Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntui muuttua "keski-ikäiseksi" naiseksi, ja missä iässä huomasit muuttuneesi sellaiseksi?
Itse olen 32 ja olen huomannut miettiväni alituisesti sitä, etten ole enää nuori kauaa..
Kommentit (1022)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika keski-ikäisyydessä?
En halua tulla määritellyksi iän kautta. Se on vain yksi asia kaiken muun ohessa.
Just tää! Keski-ikä kuulostaa ihan siltä, että kaikki mahdollisuudet on jo menetetty. jotenkin tosi ankean kuuloinen san. Tulee mieleen vaan farmariauto, prisma, tuulipuku ym. D:
Miksi ei voi olla:
0-12v= lapsi
alle 19v= teini
20-70v =aikuinen
70v+= vanhuus
Kun kaikki kuitenkin tietää paljon ihmiselämä suunnilleen keskimäärin kestää. Ilman tuommoisia ahdistavia termejäkin ihminen tietää olevansa puolivälissä.
N30
Minulla on ollut farmariauto, prisma ja tuulipuku jo joskus 25v ikäisenä, en ole pitänyt niitä minään keski-ikäisyyden merkkinä vaan perheellisyyden (ja tuulipuku sen että liikkuu ulkona). Keski-ikään tullessahan saa luopua farmarista kun ei tartte enää mahtua lastenistuimien ja muun lapsiperheromppeen kyytiin.
N36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika keski-ikäisyydessä?
En halua tulla määritellyksi iän kautta. Se on vain yksi asia kaiken muun ohessa.
Just tää! Keski-ikä kuulostaa ihan siltä, että kaikki mahdollisuudet on jo menetetty. jotenkin tosi ankean kuuloinen san. Tulee mieleen vaan farmariauto, prisma, tuulipuku ym. D:
Miksi ei voi olla:
0-12v= lapsi
alle 19v= teini
20-70v =aikuinen
70v+= vanhuus
Kun kaikki kuitenkin tietää paljon ihmiselämä suunnilleen keskimäärin kestää. Ilman tuommoisia ahdistavia termejäkin ihminen tietää olevansa puolivälissä.
N30
Minulla on ollut farmariauto, prisma ja tuulipuku jo joskus 25v ikäisenä, en ole pitänyt niitä minään keski-ikäisyyden
Moni tekee keski-ikäisenä vasta ekan lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen parhaat vuodet on 16...35 v ikä.
50 v on yleensä huonompi versio jokaisen 40 v kropasta. Joka taas on huonompi versio 30 veestä...
Terv. 50 v mies.
Rohkenenpa väittää vastaan. Parhaat vuodet ovat välillä 30 - 60 vuotta. Alle kolmekymppinen on usein vielä varsin epävarma ja hukassa. Kypsä aikuisuus on mainiota aikaa, täyttä elämää ruuhkavuosineen ja muine haasteineen. Kuusikymppisenä ikä alkaa tuntua, mutta elämä on ihan hyvää vielä vanhanakin.
Samaa mieltä. Tämä ainakin jos on pysynyt kunnossa ja terveenä, kaikki ei tokikaan ole niin onnekkaita ja elämäntavat tietty myös vaikuttaa. Mutta eipä sitä tiedä ennen kuin jälkeen päin milloin ne elämän parhaat vuodet kullakin on, joten paras yrittää nauttia jokaisesta parhaansa mukaan.
Olin jotain 36-37 kun tarjoilija ulkomailla puhutteli minua rouvaksi. Katsoin kotona peiliin ja kieltämättä sieltä tuijotti pullea, kouvolatukkainen, keski-ikäiseltä naiselta vaikuttava olento. Asiassa on vain yksi mutta: olen mies, joten katsoin parhaimmaksi kasvattaa parran, ettei tarvitse enää uudelleen hävetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika keski-ikäisyydessä?
