Tällaisia lahjoja opet ja hoitajat oikeasti toivovat

MIKSI NIILLE PITÄÄ ANTAA LAHJA?
Eihän muutkaan ammatinharjoittajat saa lahjoja samaan tyyliin.
Sen ymmärrän että jos vallan jää pois päiväkodista.
Opettajille vois (jos pakko) antaa koko luokalta yhteisen lahjan.
Ja jotkut lahjoo harrastuksen vetäjätkin, hohhoijaa :D

En kaipaa lahjoja, joten niistä ei tarvitse stressata. Parasta on halaus lapselta/kättely ja kivat kesän/joulun toivotukset.

Saan joka vuosi joulujuhlien yhteydessä punaviiniä ja suklaata useammalta oppilaalta/vanhemmalta. Saan punaviinistä migreenin ja suklaalle olen allerginen. Harmittaa vanhempien puolesta kun ovat rahojaan näihin laittaneet enkä voi niitä itse käyttää :( Jos mainitsisin allergiastani, niin vaikuttaisin omahyväiseltä, joka tahtoo sanella lahjatoiveensa.

Tahdoin yhdeksännen luokan päättyessä kiittää loistavia opettajia, joten annoin kullekkin ruusun ja kortin, johon kirjoitin kehuni ja vilpittömät kiitokseni. Tarkoitus ei todellakaan ollut lahjoa ketään, tahdoin vain kertoa opettajille, kuinka hyviä he ovat työssään. Lukion päätteeksi luultavasti ostamme luokkana ryhmänohjaajalle esim. lahjakortin.

Voi hyvänen aika teidän kanssanne... Kyllä tämä numeroidenantorumba on niin monimutkainen prosessi, että kukaan ope ei kyllä tässä yhteydessä mieti pätkääkään mitään lahjoja, menneitä tai tulevia. Koittakaa nyt uskoa, että 99,9% tapauksissa se Nico-Petterinne on juuri sen kutosen tai ysin edestä oppinut ja töitä tehnyt kyseisessä aineessa. Numeronannossa on niin tarkat kriteerit ja monta huomioitavaa seikkaa, että kukaan ei jaksa eikä ehdi mitään pärstäkertoimia miettiä.

Käyttäytymisnumeroita taivastellessanne muistakaa, että käytösnumeron antaminen on muuttunut sitten teidän kouluaikojenne. Näin se menee:

- Lähtökohta käytösnumerolle on aina 8. Se tarkoittaa normaalia, mutkatonta ja hyväkäytöksistä lasta, joka hoitaa hommansa suht säntillisesti, osaa puhua asiallisesti sekä lapsille että aikuisille, ei kiusaa, ottaa osaa tehtäviin ja keskusteluihin tunneilla ja leikkeihin välitunneilla.

- Numeroa lasketaan kasista tietyn kriteeristön mukaisesti jos lapsella on huomattavan paljon rikkeitä tai selvitettäviä tilanteita. Myös voimakas passiivisuus tai kommunikaatiopulmat vaikuttavat tähän. Isommille lapsille voi tulla ns. käytöksenalennus joistain järjestyssäännöistä määritellyistä vakavammista rikkeistä, siis kertalaakista. esim. vakava väkivaltaisuus - ensin mietitään mitä oppilas olisi käytösnumeroksi saanut ilman tätä yksittäistä rikettä (vaikkapa 7) ja siitä lasketaan yhdellä numerolla eli 6.

- Jos käytösnumero on 9 se edellyttää moitteettoman käytöksen lisäksi erityistä aktiivisuutta ja luokkahengen oma-aloitteista edistämistä. Eli pelkästään olemalla kiltti ja hiljainen ei voi saada ysiä.

- Käytösnumero 10 on nykyään poikkeustapaus, ja yleensä ne käsitellään opettajankokouksissa niin, että kaikkien koulun aikuisten on oltava yhtä mieltä siitä, että lapsi käyttäytyy poikkeuksellisen hyvin. Lapsen tulee aktiivisesti puuttua esim. koulukiusaamiseen, hänen tulee olla pyyteettömän avulias ja olemukseltaan positiivinen. Ja ei, tässäkään ei pärjää open perseennuolennalla, vaan uskokaa pois kyllä lapsista (ja aikuisistakin!) näkee jokapäiväisessä kontaktissa sen, kuka on aidosti luonteeltaan empaattinen, iloinen ja hyvätapainen.

Alkuperäiseen lahja-caseen sanon, että tietenkin kaikki lahjat ilahduttavat, jos nyt sattuu olemaan allergioita tai liikaa posliinikissoja, niin eihän siitä tietenkään mennä mieltä pahoittamaan kuin mikäkin moukka. Ajatus on tärkein. Minä en ainakaan enää viikon päästä muista, että Olli toi hyvää suklaata ja Ella taas ei mitään. Mieleen jää vain se kun pikkuoppilaat tulevat viimeisinä päivinä halailemaan ja tekevät piirustuksia kiitokseksi.

