa siitä eikä harjoitukset vain vie sitä.

Ongelmahan on se ettei keski-iässä tavallaan "saa" enää olla. Pitäisi olla nuorekas ja loistavassa kunnossa jonnekin eläkkeelle tai elämäntavoissa on jotain vikaa. Oikeastihan se parasta ennen-päiväys on ihmisessä edelleen fyysisesti ja jokaikinen vanhenee.

On täysin ok olla keski-iässä, se alkaa kun siltä tuntuu. Nolompaa on yrittää olla ikuisesti joku nuori, minusta nuoruus on yliarvostettua ja se aika oli henkisesti lopulta aika raskasta, paljon raskaampaa kuin tämä ikäkausi jolloin keho rapistuu, mutta paljon vahvemmin tietää kuka on ja nauraa joillekin nuoruuden turhuuksille.

"Vain lurjukset ja rikolliset haluavat elää yli nelikymppiseksi". - Dostojevski -

Kyllähän se 40+ iässä tapahtui että aloin miettiä keski-ikäisyyttä, olenko nyt ihan tylsä tantta. Mutta sitten tajusin, että olen samanlainen tyyliltäni ja mieltymyksiltäni kuin esim.33-vuotiaana. Koskaan en ole pukeutunut kauhean muodikkaasti, käynyt baareissa tms. En ollut silloinkaan hyvännäköinen.

Eli jos nykyinen minä (46v) esiteltäisiin kolmekymppiselle minälleni, hän olisi varmaan ihan tyytyväinen. Samat mielenkiinnon kohteet on elämässä ja samat rakkaaat ihmiset.En enää ruoski itseäni niin paljon ja pystyn unohtamaan ikävät kommentit. Eli mielenrauhaa on tullut, muu ei ole muuttunut.

Keski-ikäisyys on aivan ihanaa. Kaikki pinnallisuus ja muutkin epäoleelliset asiat ovat karsiutuneet elämästä. Parisuhde meni uusiksi ja vasta nyt saan kokea sen, miten mahtavaa on elää täydellisesti yhteensopivan ihmisen kanssa. On aikaa ja rahaa harrastaa kaikkea mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Hakeudu terapiaan! Sulla on ongelma, joka on päänsisäinen. Olen 45 ja en koe millään lailla olevani keski-iässä..

Terapiaan? On ihan normaalia pohtia ikääntymistä, eikä siinä ole mitään terapian tarvetta. Päin vastoin. Et sinäkään enää nuori ole vaikka kuinka itsellesi niin uskottelet. Pelkäätkö itse vanhenemista niin paljon, että kiellät sen? Olet ikäsi puolesta tanakasti keski-ikäinen, halusit tai et. Henkinen ikä voikin sitten olla muuta.

Olen alkanut tuntea myötätuntoa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta vanhojen mummojen kanssa. Nyt olen ymmärtänyt, että minua odottaa sama asia jossain kohtaa: vanhuus, voimien väheneminen, toisaalta toivon mukaan viisauden kasvaminen ja lähimmäisistä huolehtimisen tärkeys. Katson heitä ihailulla ja sillä silmällä, ketä haluaisin muistuttaa viisi-kuusikymppisenä, eläkeiässä. Joogamummot ovat lempparini, samoin puutarhapalstoja kuoputtavat hyväntuuliset rouvat.

N34

Lukekaa Simoine de Beauvoirin kirja Vanhuudesta. Erinomanen teos aiheesta. Myös tuore Ulkonäköyhteiskunta, käsittelee kriittisesti aihetta ulkonäkö pääomana

Tosi hyvä kysymys, mielenkiintoista luettavaa kommentit! =)

Mulle vanheneminen 30 v jälkeen oli ulkonäön puolesta kriisi, ja sitä pahensi se että häpesin sitä koska pidin sitä "pinnallisena". On ihan luonnollista että nuoruuden nätteyden menettäminen harmittaa, harmitusta ei vähennä se että muilla on isompiakin kriisejä. Mutta se harmitus meni ohi hiljalleen huomaamatta kun mielenkiintoisemmat asiat tuli tilalle. Mä en aio käyttää euroakaan ryppyvoiteisiin, en usko niihin ollenkaan, Aqualan L on mennyt jo vuosia.

