Tuntuu, että aika loppuu kesken

Up

Sama täällä, mutta olen jo 27..

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 11:50"]Olen 23-vuotias opiskelija. En ole kerennyt oikein elämässäni tehdä vielä mitään. Minulla ei ole hirveästi työkokemusta, enkä ole esim matkustellut paljon missään. Tuntuu, että monet muut ikäiseni on tehneet jo vaikka mitä. Minusta on alkanut tuntua, että olen jotenkin liian "vanha" jo toteuttamaan unelmiani. Harmittaa, jos en kerkeä tehdä kaikkea, mitä haluaisin.
[/quote] älä höpsi! Tulevat 10 vuotta on pitkä aika, ja sitten olet vasta 35. Olet ihan nuori vielä, ja myöhemmin huomaat sen että parikymppisenä harvoin edes vielä tuntee itseään kovin hyvin tai tietää mikä itselleen on hyväksi. Saatat olla myöhemmin tyytyväinen ettet toteuttanut jokaista päähänpistoasi kun olit reilu parikymppinen.

Ehdit kyllä kunhan aloitat toteuttamisen etkä käytä elämääsi murehtimiseen!Itse märehdin vuosikaudet ihan samaa kunnes päätin tehdä asialle jotain 26-vuotiaana. Sitä seuraavat 7 vuotta toivat tullessaan: PALJON töitä ja säästämistä, sen jälkeen maailmanympärimatka (8kk), 2 lasta ja kolmatta odotellaan kesällä syntyväksi, vanhan talon osto + kunnostamista ja tämä iki-ihana meille täydellinen huvikumpu alkaa olla kohta valmis, painonpudotus -20kg ja matka jatkuu kunhan raskaus on ohi. Olen "aina" haaveillut olevani hoikka ja vihdoin saavutin normaalipainon. Haaveilen vielä pääseväni normaalipainon sisällä hiukan alemmas, lähinnä kiinteytys raskauden jälkeen mielessä, kiloja ei juuri ole tullut. Tämän haaveen aion toteuttaa pian.

Lisähaaveita: virka tai edes vakipaikka muuten, jaksaa juosta 10km, oppia kunnolla uimaan hyvällä tekniikalla, oppia tekemään upeita kakkuja ja leivoksia, saada pihamme sadunomaiseksi puutarhaksi, ehkä joskus oma mökki, oma vadelmatarha, oma hyötypuutarha, uusi maailmanympärimatka joskus lasten kanssa.

No, osa haaveista on hyvin kaukaisia ja tavoittamattomissa tällä hetkellä, ehkä aina. Mutta osa on pienempiä ja niiden tavoittelun aion aloittaa pian kunhan hektinen elämäntilanne sen sallii. Tietysti tavallaan olen kateellinenkin niille, joilla on nyt valtavan hyväpalkkainen työ, upeat puitteet kotona ja vapaa-ajalla jne. Mutta haaveet täytyy priorisoida ja miettiä mitä itse ihan oikeasti haluaa. Loppujen lopuksi en kuitenkaan itse haluaisi olla ison firman toimitusjohtaja, huippukirurgi tai vaikkapa lentäjä.

Olet nuori!

Kyllä sä ehdit, varsinkin jos aloitat vaan ilman tekosyitä!

Et oo tosissas, sä oot vielä nuori ja ehdit mitä vaan.

Toista se on minulla, kohta 33-vuotiaalla naisella. Lapseton sinkku, paska työ, vuokra-asunto.

Väsyttää. Unelmani olivat mukamas vaatimattomia; perhe ja omakotitalo. Nyt pitäs etsiä uusia. Ehkä minä vielä motivoidun haaveilemaan lottovoitosta ja maailmanympärysmatkasta yksin. Ja opin olemaan onnellinen siitä, että voin elää pellossa ilman että yhtään kiinnostaa perskarvan vertaa mitä teen ja mitä minulle tapahtuu.

Anteeksi mitä? Oot liian vanha?
Toiset toteuttaa tässä unelmiaan täyttäessään 40. Mikä hiton trendi tää on että kaikki ja koko elämä pitäs olla koettuna alta 30v. Mitä jos opettelisitte nauttimaan hetkestä tässä ja nyt, ja ymmärtämään että joka päivä voi olla sitä unelmaa, kun saa elää.. Kivaa kesää kaikille!

Mitä väliä sillä on? Kaikki kuolevat kuitenkin pikemmin kuin osaavat aavistakaan, ja sitten ei ole vliä, mitä on saavuttanut.