Masentuneen seura kuormittaa valtavasti

Vierailija kirjoitti:

Haukutteko te syöpäsairaatkin?

Että siinä se s---na on ja vaan näivettyy, tekis jotain.

Syöpä ei tartu. Masennus tarttuu.

Vierailija kirjoitti:

Haukutteko te syöpäsairaatkin?

Että siinä se s---na on ja vaan näivettyy, tekis jotain.

Syöpä on tappava tauti.

Masennus ei ole.

Aloittaja on niitä ihmisiä jotka ei osaa sanoa nätisti ei nyt passaa.

sitten arvostellaan ja hämmennetään turhaa soppaa

Ei v...u täällä on kyllä käsittämättömän imbesillejä tyyppejä. Suomi ei todellakaan nouse mihinkään (kun ja jos te vielä lisäännytte), jos tämä mitä täällä voi lukea pitää paikkaansa tavoista ajatella. 

Tiedän, ei tarvitse tulla ja lukea. Kiitos. Onneksi en tunne teitä.

Vierailija kirjoitti:

Ei v...u täällä on kyllä käsittämättömän imbesillejä tyyppejä. Suomi ei todellakaan nouse mihinkään (kun ja jos te vielä lisäännytte), jos tämä mitä täällä voi lukea pitää paikkaansa tavoista ajatella. 

Tiedän, ei tarvitse tulla ja lukea. Kiitos. Onneksi en tunne teitä.

Niinpä. Masentuneet hoilottavat, että palvelkaa meitä koko Suomen kansa, me masentuneet emme pysty yhtään mihinkään, meiltä ei saa vaatia mitään, vain me saamme vaatia kaiken palvelun itsellemme ja käyttää toisia viihdykkeenämme. Se on teidän muiden velvollisuus.

Ei, tällä asenteella ei Suomi nouse, ei.

Vierailija kirjoitti:

En ole huomannut että kukaan kummemmin suojautuisi tai kokisi seurani kuormittavaksi, enkä sen kummempaa tukeakaan odota keneltäkään tutulta On lääkkeet ja lääkärit ja hoito etenee.

Ap, tsemppiä sinullekin. 😎👍

Itsekästä porukkaa. Olen itsekin ollut masentunut ja todellakin kiitän niitä ihmisiä jotka jaksoivat lähelläni koska masentuneen seura on raskasta ympäristölle. Piste.

Masentuneet kuvittelevat itse, että eivät kuormita läheisiään. Kuitenkaan eivät ole koskaan itse oma-aloitteisia, eikä heille toisaalta kelpaa mikään muiden ehdottama, kun ei jaksa, ei halua, ei viitsi, ei huvita. Ja sitten ovat mielestään ihan hyvää seuraa eivätkä yhtään kuormittavia. Kivirekiä.

Masentuneet jättävät jälkeensä joukon ihmisiä, joilta ovat imeneet elämänilon.

En tiedä, itse yritin parisuhdetta masentuneen kanssa ja se alkoi olemaan pelottavaa ja ahdistavaa, en tiennyt miten hänen kanssaan olisi pitänyt olla kun hänen mieliala väpätti kuin geiger-viisari ydinonnettomuuden jälkeen.

Voit tehdä masentuneen eteen vaikka mitä, ja varmaa on, että kiitosta et tule ikinä kuulemaan. Ottavat kaiken vain itsestäänselvyytenä. Tämä on minun kokemukseni, ja se on jättänyt katkeruutta.

Jos kyseessä olisi oma lapsi tai oma sisarus tms. läheinen, niin olisi eri asia. Mutta kaverista oli kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole huomannut että kukaan kummemmin suojautuisi tai kokisi seurani kuormittavaksi, enkä sen kummempaa tukeakaan odota keneltäkään tutulta On lääkkeet ja lääkärit ja hoito etenee.

Ap, tsemppiä sinullekin. 😎👍

Itsekästä porukkaa. Olen itsekin ollut masentunut ja todellakin kiitän niitä ihmisiä jotka jaksoivat lähelläni koska masentuneen seura on raskasta ympäristölle. Piste.

