Kriisi perheessä ja flirttaileva työkaveri uhkaa liittoa

Kysy suoraan onko se työkaveri miehelle tärkeämpi kun sinä/te.

ja sekin hätä tulee yleensä esimieheltä eikä työkaverilta.

Myös soittelee tämä henkilö jne. Mies pitää puhelinta äänettömällä. En ole vielä sanonut mitään, mutta olen asian pannut merkille.

-ap

yrittää hoitaa se parisuhdekriisi pois alta ja tehdä miehelle selväksi, että se on HÄNEN valintansa, kumman tien hakee: perheenne vai sen flirttikumppanin.



Usein näkee täälläkin naisten kirjoituksia siitä, kuinka he " eivät kerta kaikkiaan voi tunteilleen mitään, kun se mies on niin iiiiiihana" . Paskapuhetta!



Ihastuminen on aina oma valinta, vaikkakin joskus vaikea ja alitajuinen. Mutta ei siinä vihkikaavassakaan kysytä, rakastaako joku loppuelämänsä toista - siinä kysytään TAHTOOKO rakastaa.



Eli rakkaus ja parisuhde vaativat ennen kaikkea työtä ja sitoutumista. Totta kai flirtti ja ihastuminen tuntuvat kivoilta, mutta niiden SEURAUKSET pitää tiedostaa. Ihastuminen palvelee ihastujansa sisäisiä tarpeita: vaihtelun ja seikkailunhalua, itsetunnon pönkitystä.



Mieti siis, voisitko sinä kohentaa parisuhdettanne niin, että miehesi saisi noita asioita parisuhteestanne eikä siltä flirttikumppanilta.



Tietenkin tunnet itsesi loukatuksi ja sivuutetuksi, mutta koeta silti päästä noiden tunteiden ylitse. Kotitöistä nalkuttava vaimo ei pistejaossa pitkälle pääse, jos tyrkyllä on se toinen, vieras ja houkutteleva nainen... ikävä sanoa näin, mutta siten miehesi saattaa asioita punnita juuri nyt, ihastumisensa aiheuttamissa tunnekuohuissa.



Voimia, sitä se vaatii!

Eli pelkään juuri tätä, että mies väsyy tähän meidän sairaaseen arkeemme ja lähtee " helpompaa elämää" hakemaan.

En voi paljoa tehdä nyt parisuhteeni eteen valitettavasti, yritän kyllä huomioida miestäni sen minkä kykenen ja jaksan.

-ap

Ymmärrän hyvin, miten tuo syö kaiken energiasi. Ja kurjaa kylläkin, miehet kuvittelevat voivansa jotenkin VALITA sen osansa tuossa: että höh, enpä viitsikään kantaa vastuutani, vaan vehtaan työkaverin kanssa, kun se kotona lastenhoito on niin kurjaa...