Lue keskustelun säännöt.
Vammaton - voisitko seurustella vammaisen kanssa?
20.05.2015 |
Ystävälläni on ihana poika, toinen jalka amputoitu. Muutoin pyyhkii hyvin, mutta tyttökavereita ei tahdo löytyä. Kun mietin itse itseäni 18-vuotiaana, niin valitettavasti en olisi seurustellut liikuntarajoitteisen pojan kanssa. Siihen aikaan tuttavapiiriini kuului lyhytkasvuinen, huonokuuloinen tyttö, enkä pitänyt lainkaan ihmeellisenä, että hän ei seurustellut tai saanut muutenkaan poikien huomiota. Jotenkin ehkä oletin, että lyhytkasvuiset etsivät toisia lyhytkasvuisia. Taisin olla aika ääliö? Kuinka moni vammaton olisi valmis seurustelemaan vammaisen kanssa? Laita peukkuja ylös tai alas!
Kommentit (84)
En voisi seurustella, en lievästi vammaisen, enkä tietenkään vakavasti vammaisen. En vaan voisi. The end.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu vammasta. Mutta todennäköisemmin en valitsisi puolisokseni vammaista. Rajoittaa usein elämää. Eri asia jos puoliso vammautuisi, sen kanssa olisi opittava elämään.
Älyllinen vamma ehdoton ei!
Yksinäisyys on pahimpia asioita, joita tiedän. En itse löytänyt nuorena samanhenkisiä seurustelukumppaneita, ja vietin joskus 18-24 vee tosi paljon aikaa yksin, kun kaverit seurusteli. Oli kaasona kolmissa häissä kahden vuoden sisällä. Sitten löysin kivan miehen. Meillä molemmilla on omia rajoitteita. Minulla lihaksia rappeuttava sairaus ja miehellä selkävamma. Pärjätään arjessa hyvin. Liikunta on molemmille kaiken a ja o. Vaikka minä olin ns. vammaton ja mies vammainen, kun tavattiin, tulevaisuudessa minulla niitä rajoitteita tulee enemmän.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 12:31"]Ei jalan tai käden puuttuminen minua haittaisi, mutta down/CP-vammaisen kanssa en voisi seurustella. Itseasissa kädetön/jalaton mies joka on sinut vammansa kanssa ja pärjää hyvin on aika hot koska arvostan ihmisissä periksiantamattomuutta ja rohkeutta.
[/quote]
Miksi cp vamma sinua haittaisi? Olisiko este lievänäkin?
Jos se vammainen olisi älykäs, ahkera, hauska, tasapainoinen, kohtelias ja kävisi töissä, en antaisi vamman haitata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 11:49"]
Tunsin parikymppisenä pojan jolla oli toinen jalka amputoitu polvesta alaspäin. Kaveri oli hirmu hottis, ja olisin todellakin seurustellut hänen kanssaan jos olisi molemmat oltu vapaita. Vieläkin nousee puna poskille.
[/quote]
En tiedä olenko pervo, mutta tapasin baarissa kaverin, jolta oli jalka amputoitu. Siinä oli tarpeen esileikiksi - ja ehkä tämä tyyppikin tajusi sen eikä todellakaan ollut mikään helppo tapaus ja käyttänyt tätä hyväkseen. Ja minun tappiokseni kaverit raahasivat minut pian mukaansa, taisi olla heille kuskina... Pahus.
Mutta jos 18v nuorellamiehellä ei ole tyttöystävää, se ei välttämättä tarkoita etteikö hänellä olisi vientiä...
Helposti voisin jos muuten klikkaisi. Olen eri tilanteissa tutustunut aika moneen vammaiseen ja kahden kanssa olisin todella mieluusti seurustellut, olin ihan vakavissani kiinnostunut toisesta mutta hän ei minusta.
Toisen tapasin 16-vuotiaana, pojalla oli aika paha ektrodaktylia (toisessa kädessä ei ollut sormia ollenkaan) ja toinen oli onnettomuuden takia pyörätuolissa. Hänet tapasin n. 19-vuotiaana. Eli nuori nainen olin kummassakin tapauksessa.
Molemmat olivat todella fiksuja ja mukavia. Toinen oli aika tavis muuten, toinen poikkeuksellisen komea ja tyylikäs.
Lyhytkasvuiseenkin voisin kuvitella ihastuvani, vaikka sellaista henkilöä en ole koskaan tavannut eli varmaksi en voi tunnereaktiotani sanoa. Joskus ihminen valitettavasti yllättää itsensä ennakkoluuloillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 13:20"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 11:49"]
Tunsin parikymppisenä pojan jolla oli toinen jalka amputoitu polvesta alaspäin. Kaveri oli hirmu hottis, ja olisin todellakin seurustellut hänen kanssaan jos olisi molemmat oltu vapaita. Vieläkin nousee puna poskille.