En halua tulla määritellyksi iän kautta. Se on vain yksi asia kaiken muun ohessa.
Just tää! Keski-ikä kuulostaa ihan siltä, että kaikki mahdollisuudet on jo menetetty. jotenkin tosi ankean kuuloinen san. Tulee mieleen vaan farmariauto, prisma, tuulipuku ym. D:
Miksi ei voi olla:
0-12v= lapsi
alle 19v= teini
20-70v =aikuinen
70v+= vanhuus
Kun kaikki kuitenkin tietää paljon ihmiselämä suunnilleen keskimäärin kestää. Ilman tuommoisia ahdistavia termejäkin ihminen tietää olevansa puolivälissä.
N30
Minulla on ollut farmariauto, prisma ja tuulipuku jo joskus 25v ikäisenä
Moni tekee keski-ikäisenä vasta ekan lapsensa.
Jotkut joo, mutta kyllä se ensisynnyttäjän keski-ikä on edelleen siellä kolmenkympin kieppeillä. Yli 40v saa lapsia paljon vähemmän. Se on vaan biologiaa. Ja elämänvaiheena keski-iäksi tyypillisesti on määritelty just se kun alkaa ruuhkavuodet hellittää lasten kasvaessa, vaikka tosiaan se lapsentekoikä voi vaihdella tosi paljon eikä se käytännössä mene läheskään aina niin.
Mutta yhtäkaikki, se pikkulapsiarki farmariautoineen ja prismaperheilyineen ei ole mikään tyypillinen keski-ikäisyyden merkki, kuten tuo aiempi kommentoija ajatteli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin muuttua? Miten se tapahtuu?
Mä vaan elän ja olen enkä mieti tuollaisia.
Vierailija kirjoitti:
Olin 42v kun pikkulasten äidit alkoivat tädittelemään mua lapsilleen "väistäs nyt tätiä" jne.
Aiemmin olin tyttä ja nainen.
Jaa minä en kyllä ole koskaan kokenut "tädittelyn" liittyvän ikään, eka kertaa pikkulapsen äiti sanoi tädiksi kun olin 18v. Ja joo, olin laiha ja nuoren näköinen, vielä 5v myöhemmin yliopistosta valmistuttua monet ihmetteli otetaanko tänne alaikäisiä töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kylmä tosiasia on, että harva nainen joka on täyttänyt 40 vuotta on enää kiinnostava seksuaalisesti.
Mutta ihmisarvo kasvaa vastaavasti. Pöljää tulla nähdyksi vain pilluna kuten naissuhteissa ikuisiksi teiniksi jääneet miehet tekee.
Noin nelikymppisenä huomasin ja todella tyytyväinen olen, että nuoruuden kotkotukset ja hörhöilyt, muitten miellyttämiset ym on saanut jättää taakseen. Ei tarvitse myöskään miettiä että tekisikö lisää lapsia. Ja tässä iässä pärjää itsenäisesti, jos niin haluaa. Olen Queen of Fucking everything.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika keski-ikäisyydessä?
En halua tulla määritellyksi iän kautta. Se on vain yksi asia kaiken muun ohessa.
Just tää! Keski-ikä kuulostaa ihan siltä, että kaikki mahdollisuudet on jo menetetty. jotenkin tosi ankean kuuloinen san. Tulee mieleen vaan farmariauto, prisma, tuulipuku ym. D:
Miksi ei voi olla:
0-12v= lapsi
alle 19v= teini
20-70v =aikuinen
70v+= vanhuus
Kun kaikki kuitenkin tietää paljon ihmiselämä suunnilleen keskimäärin kestää. Ilman tuommoisia ahdistavia termejäkin ihminen tietää olevansa puolivälissä.
