Lue keskustelun säännöt.
Suuri välituntileikkien muisteluketju - kootaan yhteen ruuduttomat ajanvietetavat
Mitä te leikitte ja pelasitte lapsena, kun ei ollut mitään järjestettyä ohjelmaa? Koetetaan muistaa ja kuvailla nekin, jotka ovat jo unohtuneet ja kadonneet. Kerrotaan myös ”säännöt” mahdollisimman tarkasti - samaa leikkiä on voitu leikkiä eri säännöillä eri aluilla ja eri aikoina.
Laitoin otsikkoon välitunnin siksi, että se ehkä herättää nämä muistot monelle, mutta ei tarvitse pysyä vain niissä. Kerätään ylös mahdollisimman monta tapaa viihtyä ilman ruutuja tai kaupallisia tuotteita.
-Arvontaruusu: tehtiin paperista neliosainen origami. Arvonnan/ennustuksen kohteen piti valita numero, ja origamin asentoa vaihdettiin niin monta kertaa. Lopulta näkyviin jäi neljä eriväristä luukkua, joista piti valita yksi. Alla oli ennustus tai henkilökohtainen kysymys, johon piti vastata.
-Läpsy. Kaksi osallistujaa juoksi nopeasti kahden puun, tolpan tai kiven ympäri. Jahtaajan piti saada toinen kiinni. Katselijat pitivät kämmentään ojennettuna juoksijoita kohti, ja kun jahdattava väsyi, hän läppäisi katselijan juoksemaan tilalleen, ja silloin hänestä tuli jahtaaja.
-Naruhyppelyleikki Kiinalaiset. Hypättiin toisten pyörittäessä naua vuorotellen 1-7 hyppyä seuraavissa asennoissa.
1: yksi käsi lanteilla
2: molemmat kädet lanteilla
3: kädet selän takana
4: kädet ristissä edessä
5: käsillä kiinni housujen sivuista
6: ympäri pyörähtäen
7: kaikki edelliset peräkkäin
-Puujalka: nostettiin silmät kiinni maassa makaavan leikitettävän jalka pystysuoraan ylös ja pideltiin pari minuuttia. Jalka laskettiin hitaasti suorana alas, jolloin tuntui että se meni maan läpi.
Kommentit (249)
Koulupihan pelien kuningas oli tietenkin talvisaikaan pelattava (lumi-)vuorenvalloitus. Tämä 90-luvulla, nykyään lienee kiellettyä? Tässä kun harva se välitunti joku poistui leikistä käsi kipeänä tai nenä verta vuotaen - mutta tietenkin viimeistään seuraavana päivänä oltiin taas mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peili, yksi pyörittää kädestä toista ja kun irrottaa käden, täytyy jäädä siihen asentoon.
Kuka pelkää mustaa miestä.
Viimeinen pari uunista ulos.
Ihan vain hippaa.
Valokuvaaja oli se, jossa yksi pyörittää kädestä toista ja pitää jäädä siihen asentoon
Meillä tuon leikin nimi oli viipotus. Pelataanko viipotusta, joku aina kysyi.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ihanaa lukea näitä. Melkein haistan sen keväisen koulunpihan (inhottavan) tuoksun, kun märkä maa alkaa paljastua sulavan lumen alta, aurinko paistaa kirkkaasti, ja oli jo vähän kuivia länttejä pihassa joissa ruvettiin heti pyörittämään narua. Se koulun piha oli silloin melkein koko maailma, ja nyt mitään ei ole enää jäljellä kun se paikka on purettu ja uusi koulukin rakennettu eri paikkaan. Silti muistan jokaisen kiven ja telineen ja puun ihan elävästi.
On kyllä totta että näiden pelien aikaan oli olemassa rankkaa koulukiusaamistakin. En silti pitäisi sitä näiden leikkien syynä, vaan siihen aikaan kiusaamista ei ilmiönä tunnistettu eikä siihen puututtu. Kun olin kutosella, oli ensi kertaa koko koululle tilaisuus, jossa puhuttiin että on sellainen asia kuin koulukiusaaminen. Se tarkoittaa, että jonkun pää laitetaan välitunnilla vessanpönttöön tai koulukirjat heitetään ojaan. Me oppilaat päättelimme sitten, että meidän koulussa ei ole kiusaamista, vaikka tietysti oli juuri tuota että tietty lapsi joutui aina olemaan jossain leikissä huonoimmassa asemassa. Ei silloin opettajat puuttuneet lasten sosiaalisiin kuvioihin millään lailla, en usko että silloin esim. ymmärrettiin että tyttöjenkin kesken esiintyy kiusaamista.
Se kyllä oli silloin helpompaa, että mitään merkkivaatteita ei ainakaan meillä tunnettu. Kaikilla oli jotain äidin valitsemia college-vaatteita ja tarralenkkareita. Lapsena ei pukeuduttu koskaan "hienosti", vaatteita ei tarvinnut säästellä vaan saattoi möyriä rauhassa, eikä sen perusteella toisiakaan arvosteltu.