[/quote]
En tiedä olenko pervo, mutta tapasin baarissa kaverin, jolta oli jalka amputoitu. Siinä oli tarpeen esileikiksi - ja ehkä tämä tyyppikin tajusi sen eikä todellakaan ollut mikään helppo tapaus ja käyttänyt tätä hyväkseen. Ja minun tappiokseni kaverit raahasivat minut pian mukaansa, taisi olla heille kuskina... Pahus.
Mutta jos 18v nuorellamiehellä ei ole tyttöystävää, se ei välttämättä tarkoita etteikö hänellä olisi vientiä...
[/quote]
Näin. Kyllä ne tunteet on oltava molemminpuoliset että parisuhteeseen ryhtyy, oli vammaa tai ei. En varsinaisesti voi sanoa saaneeni pakkeja, mutta sanotaan että yritin johdatella keskustelua siihen suuntaan että mies tajuaisi minun kiinnostumiseni, ja sain aika torjuvan vastauksen. Mies siis pyörätuolissa. Eli pojalla voi olla ihalijoita vaikka kuinka, mutta kukaan heistä ei ole kiinnostanut tarpeeksi
Mieluummin jalaton kuin päätön. Ja mt-ongelmaisia on Suomessa varmaan suurin osa kansasta. Jos jalaton sattuisi olemaan ns. täyspäinen, jalattomuus tuskin olisi ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En epäile etteikö asia olisi voinut olla 18 vuotiaana toisin, mutta kai ikä tekee tehtävänsä ja voisin hyvin kuvitella seurustelevan henkilön kanssa jolla on liikuntavamma, lievä kehitysvammakin voisi mennä mutta vaikeampi voisi helposti johtaa suhteeseen joka on pikemmin hoitaja-autettava/potilas suhde.
Juuri näin!!!! Se mitä löytyy korvien välistä niin ratkaisee, turhan monta vuotta ja ihmissuhdetta haaskannut ihan vain tuijottamalla pintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kaikki vetää mukaan kehitysvammaiset? Ei kai tässä sitä haettukaan, että sinä kaupan täti/ operaattori /poliisi, voisitko seukata kehitysvammaisen kanssa. Haloo, ehkä tarkoitetaan ihmistä, jolla on fyysinen vamma. Mulla on lähisuvussa näkövammainen (tai näkörajoitteinen), älykäs ihminen. Tuskin tykkäisi rinnastuksesta kehitysvammaiseen. Ei voi puhua edes samana päivänä. Melkein sanoisin, että siinä on jotain hyväksikäyttöä, jos joku normaaliälyinen seukkaa kehitysvammaisen kanssa.
Ilman muuta voisin. Henkinen kehitysvamma kyllä voisi häiritä sen verran, etten seurustelisi, mutta fyysisten vammojen kanssa ei ole mitään ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt ihan suosiolla jätetään nuo kehitysvammaiset pois, ja puhutaan ihan vaan vammaisista, niin mua ei haittaisi seurustella kuuron tai sokean kanssa. Cp-vammaisen tai lyhytkasvuisen kanssa tuskin voisin. Muut vammat, no riippuu vähän, jalan puuttuminen nyt menisi vielä.
Hahahah, typerys, joka ilmoitti säälivänsä lyhytkasvuisia, joita on ennen kutsuttu kääpiöiksi, veti herneet nenään, kun joku uskalsi ojentaa, ettei ole ihan sopivaa käyttää tuollaista nimitystä! Kuule säälijä, minä säälin sinua enemmän kuin voit ikinä sääliä yhtään lyhytkasvuista, sillä en tunne yhtään noin moukkamaista lyhytkasvuista.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 15:32"]Hahahah, typerys, joka ilmoitti säälivänsä lyhytkasvuisia, joita on ennen kutsuttu kääpiöiksi, veti herneet nenään, kun joku uskalsi ojentaa, ettei ole ihan sopivaa käyttää tuollaista nimitystä! Kuule säälijä, minä säälin sinua enemmän kuin voit ikinä sääliä yhtään lyhytkasvuista, sillä en tunne yhtään noin moukkamaista lyhytkasvuista.
[/quote]
Onhan se vamma tuo asennevammakin. Sääli on jo sanana ruma, jos sen yhdistää vammaiseen ihmiseen. En ainakaan itse toivo/ruikuta sääliä keneltäkään, vaan ihan kohtelua ihmisenä muiden joukossa.
En voisi. Anteeksi rajoitteisuuteni mutta hoitajana pääsen kurkistamaan näiden vammautuneiden ihmisten sielunelämää. Kyllä siellä jossain aina kumpuaa jonkinlainen katkeruus joka tulee esille, ennemmin tai myöhemmin. En myöskään jaksaisi siviilielämässä huolehtia kenestäkään joka vaatisi erityiskohtelua. Haluan vammattoman miehen.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 15:46"]En voisi. Anteeksi rajoitteisuuteni mutta hoitajana pääsen kurkistamaan näiden vammautuneiden ihmisten sielunelämää. Kyllä siellä jossain aina kumpuaa jonkinlainen katkeruus joka tulee esille, ennemmin tai myöhemmin. En myöskään jaksaisi siviilielämässä huolehtia kenestäkään joka vaatisi erityiskohtelua. Haluan vammattoman miehen.