Itse ostan omien lasteni koulun opehuoneeseen jonkun herkun, mistä riittää kaikille koulun aikuisille kahvivälkälle vähän makeaa. Mukaan kortti, osoitettu koko porukalle. Lapset sitten omille opettajilleen saavat piirrellä tai askarrella, jos siltä tuntuu, siihen en puutu. Mutta hyviin tapoihin kuuluu kiittäminen, joten oletan, että lapseni kiittävät suullisesti opettajiaan ja toivottavat hyvää kesää. Kummallista, miten osan teistä mielestä kiitosta ei voi antaa, jos saa palkkaa? Itse ainakin kiitän työpariani vaikka rankemman työpäivän tai jonkun projektin jälkeen yhteistyöstä ja avusta, vaikka se kuuluukin hänen palkkatyöhönsä. Samoin kiitän lääkäriä lähtiessäni vastaanotolta samalla kun toivotan hyvää päivänjatkoa, kiitän myös kerrostalomme porrassiivoojaa kun vaihdamme muutaman sanan kohdatessamme rapussa, kiitän myös kaupan kassaa lähtiessäni ostosteni kanssa. Se ei ole keneltäkään pois, mutta voi joskus tuoda aika hyvän mielen.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 16:13"]Voi hyvänen aika teidän kanssanne... Kyllä tämä numeroidenantorumba on niin monimutkainen prosessi, että kukaan ope ei kyllä tässä yhteydessä mieti pätkääkään mitään lahjoja, menneitä tai tulevia. Koittakaa nyt uskoa, että 99,9% tapauksissa se Nico-Petterinne on juuri sen kutosen tai ysin edestä oppinut ja töitä tehnyt kyseisessä aineessa. Numeronannossa on niin tarkat kriteerit ja monta huomioitavaa seikkaa, että kukaan ei jaksa eikä ehdi mitään pärstäkertoimia miettiä.

Käyttäytymisnumeroita taivastellessanne muistakaa, että käytösnumeron antaminen on muuttunut sitten teidän kouluaikojenne. Näin se menee:

- Lähtökohta käytösnumerolle on aina 8. Se tarkoittaa normaalia, mutkatonta ja hyväkäytöksistä lasta, joka hoitaa hommansa suht säntillisesti, osaa puhua asiallisesti sekä lapsille että aikuisille, ei kiusaa, ottaa osaa tehtäviin ja keskusteluihin tunneilla ja leikkeihin välitunneilla.

- Numeroa lasketaan kasista tietyn kriteeristön mukaisesti jos lapsella on huomattavan paljon rikkeitä tai selvitettäviä tilanteita. Myös voimakas passiivisuus tai kommunikaatiopulmat vaikuttavat tähän. Isommille lapsille voi tulla ns. käytöksenalennus joistain järjestyssäännöistä määritellyistä vakavammista rikkeistä, siis kertalaakista. esim. vakava väkivaltaisuus - ensin mietitään mitä oppilas olisi käytösnumeroksi saanut ilman tätä yksittäistä rikettä (vaikkapa 7) ja siitä lasketaan yhdellä numerolla eli 6.

- Jos käytösnumero on 9 se edellyttää moitteettoman käytöksen lisäksi erityistä aktiivisuutta ja luokkahengen oma-aloitteista edistämistä. Eli pelkästään olemalla kiltti ja hiljainen ei voi saada ysiä.

- Käytösnumero 10 on nykyään poikkeustapaus, ja yleensä ne käsitellään opettajankokouksissa niin, että kaikkien koulun aikuisten on oltava yhtä mieltä siitä, että lapsi käyttäytyy poikkeuksellisen hyvin. Lapsen tulee aktiivisesti puuttua esim. koulukiusaamiseen, hänen tulee olla pyyteettömän avulias ja olemukseltaan positiivinen. Ja ei, tässäkään ei pärjää open perseennuolennalla, vaan uskokaa pois kyllä lapsista (ja aikuisistakin!) näkee jokapäiväisessä kontaktissa sen, kuka on aidosti luonteeltaan empaattinen, iloinen ja hyvätapainen.

Alkuperäiseen lahja-caseen sanon, että tietenkin kaikki lahjat ilahduttavat, jos nyt sattuu olemaan allergioita tai liikaa posliinikissoja, niin eihän siitä tietenkään mennä mieltä pahoittamaan kuin mikäkin moukka. Ajatus on tärkein. Minä en ainakaan enää viikon päästä muista, että Olli toi hyvää suklaata ja Ella taas ei mitään. Mieleen jää vain se kun pikkuoppilaat tulevat viimeisinä päivinä halailemaan ja tekevät piirustuksia kiitokseksi.