N30
Minulla on ollut farmariauto, prisma ja tuulipuku jo joskus 25v ikäisenä, en ole pitänyt niitä minään keski-ikäisyyden
Sama. Sain ekan lapsen tuossa iässä ja samalla tuli nuo asiat. Nyt olen 48v ja farmariauto lähti vuosia sitten. Jonkin verran oli ikäkriisiä noin 35v ja silloin huomasin ettei esim. miehet lähestyneet ja ehdotelleet entiseen tapaan. En kuitenkaan ajatellut silloin mitään keski-ikää vielä. Nyt olen ajatellut, mut ei ole kriisiä vaan erilainen rauha asian suhteen. Elämä on mukavaa enkä ajattele juurikaan mitä muut on mieltä.
Se tuli sillain logaritmisesti ehkä jostain 42-vuotiaasta alkaen. Nyt oon 45, ja ihan kunnon täti. Tai jotenkin vaan naama väsähti ja tissit läsähti. Tilalle tuli harmautta, näppylöitä ja roikkuvaa ihoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen että jonkinlainen siirtymä on ensimmäinen rupsahdus reilu nelikymppisenä. Nyt olen 33 ja tuntuu oudolta kun jotkut ikätoverit ajattelevat olevansa nuoria aikuisia, hah.
Ei enää nuori aikuinen, ei vielä keski-ikäinenkään. Pelkkä aikuinen.
En ymmärrä yhtään tätä, että ihmiset pitää kategorioida johonkin ikälokeroihin.
Olen 46 eikä tissit tai naama roiku, kuntoilen, syön terveellisesti ja minulta kysytään toisinaan jopa papereita.
Kehitän itseäni ja koska pikkulapsiarki on takana, jaksan hyvin tehdä kaikkea uutta.
Seuraan maailmanmenoa ja en näe oikeastaan mitään käyttäytymiseroa esimerkiksi 35 vuotiaan ja 52 vuotiaan ystäväni välillä- miksi pitäisi jaotella? Me ollaan aikuisia.
Itseäni ihmetyttää kanssani saman ikäinen sukulaismies, joka valittaa olevansa vanha... En tiedä mitä hän tällä hakee- oikeutusta lopettaa kaiken uuden opettelu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut, että toiset helpommin identifioituvat viiteryhmään "keski-ikäiset" ja toiset etenkin "vaihdevuosi-ikäisiin". En ole erityisen nuorekas, en vanhuskaan. Teen asioita, juttuja, kaikkea mikä on kivaa enkä jotenkin mieti ikääni ollenkaan. Varmasti olen ulkopuolisten silmissä se keski-ikäinen, tylsä nainen, mutta sisäinen maailmani ei vastaa tuota kuvaa ollenkaan. Vaihdevuosijuttuja en jaksa ajatella ollenkaan. Jotenkin sivuutan ne kokonaan. Ikää on siis 47.
En kyllä tosiaan iddentifioidu nuoreksikaan, nuorilla on ihan omat juttunsa. Olen ehkä jotenkin iätön. Onko muita, jotka kokevat vastaavaa?
Viime vuonna. Harmaita näkyy heti kun värjäyksestä yli kuukausi, vyötärölle on tullut vararengas, ei jaksa enää ihmisten huonoa käytöstä yhtään, vaan olen itsekin alkanut sanomaan suoraan jos jonkun käytös ei ole ok. Aiemmin olen ollut kiltti ja hiljaa. Ikää 48v
Kun tätä kysymystä mietin, en ole koskaan identifioitunut ikääni vaan enemmän siihen, mikä persoonana olen. Edes sukupuoleeni en ole aina kovinkaan indentifioitunut. Olen sieluolento. Vapaa henkilökohtaisella tasolla laatikoista, joihin minua tuupataan. Muut tekevät määrittelyt, minä vain elän.
Suhtaudun vanhenemiseen varmaankin keskimääräistä positiivisemmin. Ainoa todellinen suru on pieneksi jäänyt lapsimäärä, mutta siihen en pystynyt itse vaikuttamaan, yritystä oli kyllä ja pitkään. Kaikki muu on lähinnä positiivista sairastumista tms perussettiä lukuunottamatta.