[/quote]
Näetkö heitä vain töissä. Tilanne varmasti on hiukan eri jos joudut hakemaan vaivoihin kokoajan apua tai pärjäät vammasi kanssa omatoimisesti. Vapaalla olen tutustunut useampaakin liikunta vammaiseen joka kanssa voisin kuvitella seurustelevani ellen olisi jo parisuhteessa. Töissä taas suhde jo lähtökohtaisesti on auttaja-autettava eikä seurustelua voisi edes kuvitella miettivänsä.
Kyllä kai vammaton voi olettaa seurustelevansa vammaisen henkilön kanssa, mutta sen pitää lähteä siitä, että ollaan tasavertaisia. Työkaverini mies vammautui moottoripyöräonnettomuudessa, humalassa ajoi, ja työkaverini höösää ja passaa kuin pientä lasta. Ei anna miehen olla mies, kysyy, pitääkö käydä pissalla ennen ruokaa ja muuta sellaista. En tajua, miten se mies jaksaa katsella sellaista kanaemoa. Onneksi pääsee välillä rullailemaan pyörätuolilla tupakalle.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 12:44"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 12:30"]Minä menin naimisiinkin jalattoman kanssa, mutta ei se nyt ihan niin yksinkertaista ole kuin jotkut näyttävät luulevan. Mieheni liikuntavamma rajoittaa elämää enemmän kuin voisi optimisti kuvitella. Toisen jalan reisiamputaatio aiheuttaa myös kroonista haamusärkyä, mikä taas aiheuttaa pahantuulisuutta. Eli puheet kiukkuisista invalideista eivät ole mitään urbaanilegendaa. Jaksaako sitä kiukuttelua katsella vuosikausia on sitten jokaisen oma valinta. Lisäksi itseäni usein harmittaa se, ettei mies voi esim. kävellä pitempiä matkoja (itse rakastan pitkiä kävelyretkiä juuri hankalammissa maastoissa kuten metsäpoluilla, kaupungissa, jne.). Pyörällä ei joka paikkaan pääse kovin hyvin, varsinkaan kun käytössä on vain toinen jalka. Jalan puuttuminen tekee ihmisestä invalidin, eikä sitä mikään muuta. Ottajia löytyy toki vaikka minkälaisille juopoille, mt-potilaille, kukkakepeille, pornorunkkareille, pomottajille, peliaddikteille yms., joten noihin vikoihin verrattuna liikuntarajoite ei ole kovin paha, jos mies muuten on kunnollinen. Mutta se on aika iso jos. [/quote] Tuo mt-juttu on sellainen, mitä en tajua yhtään. Miksi mt-potilaat leimataan aina sellaisiksi, joiden kanssa ei siis tod. voisi seurustella? Itselläni on jotain masennus-ahdistus-neuroosijuttuja, kaikkiin ei ole diagnoosia mutta minulla on aivot joilla osaan ajatella ja tajuta, että minua vaivaa joku. Niin ja paniikkihäiriö myös. Mutta en ikinä leimaa itseäni "mt-potilaaksi" enkä näe minkäänlaista velvoitetta ilmoittaa deittimiehille, että mulla on muuten jotain ongelmii, kierrä mut kaukaa. Koska minä en ole ajatusmaailmaltani millään tapaa sairas sanan varsinaisessa merkityksessä. En ole vaaraksi kenellekään enkä ole sekaisin. Minulla on vain oman elämäni ongelmat, jotka kyllä rajoittavat toisinaan, mutta eivät tee minusta pimeää sekopäätä missään tapauksessa. Ja luonteeltani olen aina ollut optimisti ja huumorintajuinen. Sehän se vasta karkoittaakin ihmiset, kun kertomalla kertoo yksityiskohtaisesti ongelmistaan ja näin ollen saa ne vaikuttamaan jotenkin uhkaavilta. Kun tuntee toisen ihmisen täydellisesti niin ymmärtää, että vaikeudet ovat vaikeuksia mutta eivät ne muuta ihmistä pelottavaksi sekopääksi.
[/quote]
Anteeksi huono sanavalinta, en tietenkään tarkoittanut, että kaikki mt-potilaat ovat toivottomia tapauksia. Itselleni vaan sattui muinoin kohdalle myös mies, jolla oli masennusta, ahdistusta, pornoaddiktio, ja yleinen prinsessakompleksi. Verrattuna tähän jalattomaan mieheen, tuo mt-potilas oli todella rasittava. Itse en enää kokeilisi lievästikään mt-ongelmaista, koska elämä on liian lyhyt kaikenlaisten älyttömien 'ahdistavien' pikkuasioiden vatvomiseen. Tämä kyseinen mies ahdistui mm. työssäkäynnistä ja opiskelusta. :-) Eli ei ollut oikein aviomiesmateriaalia. Joku toinen mt-potilas taas voi olla mitä parhain tyyppi.