Itse ostan omien lasteni koulun opehuoneeseen jonkun herkun, mistä riittää kaikille koulun aikuisille kahvivälkälle vähän makeaa. Mukaan kortti, osoitettu koko porukalle. Lapset sitten omille opettajilleen saavat piirrellä tai askarrella, jos siltä tuntuu, siihen en puutu. Mutta hyviin tapoihin kuuluu kiittäminen, joten oletan, että lapseni kiittävät suullisesti opettajiaan ja toivottavat hyvää kesää. Kummallista, miten osan teistä mielestä kiitosta ei voi antaa, jos saa palkkaa? Itse ainakin kiitän työpariani vaikka rankemman työpäivän tai jonkun projektin jälkeen yhteistyöstä ja avusta, vaikka se kuuluukin hänen palkkatyöhönsä. Samoin kiitän lääkäriä lähtiessäni vastaanotolta samalla kun toivotan hyvää päivänjatkoa, kiitän myös kerrostalomme porrassiivoojaa kun vaihdamme muutaman sanan kohdatessamme rapussa, kiitän myös kaupan kassaa lähtiessäni ostosteni kanssa. Se ei ole keneltäkään pois, mutta voi joskus tuoda aika hyvän mielen.
[/quote]

Ja muistathan myös lahjoa nuo mainitsemasi ammattiryhmät

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 16:18"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 16:13"]Voi hyvänen aika teidän kanssanne... Kyllä tämä numeroidenantorumba on niin monimutkainen prosessi, että kukaan ope ei kyllä tässä yhteydessä mieti pätkääkään mitään lahjoja, menneitä tai tulevia. Koittakaa nyt uskoa, että 99,9% tapauksissa se Nico-Petterinne on juuri sen kutosen tai ysin edestä oppinut ja töitä tehnyt kyseisessä aineessa. Numeronannossa on niin tarkat kriteerit ja monta huomioitavaa seikkaa, että kukaan ei jaksa eikä ehdi mitään pärstäkertoimia miettiä. Käyttäytymisnumeroita taivastellessanne muistakaa, että käytösnumeron antaminen on muuttunut sitten teidän kouluaikojenne. Näin se menee: - Lähtökohta käytösnumerolle on aina 8. Se tarkoittaa normaalia, mutkatonta ja hyväkäytöksistä lasta, joka hoitaa hommansa suht säntillisesti, osaa puhua asiallisesti sekä lapsille että aikuisille, ei kiusaa, ottaa osaa tehtäviin ja keskusteluihin tunneilla ja leikkeihin välitunneilla. - Numeroa lasketaan kasista tietyn kriteeristön mukaisesti jos lapsella on huomattavan paljon rikkeitä tai selvitettäviä tilanteita. Myös voimakas passiivisuus tai kommunikaatiopulmat vaikuttavat tähän. Isommille lapsille voi tulla ns. käytöksenalennus joistain järjestyssäännöistä määritellyistä vakavammista rikkeistä, siis kertalaakista. esim. vakava väkivaltaisuus - ensin mietitään mitä oppilas olisi käytösnumeroksi saanut ilman tätä yksittäistä rikettä (vaikkapa 7) ja siitä lasketaan yhdellä numerolla eli 6. - Jos käytösnumero on 9 se edellyttää moitteettoman käytöksen lisäksi erityistä aktiivisuutta ja luokkahengen oma-aloitteista edistämistä. Eli pelkästään olemalla kiltti ja hiljainen ei voi saada ysiä. - Käytösnumero 10 on nykyään poikkeustapaus, ja yleensä ne käsitellään opettajankokouksissa niin, että kaikkien koulun aikuisten on oltava yhtä mieltä siitä, että lapsi käyttäytyy poikkeuksellisen hyvin. Lapsen tulee aktiivisesti puuttua esim. koulukiusaamiseen, hänen tulee olla pyyteettömän avulias ja olemukseltaan positiivinen. Ja ei, tässäkään ei pärjää open perseennuolennalla, vaan uskokaa pois kyllä lapsista (ja aikuisistakin!) näkee jokapäiväisessä kontaktissa sen, kuka on aidosti luonteeltaan empaattinen, iloinen ja hyvätapainen.   Alkuperäiseen lahja-caseen sanon, että tietenkin kaikki lahjat ilahduttavat, jos nyt sattuu olemaan allergioita tai liikaa posliinikissoja, niin eihän siitä tietenkään mennä mieltä pahoittamaan kuin mikäkin moukka. Ajatus on tärkein. Minä en ainakaan enää viikon päästä muista, että Olli toi hyvää suklaata ja Ella taas ei mitään. Mieleen jää vain se kun pikkuoppilaat tulevat viimeisinä päivinä halailemaan ja tekevät piirustuksia kiitokseksi. Itse ostan omien lasteni koulun opehuoneeseen jonkun herkun, mistä riittää kaikille koulun aikuisille kahvivälkälle vähän makeaa. Mukaan kortti, osoitettu koko porukalle. Lapset sitten omille opettajilleen saavat piirrellä tai askarrella, jos siltä tuntuu, siihen en puutu. Mutta hyviin tapoihin kuuluu kiittäminen, joten oletan, että lapseni kiittävät suullisesti opettajiaan ja toivottavat hyvää kesää. Kummallista, miten osan teistä mielestä kiitosta ei voi antaa, jos saa palkkaa? Itse ainakin kiitän työpariani vaikka rankemman työpäivän tai jonkun projektin jälkeen yhteistyöstä ja avusta, vaikka se kuuluukin hänen palkkatyöhönsä. Samoin kiitän lääkäriä lähtiessäni vastaanotolta samalla kun toivotan hyvää päivänjatkoa, kiitän myös kerrostalomme porrassiivoojaa kun vaihdamme muutaman sanan kohdatessamme rapussa, kiitän myös kaupan kassaa lähtiessäni ostosteni kanssa. Se ei ole keneltäkään pois, mutta voi joskus tuoda aika hyvän mielen. [/quote] Ja muistathan myös lahjoa nuo mainitsemasi ammattiryhmät