Seksi muuttui paljon paremmaksi jo lasten myötä (raskaudenaikainen orgasmiherkkyys jäi osin päälle) ja 40 jälkeen homma muutenkin vaan parani. Ehkä liittyy johonkin hormonitasapainon muutokseen, ehkä jonkinlaisen positiivisen itsekkyyden lisääntymiseen. Miesparka ei valita, vaikka joutuu hoitamaan näitä asioita useammin.
Näen nykyään maailman vielä paljon koomisempana kuin ennen. En jaksa ottaa oikein mitään ns. turhia asioita enää vakavasti ja naureskelen sellaisille asioille, jotka ennen ärsyttivät.
Maailman paras ajanviettotapa on olla yksin koiran kanssa mökillä. Mitä vähemmän tarvitsee kuunnella muiden puhetta, sen parempi. Suomalaiseen vanhenemiseen liittyvä perusfiilis, luonnonhelmaan yksin vetäytyminen. Toki tämä aiheuttaa myös ympäristötuhoihin liittyvän vihan ja surun jatkuvaa lisimistä, mutta siksi onkin paras olla yksin siellä mökillä.
Muutenkin sosiaaliset suhteet ovat jotenkin kuoriutuneet. En ennenkään elänyt muiden mielen mukaan, mutta kuitenkin välitin siitä, mitä muut minusta ajattelevat ts. etteivät nyt sentään vihaisi/pitäisi hulluna tms. Nykyään ihan sama. Jos saa olla rauhassa, saavat ajatella ihan mitä vaan. Vanhempien sukupolvien ihmisten mahdolliset sekoilukotkotukset ei jaksa kiinnostaa enää yhtään, hölönpölön vaan. Lapsille taas on ihan luontevaa olla yarpeen mukaan se hirveä rageava natsimutsi tai hassu hömppä-äiti tai ihan vaan normaali äiti, pääasia että luotto ja rakkaus säilyy, heidän turvallisuudentunteillaan ja ajatuksillaan taas on kyllä paljon väliä.
Arvot ovat kirkastuneet ja niiden mukaan tulee pitkälti elettyä (luonto, lapsista huolta pitäminen yleensä). Kotityöt ja ruoanlaitto ovat helppoja, ihan hauskoja juttuja, toisin kuin nuorena. Urakehitys ja omaisuuteen liittyvät asiat ja monet harrastukset ja ulkonäkö ovat tavallaan aika irrelevantteja, varsinkin kun miettii miten tärkeä esim. ura oli nuorena.
Jossain tuossa lastenhoidon välissä vähän kuin huomaamattaan siirtyi 30-kymppisestä keski-ikäiseksi ja sitä kohtaa on vaikea sanoa, mutta aivan selvästi se on tapahtunut (nyt 46) ja hyvä niin. Itsensä kanssa elää kuitenkin oikeasti parasta aikaansa, siis suhteessa itseen.
40 on aika hyvä raja. Kyllä sen jälkeen erittäin suuri naisista on tukevasti keski-iässä. Muutamia yksittäisiä poikkeuksia on, jopa viiskymppisissä on vielä tosi nuorekkaita. Mutta ne on todella harvassa, ja av-mammoissa tälläisiä tapauksia ei toki ole.
En ole vielä muuttunut! T: M65+
Parhaat vuoteni alkoivat täytettyäni 40. Pahimmat ruuhkavuodet takana ja energiaa alkoi riittämään itselleni. Olin myös kasvattanut vuosien varrella eautaisen itseluottamuksen, kieltäydyin miellyttämästä enää ketään. Laitoin vanhan tunkkaisen elämäni uusiksi ja nyt 10 vuotta olen ollut tyytyväinen, tasapainoinen ja onnellinen. Kumppaniehdokkaita riittää jonoksi asti, mutta olen hyvin tarkka kenet suostun päästämään elämääni.