Lue keskustelun säännöt.
Vammaton - voisitko seurustella vammaisen kanssa?
20.05.2015 |
Ystävälläni on ihana poika, toinen jalka amputoitu. Muutoin pyyhkii hyvin, mutta tyttökavereita ei tahdo löytyä. Kun mietin itse itseäni 18-vuotiaana, niin valitettavasti en olisi seurustellut liikuntarajoitteisen pojan kanssa. Siihen aikaan tuttavapiiriini kuului lyhytkasvuinen, huonokuuloinen tyttö, enkä pitänyt lainkaan ihmeellisenä, että hän ei seurustellut tai saanut muutenkaan poikien huomiota. Jotenkin ehkä oletin, että lyhytkasvuiset etsivät toisia lyhytkasvuisia. Taisin olla aika ääliö? Kuinka moni vammaton olisi valmis seurustelemaan vammaisen kanssa? Laita peukkuja ylös tai alas!
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jalan puute ei haittaisi. Olen kyllä itse urheilullinen, joten seuraa en kaikkiin harrastuksiin tietysti saisi. Mutta yhdellä jalalla voi esim. hyvin uida ja proteesin kanssa kävelläkin. Eikä pariskunnilla tarvitse olla kaikki harrastukset yhteisiä muutenkaan.
Pääasia on henkinen yhteys ja jalan puute ei seksissä ole relevanttia. Mikäli mies olisi täysin autettava, esim. halvaantunut täysin alaraajoistaan, niin sitten minusta ei ehkä sellaiseen olisi. Toisaalta en tiedä. Olen rakastunut epäkonventionaalisesti useinkin.
Henkisesti vajaan kanssa en voisi, en edes heikkolahjaisen puhumattakaan kehitysvammaisista.Alaraajoistaan halvaantunut ihminen ei ole täysin autettava...
Kyllä se aikalailla kuitenkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jalan puute ei haittaisi. Olen kyllä itse urheilullinen, joten seuraa en kaikkiin harrastuksiin tietysti saisi. Mutta yhdellä jalalla voi esim. hyvin uida ja proteesin kanssa kävelläkin. Eikä pariskunnilla tarvitse olla kaikki harrastukset yhteisiä muutenkaan.
Pääasia on henkinen yhteys ja jalan puute ei seksissä ole relevanttia. Mikäli mies olisi täysin autettava, esim. halvaantunut täysin alaraajoistaan, niin sitten minusta ei ehkä sellaiseen olisi. Toisaalta en tiedä. Olen rakastunut epäkonventionaalisesti useinkin.
Henkisesti vajaan kanssa en voisi, en edes heikkolahjaisen puhumattakaan kehitysvammaisista.Alaraajoistaan halvaantunut ihminen ei ole täysin autettava...
Kyllä se aikalailla kuitenkin on.
No ei tosiaan ole. Hyvin todennäköisesti selviytyy vessa- ja pesutilanteista itse, pystyy laittamaan ruokaa ja siivomaan, siirtymään itse sängystä pyörätuoliin ja kelaamaan pyörätuolia itse.
Vierailija kirjoitti:
Minulle liikuntavamma ei olisi este seurustelulle. Nuorilla tosin voi käydä niin, että liikuntavamma estää osallistumisen sellaisiin tilanteisiin, joissa nuoret pörrää ja joista ne seurustelut alkavat, jolloin tilaisuuksia aloittaa tapailu on ehkä vähemmän kuin muilla.
Ikävämpi tilanne on tuttavamiehelläni, joka on hyvin lievästi kehitysvammainen. Hän asuu yksin tavallisessa asunnossa ja suoriutuu kyllä arjen perusjutuista. Kehitysvammaisten seurassa hän on todella osaava ja kykenevä eikä oikein miellä kuuluvansa siihen joukkoon. Terveiden seurassa hän kuitenkin on lievästi kehitysvammainen ja ei kaikissa asioissa ole ihan samalla tasolla kuin muut. Hän haluaisi terveen tyttöystävän eikä kelpuuta kehitysvammaisia, mutta terveet naiset ei oikein noteeraa häntä. Ja tämän kyllä ymmärrän, parisuhteessa haluaa olla tasavertainen kumppaninsa kanssa ja valitettavasti terve nainen ei sitä hänen kanssaan ole.
"Hän haluaisi terveen tyttöystävän eikä kelpuuta kehitysvammaisia, mutta terveet naiset ei oikein noteeraa häntä."
Olisiko ylöspäin pariutuminen miten yleistä kehitysvammaisten keskuudessa?
En voisi seurustella sellaisen kanssa.