[/quote]

Niin, joka joulu ja kevät.

Pitäisikö tuohon rahalahjoitukseen laittaa 9-luokan keväällä aikaraja jotta näkisi lahjoitukset ennen nuneroiden antoa. Kyllä minulla huomattavat lahjat vaikuttavat mielikuvaan oppilaasta.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 15:54"]

Minusta on mukava tapa muistaa lasteni eteen töitä tehneitä vuoden päätteeksi. En todellakaan kalastele sillä mitään etuja tai suosiota lapselle, vaan muistiainen on ihan pelkkä rehellinen kiitos kuluneesta vuodesta.

Vuodesta toiseen on vaihdellut mitä ollaan viety. Olen itse luokanopettaja ja onhan se mukava saada kiitos vuoden päätteksi, kenestä ei olisi? Sillä kiitoksen muodolla ei sitten väliä olekaan, ajatus on tärkein. Eniten mieltä lämmittää kortti, jossa on jotain henkilökohtaista sanomaa lomaterveisten lisäksi. Silloin tuntuu siltä, että perhe on oikeasti työhöni tyytyväinen ja arvostaa panostani lasten eteen. Nuo kortit säästän aina ja joskus työn tympiessä ja ikävillä hetkillä lueskelen niitä. Silloin palaa taas mieleen työn hyvätkin puolet :)

Jos jotain muuta haluaa kortin lisäksi antaa niin mieluummin "käyttötavaraa". Siis sitä mikä ei jää nurkkiin pyörimään ja mitä ei kehtaa kuitenkaan paikkakunnan kirppiksellekään oikein viedä ettei kukaan pahoittaisi mieltä.

Vuosien varrelta mieleen jääneitä mukavia yllätyksiä:

- luokan yhdessä kokoama piknik-kori kesäherkkuineen. Sisälsi mm. mansikoita, voileipäkeksejä, keksejä, viinirypäleitä jne. No, tuoretavara tietysti tuli heti käyttöön, mutta loput otimme lasten kanssa kesällä rantaretkelle mukaan.

- luokan yhteinen lahja tämäkin, hemmottelulahjakortti. Oli taivaallista lukuvuoden päätteeksi käydä hieronnassa ja jalkahoidossa kun en sellaista muuten koskaan raaskisi itse ostaa.

- eräs joulu sain perheen itse tekemää puolukka- ja karpalomehua. Oli meillä tarjolla jouluna ja saavuttivat suursuosion!

- mansikka-amppeli, kesäkukkia amppelissa ja ruukuissa... näistä olen kovasti pitänyt ja ovat ilahduttaneet pitkään. Meillä on tosin omakotitalo ja iso piha, joten tietysti enemmän on tilaakin tämmöisille.

- luokan yhteislahja kutosen keväällä omenapuu. Tästä jo liki 10 vuotta aikaa ja edelleen tuo mieleen tuon luokan.

- uimapatja :)

- lapsen itse istuttamat yrtit ja kukat on aina liikuttavia ja arvostan kovasti lapsen minun eteen näkemää pitkää vaivannäköä

- kerran sain pikkukoululaisen kirjoittaman tarinan "meidän opesta", tämä on edelleen tallessa ja lämmitti mieltä

Alkoholia en kaipaa, enkä sisustustavaraa. Ajatuksena itse leivotut pikkuleivät yms. ovat kivoja, mutta kun koulussa näkee näitä tahmatassuja ja saa joka välissä muistutella nenän kaivelusta ja käsien pesusta (etenkin pikkukoululaisten kohdalla) niin kyllä ne välillä harmi kyllä syömättä jäävät. Mutta ajatushan tässäkin on tärkein!

Älkää stressatko asiasta! Ja ei todellakaan vaikuta ainakaan minulla arviintiin tai stipendeihin mitkään lahjat :D

[/quote]

Olen silti sitä mieltä, että opettajien pitäisi kieltäytyä lahjoista. Mukavahan se olisi kaikkien saada pieni lomamuistaminen, vaikka rahan muodossa. Mutta koska olet kunnan töissä, en ymmärrä, miksi opettajilla on eri säännöt, kuin muilla kunnan työntekijöillä. Palkkaa saatte tästä ja pitkän loman ja se on ihan oma valinta, että lähtee opettajaksi. Joten voisitte pikkuhiljaa sopeutua siihen, että ilmoittaisitte wilmassa, että en ota henkilökohtaisia lahjoja vastaan, mutta koululle voidaan lahjoittaa jotain yhteiseksi, jos luokka haluaa kerät jotain.