Nykyään mua suuresti ärsyttää kaikki "vanhanakin ihminen on kaunis"- otsikot, ja kysyn että ketä varten sitä pitäisi olla kaunis joka tilanteessa? Mikä on tämä kauneuden pakko? Mikä velvollisuus mulla on kaiken muun työn lisäksi näyttää kauniilta kaiken ikää, miksi mun pitäisi edes haluta sitä, hakekaa se kauneuden kokemus jostain instasta? o,O Mä tykkään mukavista vaatteista joissa ei ole kylmä ja meikkaan vaan jos siltä tuntuu.

Itse en aio olla kaunis kenenkään takia, huomasin nuorena että työelämässä ja yliopistolla piti koko ajan todistella olevansa myös fiksu vaikka tykkäsi pukeutua ja oli vaaleat pitkät hiukset.  Oli ikävää päähäntaputtelua oikislaisilta osakunnan bileissä ja lähentelyjä pomoilta.

Kun näen ihastuttavia nuoria naisia, hymyilen ja tunnen iloa heidän puolestaan, itse sain olla nätti sen ajan kun sitä kesti, nyt on muiden vuoro olla nättejä ja mun vuoro tehdä jotain muuta.

"Onhan kukittu kerta."- Katri Vala

On klisee että kaikki vanhemmat naiset olisivat kateellisia nuoremmille, pfft sanon minä! 

Oma nuoruus oli aika masentavaa, epävarmaa ja yksinäistä, en vaihtaisi takaisin sinne vaikka saisin ikuisen rypyttömyyden. =D 

Ehkä kypsyyden huomaan eniten siinä että nopean nautinnon sijaan haen nyt elämästä syvempää merkityksellisyyttä. Ihmissuhteet ovat kestävämpiä, olen hyvin toimivassa parisuhteessa ja käytän paljon aikaa siihen että oma toimintani olisi vastuullista. Kehitän vuorovaikutustaitojani. Sitä oli niin epävarma ja vietävissä parikymppisenä, nyt on itsevarmempi olo mikä näkyy myös petielämässä. Olin missin mitoissa nuorena, mutta silloin homma oli enemmän panemista kuin rakastelua. Nyt on edelleen ok kroppa mitä osaan käyttääkin.

En kadu sitä että olen ollut monessa eri työpaikassa eri aloilla ja seurustellut kuuden eri kumppanin kanssa. Päätavoitteeni on laaja elämänkokemus, en haluaisi jämähtää jatkossakaan. Sivuhuomiona: Kun olin töissä vanhainkodissa pari vuotta, siellä moni kaipasi perhettä enemmän takaisin työelämään. Eli tärkeämmäksi kuin perhe nousi merkityksellisyys ja tarpeellisuuden kokemus! Tämä oli minulle suuri yllätys, luulin että moni vain sanoisi että kunpa olisin viettänyt enemmän aikaa lasten kanssa...

Lapsia en päätynyt tekemään, enkä kadu sitä yhtään. En vain ole äitityyppiä, en yksinkertaisesti jaksaisi lapsiarkea. Saan iloa naapurin lapsista joiden kanssa voin olla sopivan aikaa. Kiitos teille jotka jaksatte lapsiarkea! Oman panoksen annoin kun tein päiväkotiduunia pari vuotta, eläkkeet säästän itse..