Tytöt osasivat sosiaalisen eristyksen, ei kutsuttu mukaan. Tätä tehtiin minulle 70-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keisari seisoo palatsissa
Tämä mullekin tuli mieleen.
Ruut ruut kello löi jo ykstoista, keisari seisoo palatsissaan... Musta multa, valkea varsa...Välistä puuttuu pätkä, loppu oli, että kuka tulee viimeseks, se on kuolemaks.
Heija heija hurraa
Kello löi jo ykstoist
Keisari seisoo palatsissaan.
Niin musta kuin multa,
Valkoinen kuin lunta.
Mitävarten sotamies on parempi kuin herra?
Joka tulee viimeiseksi ompi kuolemaks.
Eikö täällä ole vielä mainittu puuhippaa? Sitä me oltiin koulun pihan koivuilla. Eli kun piti kiinni puusta, oli turvassa, mutta irti puusta oli saaliina, ja puuta piti vaihtaa säännöllisin väliajoin. Hippa oli tarkkana.
Ja rappuhippaa eli rappista oltiin kahdestaan jonkun kaverin kanssa koulussa puolen kerroksen lyhyissä portaissa. Siis ideana oli, että hippa yritti astua samalle portaalle kuin toinen leikkijä, ja hippa sitten vaihtuikin aika nopsaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välkkävalvoja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sit tää, että kuka pelkää mustaa miestä.
Meeppä leikkimään tuota tänä päivänä, oot samantien rasisti ja käräjillä.
Tuo on nykylapsilla ”Kuka pelkää mustekalaa!?”
Meillä päin se on "Kuka pelkää hammasharjaa?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi tosi hämärästi muistan sellaisen leikin, jossa kaksi lasta muodosti toisistaan käsistä pitelemällä "portin", josta toiset kulki läpi. Siihen liittyi jokin traagisempi loru, jossa muistaakseni tarinan päähenkilö oli puukottanut toista ja joutunut linnaan. Ja jonkun tietyn sanan kohdalla nämä portin muodostavat tyypit laskivat kätensä alas ja siitä läpi silloin kulkenut jäi vangiksi (= joutui linnaan, ehkä?). Muistaisiko joku paremmin? Muistan, että tuo loru vaikutti minuun jotenkin tosi syvästi silloin noin ekaluokkalaisena.
Hura hura häitä,
Kello löi jo kakstoista,
Keisari seisoo palatsissa.
Niin musta kuin multa,
ja valkea kuin varsa,
Se ken tulee viimeiseksi,
ompi kuolemaks.Vangiksi jäänyt sai meillä ainakin valita, kummalle puolelle meni (eli kumman portin "pylvään" taakse). Ja sitten kun kaikki olivat jääneet ja valinneet puolensa, vedettiin kilpaa. Vähän niinkuin köydenveto, mutta siis ilman köyttä.
Meillä päin meni samalla tapaa, mutta loru oli himpun verran erilainen:
Hiiret hiiret häihin
Kello löi jo kakstoista
Keisari seisoo palatsissa
Niin mustaa kuin multa
Niin valkeaa kuin lunta
Se ken tulee viimeiseks
On kuoleman omaMeillä näin:
Hura hura häitä
Kello löi jo kaksitoista
Keisari seisoo palatsissaan
Niin mustaa kuin multa
Ja valkeata lunta
Mitä varten sotamies on parempi kuin herra?
Se kun tulee viimeiseksi ompi Kuolema
Meillä:
Hura hura häitä
Kello löi jo kaksitoista
Keisari seisoo palatsissa
Niin musta kuin multa
Ja valkea kuin varsa
Se ken tulee viimeiseksi onpi kuolemaks
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistaako kukaan twistin niitä eri hyppyjä alusta loppuun?
Vierailija kirjoitti:
Oliko tämä arvontaloru joka paikassa sama?
Entten tentten teelikamentten
Hissun kissun vaapulavissun
Liirum laarum lot
Viipula vaapula vot
Eskon saaun piiun paaun
Nyt minä lähden tästä pelistä pois
Piut paut pelistä pois
Vantaalla 90-luvun alussa oli muuten sama, mutta loppu oli "Puh pah pelistä pois."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistaako kukaan mitä eri mittoja oli värissä? Hiiren askeleet taisi olla jalka jalan eteen (vai vielä pienempi), norsun askeleet niin pitkiä kuin sai otettua. Ainakin meillä oli myös krokotiilin mitta, eli niin pitkälle kuin pääsi maata pitkin venymään niin että varpaat pysyivät aloitus kohdassa. Jotain muitakin vielä oli. Voi olla että osa keksitty myös itse.
Krokotiilin mitasta tuli mieleen krokotiili. Leikittiin liukumäessä niin että yksi oli krokotiili ja yritti vetää ylhäällä olevat alas. Ensimmäisenä saaliiksi jäänyt oli seuraavan kierroksen krokotiili.