Mutta en ole vielä nähnyt opettajaa, joka kieltäytyis lahjasta yhteisen hyvän takia, vaan ahneena ottaa mielellään jokaisen lahjakortin ja hieronta-hemmottelu-lahjansa vastaan.

Jos joku lahjoja tuo, vaikka olen moneen kertaan sanonut, etten tahdo, enkä tarvitse lahjoja, niin jätän ne opettajainhuoneeseen otettavaksi. Lappu päälle, että saa ottaa.

En siis mitenkään tiedä, mitä kukakin on tuonut, enkä välitäkään. Kun palaan töihin elokuussa, niin kipot ja kupit odottavat edelleen ottajaansa, eikä muu auta kuin roudata ne roskiin tai antaa ilmaiseksi kirpparille, huoh.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 16:18"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 16:13"]Voi hyvänen aika teidän kanssanne... Kyllä tämä numeroidenantorumba on niin monimutkainen prosessi, että kukaan ope ei kyllä tässä yhteydessä mieti pätkääkään mitään lahjoja, menneitä tai tulevia. Koittakaa nyt uskoa, että 99,9% tapauksissa se Nico-Petterinne on juuri sen kutosen tai ysin edestä oppinut ja töitä tehnyt kyseisessä aineessa. Numeronannossa on niin tarkat kriteerit ja monta huomioitavaa seikkaa, että kukaan ei jaksa eikä ehdi mitään pärstäkertoimia miettiä. Käyttäytymisnumeroita taivastellessanne muistakaa, että käytösnumeron antaminen on muuttunut sitten teidän kouluaikojenne. Näin se menee: - Lähtökohta käytösnumerolle on aina 8. Se tarkoittaa normaalia, mutkatonta ja hyväkäytöksistä lasta, joka hoitaa hommansa suht säntillisesti, osaa puhua asiallisesti sekä lapsille että aikuisille, ei kiusaa, ottaa osaa tehtäviin ja keskusteluihin tunneilla ja leikkeihin välitunneilla. - Numeroa lasketaan kasista tietyn kriteeristön mukaisesti jos lapsella on huomattavan paljon rikkeitä tai selvitettäviä tilanteita. Myös voimakas passiivisuus tai kommunikaatiopulmat vaikuttavat tähän. Isommille lapsille voi tulla ns. käytöksenalennus joistain järjestyssäännöistä määritellyistä vakavammista rikkeistä, siis kertalaakista. esim. vakava väkivaltaisuus - ensin mietitään mitä oppilas olisi käytösnumeroksi saanut ilman tätä yksittäistä rikettä (vaikkapa 7) ja siitä lasketaan yhdellä numerolla eli 6. - Jos käytösnumero on 9 se edellyttää moitteettoman käytöksen lisäksi erityistä aktiivisuutta ja luokkahengen oma-aloitteista edistämistä. Eli pelkästään olemalla kiltti ja hiljainen ei voi saada ysiä. - Käytösnumero 10 on nykyään poikkeustapaus, ja yleensä ne käsitellään opettajankokouksissa niin, että kaikkien koulun aikuisten on oltava yhtä mieltä siitä, että lapsi käyttäytyy poikkeuksellisen hyvin. Lapsen tulee aktiivisesti puuttua esim. koulukiusaamiseen, hänen tulee olla pyyteettömän avulias ja olemukseltaan positiivinen. Ja ei, tässäkään ei pärjää open perseennuolennalla, vaan uskokaa pois kyllä lapsista (ja aikuisistakin!) näkee jokapäiväisessä kontaktissa sen, kuka on aidosti luonteeltaan empaattinen, iloinen ja hyvätapainen.   Alkuperäiseen lahja-caseen sanon, että tietenkin kaikki lahjat ilahduttavat, jos nyt sattuu olemaan allergioita tai liikaa posliinikissoja, niin eihän siitä tietenkään mennä mieltä pahoittamaan kuin mikäkin moukka. Ajatus on tärkein. Minä en ainakaan enää viikon päästä muista, että Olli toi hyvää suklaata ja Ella taas ei mitään. Mieleen jää vain se kun pikkuoppilaat tulevat viimeisinä päivinä halailemaan ja tekevät piirustuksia kiitokseksi. Itse ostan omien lasteni koulun opehuoneeseen jonkun herkun, mistä riittää kaikille koulun aikuisille kahvivälkälle vähän makeaa. Mukaan kortti, osoitettu koko porukalle. Lapset sitten omille opettajilleen saavat piirrellä tai askarrella, jos siltä tuntuu, siihen en puutu. Mutta hyviin tapoihin kuuluu kiittäminen, joten oletan, että lapseni kiittävät suullisesti opettajiaan ja toivottavat hyvää kesää. Kummallista, miten osan teistä mielestä kiitosta ei voi antaa, jos saa palkkaa? Itse ainakin kiitän työpariani vaikka rankemman työpäivän tai jonkun projektin jälkeen yhteistyöstä ja avusta, vaikka se kuuluukin hänen palkkatyöhönsä. Samoin kiitän lääkäriä lähtiessäni vastaanotolta samalla kun toivotan hyvää päivänjatkoa, kiitän myös kerrostalomme porrassiivoojaa kun vaihdamme muutaman sanan kohdatessamme rapussa, kiitän myös kaupan kassaa lähtiessäni ostosteni kanssa. Se ei ole keneltäkään pois, mutta voi joskus tuoda aika hyvän mielen. [/quote] Ja muistathan myös lahjoa nuo mainitsemasi ammattiryhmät