Tämä on vain minun kokemukseni, mutten itse kokenut masentuneen seuraa raskaaksi, tosin oli itselleni tärkeä ihminen ja halusin olla tukemassa häntä. Asuimme toki erillämme, etten ollut aina paikalla.

Tutuistani vain yksi lopetti puhelun nopeasti kun kerroin itse masentuneeni, mutta muiden kanssa olen rupatellut tuntikausia. Sen myönnän, että sain vain keskivaikean diagnoosin, eikä tapanani ole valitaa kenellekään mistään.

Lainaamasi kirjoittanut

Todella vaativia ja herkästi mielensä pahoittavia. Ongelmatilanteissa ei mikään ratkaisuehdotus kelpaa ja päädytään mahdottomaan tilanteeseen josta ei ole etenemistä mihinkään.

Ennemmin tuhotaan kaikki ihmissuhteet kuin hakeuduttaisi hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Todella vaativia ja herkästi mielensä pahoittavia. Ongelmatilanteissa ei mikään ratkaisuehdotus kelpaa ja päädytään mahdottomaan tilanteeseen josta ei ole etenemistä mihinkään.

Juu valittaa halutaan, mutta mitään ei haluta tehdä asioille. Tekosyitä tekosyiden perään.

Äitini oli masentunut koko yhteiselomme ajan tavalla ja toisella.

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin tuhotaan kaikki ihmissuhteet kuin hakeuduttaisi hoitoon.

Sitten kun ei ole enää yhtään ihmissuhdetta, niin silloin viimein hakeudutaan hoidon piiriin valittamaan, kun on niin yksinäistä.

Olen yksin. En vaivaa ketään, en tuppaannu seuraksi, en kyläile. Olen jo vanha, tehnyt täyden, vaativan, uuvuttavan työelämän. Jaksan hoitaa arkiaskareet, ulkoilla. Olen masentunut ja kivulias. Toivon, etten sairastu syöpään. Kukaan ei ole valinnut sairauksiaan. 

Terveisin hidas ja saamaton masentunut

ps. kukaan ei voi tietää, missä vaiheessa sairastuu ja mihin, ehkä täällä puhuukin pelko, entä jos minä itse masennun....? 

Ap tarvitsee rajanvetoa. Eli vierailut lyhyemmiksi. Keksit vaikka jotain kuvitteellista menoa, että teillä ei voi viipyä kuin vain yhden päivän, että jospa hän menisi toiseksi päiväksi Tiinalle.

Ja sinun tekemisistäsi jos urputtaa, niin niitä varten harjoittelet valmiiksi lauseet, että hän ei ole sellaisessa asemassa, että voisi määräillä sinun tekemisiäsi.

Olin monta vuotta vetoapuna vakavasti masentuneelle ja nyt hän lopulta on iloinen, ilo on tarttuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Masentuneet kuvittelevat itse, että eivät kuormita läheisiään. Kuitenkaan eivät ole koskaan itse oma-aloitteisia, eikä heille toisaalta kelpaa mikään muiden ehdottama, kun ei jaksa, ei halua, ei viitsi, ei huvita. Ja sitten ovat mielestään ihan hyvää seuraa eivätkä yhtään kuormittavia. Kivirekiä.

Ikävä että kokemuksesi on tuollaisia, mutta taudin kuvaan kuuluu, ettei saa aikaiseksi paljoakaan, jaksamisen ja viitsimisen kanssa on ongelmia. Omat tuttavani soittelevat itse ja kyselevät kuulumisia, mistä olen päätellyt etten ole huonoa seuraa, enkä luultavammin kuormita.

Kun vihdoin sain aikaiseksi ja pääsin lääkärille, olen kaikkia hoitooni osallistuneita kiitellyt, koska itselläni diagnoosi ja hoidon aloitus saivat minut tajuamaan oman tilani, ja ymmärtämään ja hyväksymään paitsi hoidon tarpeen ja myöskin sen, että aikaa voi kulua tervehtymiseen.