Hipoista muistan aikaisempien lisäksi ilmahipan, siinä ilma (kaikki maasta irti oleva) oli turva. En muista millä perusteella piti vaihtaa turvaa, joku siinä oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi tosi hämärästi muistan sellaisen leikin, jossa kaksi lasta muodosti toisistaan käsistä pitelemällä "portin", josta toiset kulki läpi. Siihen liittyi jokin traagisempi loru, jossa muistaakseni tarinan päähenkilö oli puukottanut toista ja joutunut linnaan. Ja jonkun tietyn sanan kohdalla nämä portin muodostavat tyypit laskivat kätensä alas ja siitä läpi silloin kulkenut jäi vangiksi (= joutui linnaan, ehkä?). Muistaisiko joku paremmin? Muistan, että tuo loru vaikutti minuun jotenkin tosi syvästi silloin noin ekaluokkalaisena.
Hura hura häitä,
Kello löi jo kakstoista,
Keisari seisoo palatsissa.
Niin musta kuin multa,
ja valkea kuin varsa,
Se ken tulee viimeiseksi,
ompi kuolemaks.Vangiksi jäänyt sai meillä ainakin valita, kummalle puolelle meni (eli kumman portin "pylvään" taakse). Ja sitten kun kaikki olivat jääneet ja valinneet puolensa, vedettiin kilpaa. Vähän niinkuin köydenveto, mutta siis ilman köyttä.
Meillä portit valitsivat kumpi on esim. mustikka tai mansikka, sininen tai punainen tai vaikkapa kissa tai koira. Vangituksi jääneen piti valita kumpi vaihtoehto oli parempi niin ettei muut leikkijät kuulleet. Kukin asettui sen taakse jonka oli valinnut ja lopuksi kiskottiin mustikka tai mansikka jonossa vyötäisiltä pitäen voittajajoukkue niinkuin köydenvedossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synagoogan poltto ja jutkunhivutus. Näitä me leikittiin kun olin koulussa 30- ja 40-luvuilla.
Leikittiin oppilaiden kanssa "makkaranpiilotusta". Tuli lapsille itku välillä mutta opella oli hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiltit pojat pelasivat välkillä pallopelejä ja pahat pojat koulun takana tupakkaa vetämässä. Ja tytöt oli jokaikinen kerta koulun takana ihastuksissa.
Kevät on täällä, herääkö uusia muistoja välituntien leikeistä?
Hypittiin ruutua, eli sellainen että potkittiin aina yhdellä jalalla sitä kapulaa ruudusta toiseen ja piti päästä se ruudukko läpi. Sitten oli sokkoa toi sokkosta. Piti laskea esim 30 ja sitten toiset meni karuun piti etsiä ne toiset ja sen kenet ekana löysi siitä tuli uusi sokko ja sitä jatkettiin niin kauan kuin viitsi.
Oliko muilla mansikkamaata?
Tekijä nyppi toisen kämmenselkää ja läpsi kunnes se oli punainen. Muistelen, että tämä oli enemmän jekku kuin leikki. Kysyttiin ”haluatko mansikoita?” ja sitten jos toinen ei tiennyt mistä on kyse, tehtiin tämä.
Joskus tarhassa oli kova juttu kysyä ”haluatko multa markan?” Ja sitten tehtiin mullasta markka.
Jotenkin ihanaa lukea näitä. Melkein haistan sen keväisen koulunpihan (inhottavan) tuoksun, kun märkä maa alkaa paljastua sulavan lumen alta, aurinko paistaa kirkkaasti, ja oli jo vähän kuivia länttejä pihassa joissa ruvettiin heti pyörittämään narua. Se koulun piha oli silloin melkein koko maailma, ja nyt mitään ei ole enää jäljellä kun se paikka on purettu ja uusi koulukin rakennettu eri paikkaan. Silti muistan jokaisen kiven ja telineen ja puun ihan elävästi.
On kyllä totta että näiden pelien aikaan oli olemassa rankkaa koulukiusaamistakin. En silti pitäisi sitä näiden leikkien syynä, vaan siihen aikaan kiusaamista ei ilmiönä tunnistettu eikä siihen puututtu. Kun olin kutosella, oli ensi kertaa koko koululle tilaisuus, jossa puhuttiin että on sellainen asia kuin koulukiusaaminen. Se tarkoittaa, että jonkun pää laitetaan välitunnilla vessanpönttöön tai koulukirjat heitetään ojaan. Me oppilaat päättelimme sitten, että meidän koulussa ei ole kiusaamista, vaikka tietysti oli juuri tuota että tietty lapsi joutui aina olemaan jossain leikissä huonoimmassa asemassa. Ei silloin opettajat puuttuneet lasten sosiaalisiin kuvioihin millään lailla, en usko että silloin esim. ymmärrettiin että tyttöjenkin kesken esiintyy kiusaamista.
Se kyllä oli silloin helpompaa, että mitään merkkivaatteita ei ainakaan meillä tunnettu. Kaikilla oli jotain äidin valitsemia college-vaatteita ja tarralenkkareita. Lapsena ei pukeuduttu koskaan "hienosti", vaatteita ei tarvinnut säästellä vaan saattoi möyriä rauhassa, eikä sen perusteella toisiakaan arvosteltu.