[/quote]

Juuri näin. Ostathan lääkärille kuohuviinipullon ja herkkukorin ja porrassiivoojalle hierontalahjakortin. Kaupan kassalle voit lahjoittaa jalkahoitoon kortin.

Arvokasta asiakaspalvelutyötä hekin tekevät ja ansaitsisivat ihan samalla tavalla lahjuksia, kuin opettajat.

Mä ainakin käyttän samaa tehokasta tapaa kuin lukio-opettajani aikanaan. Hän ilmaisi selkeästi mieltymyksensä suklaaseen ja kaikki osti suklaata kiitokseksi hyvästä opetuksesta. Luulen että opettaja oikeasti piti tätä keinona, että kenelläkään ei tule hankaluuksia jos haluaa muistaa opettajaa ja joutuu miettiä, että mitä voisi ostaa. Fazerin suklaalevy tai suklaapatukka minulle kiitos :) kelpaa myös muut suklaamerkit ja kaikki halvatkin.

Kuka kieltää, etteikö muistetuksi ja huomioiduksi tuleminen lämmitä mieltä? Se että joku haluaa kiittää tehdystä työstä ja antaa palautetta on hieno asia, jos on toiminut tavalla, että sen ansaitsee. Jokaisen kauniin sanan kyllä muistaa pitkään ja ne lämmittävät opettajan mieltä. 

Jos joskus saan yhtään mitään lahjaksi, niin minusta se on luksusta. Jos  itselläni ei ole käyttöä tai tarvetta lahjalle, sen voi aina välittää eteenpäin. Silti muistamisen ja lahjan annon eleen merkitys säilyy. Ei voi olettaa, että joku itselle suht tuntematon ihminen tietäisi tarkalleen, mistä juuri minä pidän tai mitä tarvitsen. Samaa yritän ajatella kun itse hankin lapseni kanssa lahjan hänen opettajalleen hyvin tehdystä työstä lukuvuoden päätteeksi. Yritämme keksiä mistä opettaja ilahtuisi, mutta välttämättä mieluisinta mahdollista lahjaa emme osaa hankkia. Silti uskomme, että lahjan saaminen itsessään on positiivinen asia, ja jos lahja on epäsopiva, opettaja kyllä keksii sille käyttäjän omasta lähipiiristään. Koska itse ilahdun kiitoksesta tai jostain sanallisesta muistamisesta, tai lapsen tekemästä kortista, olettaisin että aika moni muu opettaja myöskin. 

Rahasta pitää maksaa vero...

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 16:39"]

Mä ainakin käyttän samaa tehokasta tapaa kuin lukio-opettajani aikanaan. Hän ilmaisi selkeästi mieltymyksensä suklaaseen ja kaikki osti suklaata kiitokseksi hyvästä opetuksesta. Luulen että opettaja oikeasti piti tätä keinona, että kenelläkään ei tule hankaluuksia jos haluaa muistaa opettajaa ja joutuu miettiä, että mitä voisi ostaa. Fazerin suklaalevy tai suklaapatukka minulle kiitos :) kelpaa myös muut suklaamerkit ja kaikki halvatkin.

[/quote]

Joo, mulle kelpaa myös. Terveisin 100 hengen palkat laskeva palkanlaskija.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 16:40"]

Kuka kieltää, etteikö muistetuksi ja huomioiduksi tuleminen lämmitä mieltä? Se että joku haluaa kiittää tehdystä työstä ja antaa palautetta on hieno asia, jos on toiminut tavalla, että sen ansaitsee. Jokaisen kauniin sanan kyllä muistaa pitkään ja ne lämmittävät opettajan mieltä. 