Mä olen juuri nyt todella tyytyväinen elämääni, menen ulos juuri sen näköisenä kuin haluan, joko iltapuvussa tai verkkareissa. Luen kirjoja ja panostan omaan mielenterveyteen. Hengaan poikaystävän kanssa jonka kanssa asutaan eri osoitteissa ja homma pysyy tuoreena. Syön hyvää ruokaa johon on varaakin. Opiskelen ilokseni enkä siksi että koulu pakottaa. Autan muita ihmisiä.  Nautin luonnosta ja matkustelusta (sitten kun rona on ohi). Tukkaa en aio ikinä leikata lyhyeksi mutta nastat ostin kenkiin juuri! =D 

T: Nainen 36-v

Biologialle emme voi mitään. Naisen keski-ikä alkaa viimeistään n. 35 vuotiaana. Ikääntyminen vaikuttaa voimakkaammin ja selvemmin naisen fysiikkaan ja biologiaan. 

Ikä ja ikääntyminen, näkyvinä muutoksina ulkonäössä vaikuttaa myös siihen kuinka ympäristö suhtautuu sinuun.  Miehet eivät tietoisesti ole huomioimatta vanhempia (> 40 v.) naisia vaan tämä tapahtuu luonnollisesti ja kuuluu biologiaan. 

Yli 35v. naiset luulevat että eivät ole muuttuneet ulkonäöllisesti 10 vuoteen mutta tietyt iän tuomat muutokset miehet huomaavat tiedostamattaan.

Vaikka naiset kuinka voimaannuttavat itseään ei se muuta tosiasioita mihinkään.

192837465 kirjoitti:

Biologialle emme voi mitään. Naisen keski-ikä alkaa viimeistään n. 35 vuotiaana. Ikääntyminen vaikuttaa voimakkaammin ja selvemmin naisen fysiikkaan ja biologiaan. 

Ikä ja ikääntyminen, näkyvinä muutoksina ulkonäössä vaikuttaa myös siihen kuinka ympäristö suhtautuu sinuun.  Miehet eivät tietoisesti ole huomioimatta vanhempia (> 40 v.) naisia vaan tämä tapahtuu luonnollisesti ja kuuluu biologiaan. 

Yli 35v. naiset luulevat että eivät ole muuttuneet ulkonäöllisesti 10 vuoteen mutta tietyt iän tuomat muutokset miehet huomaavat tiedostamattaan.

Vaikka naiset kuinka voimaannuttavat itseään ei se muuta tosiasioita mihinkään.

Biologiaa on sekin, että koko ihmisen lisääntyminen pyrkii blokkaamaan keski-ikäisten miehen sperman munasoluista. Keski-ikäinen mies ei halua keski-ikäistä naista, jotta nuoremmat pääsisivät siementämään naisten munasolut tuoremmalla tavaralla. Sen sijaan keski-ikäinen mies haluaa parikymppisiä, joilla puolestaan on hyvin voimakas oksennusrefleksi setämiehen lähestymisiä kohtaan, jolloin taas luonto pyrkii ohjaamaan naisia valitsemaan nuoren sperman.

Keski-ikäistyminen ei tuntunut missään. Sitä vähän kavahdin, kun seitsemänkymppisenä alkoivat kutsua vanhukseksi.

192837465 kirjoitti:

Biologialle emme voi mitään. Naisen keski-ikä alkaa viimeistään n. 35 vuotiaana. Ikääntyminen vaikuttaa voimakkaammin ja selvemmin naisen fysiikkaan ja biologiaan. 

Ikä ja ikääntyminen, näkyvinä muutoksina ulkonäössä vaikuttaa myös siihen kuinka ympäristö suhtautuu sinuun.  Miehet eivät tietoisesti ole huomioimatta vanhempia (> 40 v.) naisia vaan tämä tapahtuu luonnollisesti ja kuuluu biologiaan. 

Yli 35v. naiset luulevat että eivät ole muuttuneet ulkonäöllisesti 10 vuoteen mutta tietyt iän tuomat muutokset miehet huomaavat tiedostamattaan.

Vaikka naiset kuinka voimaannuttavat itseään ei se muuta tosiasioita mihinkään.

Uutisia sinulle: Myös naiset lakkaavat huomaamasta yli nelikymppisiä miehiä. Poislukien mallimaisen komeat miehet. Naiset ei nyt niiiiin kaukana ole miehistä tämän suhteen.