Jos joskus saan yhtään mitään lahjaksi, niin minusta se on luksusta. Jos  itselläni ei ole käyttöä tai tarvetta lahjalle, sen voi aina välittää eteenpäin. Silti muistamisen ja lahjan annon eleen merkitys säilyy. Ei voi olettaa, että joku itselle suht tuntematon ihminen tietäisi tarkalleen, mistä juuri minä pidän tai mitä tarvitsen. Samaa yritän ajatella kun itse hankin lapseni kanssa lahjan hänen opettajalleen hyvin tehdystä työstä lukuvuoden päätteeksi. Yritämme keksiä mistä opettaja ilahtuisi, mutta välttämättä mieluisinta mahdollista lahjaa emme osaa hankkia. Silti uskomme, että lahjan saaminen itsessään on positiivinen asia, ja jos lahja on epäsopiva, opettaja kyllä keksii sille käyttäjän omasta lähipiiristään. Koska itse ilahdun kiitoksesta tai jostain sanallisesta muistamisesta, tai lapsen tekemästä kortista, olettaisin että aika moni muu opettaja myöskin. 

[/quote]

Ammatillisuus.

Itse koen, että hoitajana olen ammatillinen ja en ota omaisilta lahjoja vastaan. Loppujen lopuksi paras kiitos kuitenkin on, jos koen onnistumista pitkäaikaishoidossa (en ole vanhainkodilla töissä, vaikka pitkäaikaisia hoidankin). 

Onnistumisen tunne on hyvä tunne, mutta en koe, että joka kevät ja joulu minun pitäisi saada omaisilta lahjoja, koska teen tätä työtä ilman lahjojakin. Mutta tämä ei onneksi meidän alalla ole tapanakaan.

Kiitoksen voi sanoa ilman lahjakorttiakin tai shampanjapulloa. Mihin on tämä hyvä tapa unohtunut opettajien keskuudessa.

Olen ylpeä hyvästä ammattitaidostani ja en kaipaa kaksi kertaa vuodessa lahjoja kiitokseksi. Saan palkan kerran kuukaudessa ja yritän tehdä työni hyvin.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 15:41"]

Itse olen Wilmassa ilmoittanut ettei lahjoja mutta jos haluaa lomakassaani kartuttaa niin tilille voi laittaa.

[/quote]Eiköhän tuossa rahankerjuussa mennä selvästi lain väärällä puolella, sekä rahaa kerjäävä ope, että vanhemmat jotka sinne rahaa laittavat. 

"Olen silti sitä mieltä, että opettajien pitäisi kieltäytyä lahjoista. Mukavahan se olisi kaikkien saada pieni lomamuistaminen, vaikka rahan muodossa. Mutta koska olet kunnan töissä, en ymmärrä, miksi opettajilla on eri säännöt, kuin muilla kunnan työntekijöillä. Palkkaa saatte tästä ja pitkän loman ja se on ihan oma valinta, että lähtee opettajaksi. Joten voisitte pikkuhiljaa sopeutua siihen, että ilmoittaisitte wilmassa, että en ota henkilökohtaisia lahjoja vastaan, mutta koululle voidaan lahjoittaa jotain yhteiseksi, jos luokka haluaa kerät jotain.

Mutta en ole vielä nähnyt opettajaa, joka kieltäytyis lahjasta yhteisen hyvän takia, vaan ahneena ottaa mielellään jokaisen lahjakortin ja hieronta-hemmottelu-lahjansa vastaan."

Olen samaa mieltä. Missä on opettajien moraali ja esimerkin antaminen lapsille?

Jostakin syystä opettajien lahjatoivomukset suurenevat vuosi vuodelta, nyt jopa annetaan vanhemmille opettajan henk.koht. tilinumeroita  ja pyydetään taloudellista tukea opettajan lomamatkaa varten, kun lahjat eivät täyttäkään niitä odotuksia ja vaatimuksia mitä on kuvitellut. Mitähän laki sanoo tästä, kun opettajalla on kuitenkin virkasuhde.

Missä on opettajien yhteisvastuullisuus ja yhteisen hyvän luominen esim. se oli vielä 60-70-luvulla ihan yleistä, kun opettajat oppilaineen järjestivät erilaisia tempauksia kouluissa, jossa kerättiin rahaa esim. koulun viihtyvyyden parantamiseen, eikä yhdelläkään oppilaalla tai vanhemmalla tullut edes mieleen lahjoa opettajaa, vaan pelkkä kiitos riitti.

Opettajat ja lastenhoitajat lienevät ainut ammattiryhmä julkisella sektorilla jotka laittavat oman edun, yhteisen hyvän edelle. Esim. poliisit tekevät vapaaeht. työtä omalla ajallaan ja kalustollaan lasten ja nuorten hyväksi, sh ja lääkärit sairaaloiden, vanhusten jne. hyväksi, jopa kansainvälisesti ja järjestävät yhteisiä tempauksia jne. jne. eikä heille tulisi edes mieleen ruikuttaa henk.koht. lahjoja vaan ne menevät aina työyhteisön tai organisaation hyväksi, saati, että pyydettäisiin henk.koht. taloudellista tukea, niin kuin rahalahja on.

Hoitajat tekevät omalla ajalla tempauksia jopa saadakseen lastenosastoille leluja tms.

Olen itse ollut vapaa-ajalla pitämässä myyntipöytää, jotta saimme asukkaille lomareissun. Lisäksi käytin siihen todella paljon omaa aikaa kolmivuorotyön lisäksi, kun askartelin myyntituotteita ja lopuksi edellisenä päivänä vapaalla leivoin leivonnaiset omista tarvikkeista myyjäisiin.

Mutta lomamatka oli todella onnistunut ja asukkaat nauttivat. Tämä oli 90-luvun lama-aikaan, kun mistään ei herunut avustuksena rahaa. Me hoitajat päätimme sitten järjestää asian itse.

Onpas kummallista väittelyä. Ihan olen sivusta seurannut vain tätä keskustelua, ja ihmettelen, miten joillain menee niin tunteisiin tämä. Jos mielestäsi opettaja ei lahjaa ansaitse, niin et sellaista anna, eikö vain? Luulisi tämän olevan aika yksinkertaista. Meillä oli aina tapana keväällä jokin pieni muistaminen antaa opettajalle, esim. kukkia tai suklaata tms., anteeksi, jos olemme niillä jotain opettajaa loukanneet. Heille, jotka kysyvät, miksei vaikka kaupan kassalle anneta lahjoja: opettajalla on suuri rooli lapsen elämässä, kaupan kassalla ei. Usein opettaja on vanhemmasta seuraava tärkeä aikuinen lapselle, joka - halusimme tai emme - osittain myös kasvattaa lasta. Tehtävä on tärkeä ja vastuullinen, mielestäni se ansaitsee kiitoksen, missä muodossa sen kukin haluaakaan antaa. Myöhemmin elämässä, vaikka lukiossa, oppilas voi antaa pienen muistamisen opettajalleen tai opettajilleen, koska he ovat tehneet suuren vaikutuksen oppilaaseen ja kenties ovat inspiroivia. Usein opettajat jättävät jälkensä oppilaaseensa, he ovat merkittävässä roolissa monella tavalla, eikä siinä ole mitään pahaa, jos osoittaa kiitoksensa kouluvuoden loppuessa.

Olen silti sitä mieltä, että opettajien pitäisi kieltäytyä lahjoista. Mukavahan se olisi kaikkien saada pieni lomamuistaminen, vaikka rahan muodossa. Mutta koska olet kunnan töissä, en ymmärrä, miksi opettajilla on eri säännöt, kuin muilla kunnan työntekijöillä. Palkkaa saatte tästä ja pitkän loman ja se on ihan oma valinta, että lähtee opettajaksi. Joten voisitte pikkuhiljaa sopeutua siihen, että ilmoittaisitte wilmassa, että en ota henkilökohtaisia lahjoja vastaan, mutta koululle voidaan lahjoittaa jotain yhteiseksi, jos luokka haluaa kerät jotain.

Mutta en ole vielä nähnyt opettajaa, joka kieltäytyis lahjasta yhteisen hyvän takia, vaan ahneena ottaa mielellään jokaisen lahjakortin ja hieronta-hemmottelu-lahjansa vastaan.

[/quote]

Miksi pitäisi kieltäytyä jos joku haluaa lahjan antaa? Kenenkään ei ole todellakaan pakko mitään lahjoja antaa, niitä ei pyydetä, ei kinuta, niillä ei voi lahjoa eikä ostaa mitään. Joten mikä sinua siinä hiertää, että joku haluaa opettajalle kiitoksen antaa kun oikein kieltämässä olisit kyseistä tapaa? Mitä ahnetta siinä on, että ottaa kohteliaasti kiitoksen vastaan, olkoonkin sitten vaikkapa kukan tai tavaran muodossa?

Tiesitkö, että monetkin mummelit antavat mm. postinjakajille joulutervehdyksen, samaten kotisairaanhoitoa saattavat muistaa? Toinen antaa valmentajille kiitokset kukan muodossa ja yksi lääkärille kiitokset hyvästä hoidosta. Invataksin vakikuskia muistaa ainakin minun äitini ja sururyhmän vetäjää myös kun on tukenut isäni kuoltua äitiä vaikeimman yli. Kaikki nämä tekevät vain työtään. Miksi kiittäminen ja muistaminenkin on nykyään kiellettävä?

Toistan vielä: kenenkään, etenkään teidän vastahakoisten, EI ole pakko muistaa tai lahjaa antaa. Ette sillä tee hallaa lapsellenne, ettekä toisaalta lahjan antamallakaan lapsellenne mitään etuisuuksia saa. Se on vain kaunis tapa ja toimikoon niin ken haluaa. Minä pidän tapaa kauniina eleenä ja siksi meillä lapset vievät kortit ja pienen muistiaisen. Muistiainen on nimenomaan lapselta ja lapsi on kukka-amppelin valinnutkin aina.

Kyllä täytyy todella katkera ja kateellinen ihminen olla, että saa tästäkin tavasta ongelman kehiteltyä.