Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko oikein antaa lapselle asunto?
19.05.2015 |
Olin töissä eilen kahvitauolla ja juttelimme opiskelevista lapsistamme ja siinä ohella sitten myös siitä, kuinka tyttäreni muuttaa ensi kuussa omistamamme asuntoon Helsingin keskustaan. Ei siinä tilanteessa mitään sen kummempaa, mutta erästä oli ilmeisesti jäänyt kaivertelemaan, sillä tänään yksi suorasanaisimmista työkavereistani arvosteli minun ja mieheni ratkaisua kovaan ääneen. Kuulemma lapsi on pilalle hemmoteltu tämän myötä ja elämän arvot pilalla, "mutta eihän siinä".
Mielestäni asiat eivät liity mitenkään toisiinsa?? Lapsella voi olla upea arvomaailma siitä huolimatta, että hänen ei etuoikeutetusti (ja sitä arvostaen) tarvitse elää opiskeluaikana vähäravinteisella makaronilla jokaista senttiä säästäen, jotta raha riittää vuokraan. Minusta koti on perustarve, eikä siitä synny samanlaista hemmottelua kuin esimerkiksi jatkuvalla materian ostamisella lapselle. Mielipiteitä?
Kommentit (42)
Jos asunnon hankinta on mahdollista, niin pelkästään järkeväähän se on ostaa jälkikasvun käyttöön. Miksi turhaan maksella korkeita vuokria ulkopuoliselle, ja jos joku ei halua ilmaiseksi asustella, niin maksaa edes sitä vuokraa vähän vähemmän ja raha pysyy perhepiirissä. Näin minun kanssani on vanhempani tehneet ja aion tehdä samoin omien lasteni kanssa. Autetaan hyvään alkuun ja silloin kun apua tarvitaan, miksi odotuttaa perinnönjakoon saakka kun oletettavasti siinä vaiheessa lapsillakin on jo oma talous kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta se, oppiiko tekemään töitä, vaikuttavaa eniten. Tunnen vanhempien elättämiä ja pilalle hemmoteltuja, joille on ostettu asunto ja maksettu kaikki viulut. Ovat menneet ekaan työpaikkaan kolmekymppisinä, sitä ennen vaan yliopiston harjoittelupaikoissa, ovat kranttuja töiden suhteen ja tekevät itselleen sopivan määrän = vähän.
Sitten tunnen vanhempien omistamissa asunnoissa asuneita, jotka ovat maksaneet muut kulunsa itse. Ovat joko opiskelleet ahkerasti ja nopeasti, koska pelkällä opintotuella ei jaksa kauaa kituuttaa tai käyneet töissä opintojen ohella. Eivät ole lellityn oloisia eivätkä epäkypsiä.
Ja kuten moni jo sanoi, etuoikeutusta elämästä ei ehkä kannata kovasti työpaikalla kertoa.
Minusta ap toimii fiksusti. Ilman muuta rahat kannattaa pitää perheessä. Mieluummin käyttää perheen rahoja perheenjäsenten tukemiseen kuin siihen, että vaurastuttaa jotain perheen ulkopuolista vuokranantajaa.
Ja ilmeisesti tuossa ei kuitenkaan ole kyse siitä, että asunto lahjoitettaisiin lapselle, vaan siitä, että lapsi saa asua siinä ilmaiseksi. En pitäisi lahjoittamistakaan pahana, mutta ilmainen asuminen on vielä aika maltillista auttamista.
Meillä ei ole niin paljon varallisuutta, että oltaisiin ylimääräisiä asuntoja osteltu, mutta lapselle (nyt 14-vuotias) on kerrytetty jo 50k€:n sijoitusvarallisuus, mikä kyllä auttaa sen ensimmäisen asunnon ostamisessa. Minusta on ihan selvää, että lapsi muuttaa omaan asuntoon sitten kun muuttaa. Saa asua kotona siihen asti ja säästää ASP-tilille.
Omista koulukavereista muistan kaksi, joille ostettiin asunto. Eivät he siitä pilalle menneet vaan hoitivat opintonsa kunnialla ja väittelivät molemmat tohtoreiksi. Vaikka ensiasunnon saaminen onkin iso apu elämässä, niin ei se silti mahdollista sitä, että voi ruveta elämäntapatyöttömäksi ja elellä silti leveästi. Ehkä sitä voi verrata sähköavusteiseen polkupyörään - polkea pitää, mutta ylämäessä moottori jeesaa eikä polkijalle tule hiki.
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 19:45"]Minusta ap toimii fiksusti. Ilman muuta rahat kannattaa pitää perheessä. Mieluummin käyttää perheen rahoja perheenjäsenten tukemiseen kuin siihen, että vaurastuttaa jotain perheen ulkopuolista vuokranantajaa.
Ja ilmeisesti tuossa ei kuitenkaan ole kyse siitä, että asunto lahjoitettaisiin lapselle, vaan siitä, että lapsi saa asua siinä ilmaiseksi. En pitäisi lahjoittamistakaan pahana, mutta ilmainen asuminen on vielä aika maltillista auttamista.
Meillä ei ole niin paljon varallisuutta, että oltaisiin ylimääräisiä asuntoja osteltu, mutta lapselle (nyt 14-vuotias) on kerrytetty jo 50k€:n sijoitusvarallisuus, mikä kyllä auttaa sen ensimmäisen asunnon ostamisessa. Minusta on ihan selvää, että lapsi muuttaa omaan asuntoon sitten kun muuttaa. Saa asua kotona siihen asti ja säästää ASP-tilille.
Omista koulukavereista muistan kaksi, joille ostettiin asunto. Eivät he siitä pilalle menneet vaan hoitivat opintonsa kunnialla ja väittelivät molemmat tohtoreiksi. Vaikka ensiasunnon saaminen onkin iso apu elämässä, niin ei se silti mahdollista sitä, että voi ruveta elämäntapatyöttömäksi ja elellä silti leveästi. Ehkä sitä voi verrata sähköavusteiseen polkupyörään - polkea pitää, mutta ylämäessä moottori jeesaa eikä polkijalle tule hiki.
[/quote] mahtava vertaus :D
Minulla on käytössä vanhempieni asunto, mutta en näe ristiriitaa sen kanssa, että teen töitä vuodessa opiskelujen ohella n. 17k€ edestä. Rahallisesti palkkani ei ole paljon, mutta ajallisesti uhraan työntekoon paljon aikaa vapaa-ajastani, sillä haluan rakentaa omaa varallisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 19:44"]
Minusta se, oppiiko tekemään töitä, vaikuttavaa eniten. Tunnen vanhempien elättämiä ja pilalle hemmoteltuja, joille on ostettu asunto ja maksettu kaikki viulut. Ovat menneet ekaan työpaikkaan kolmekymppisinä, sitä ennen vaan yliopiston harjoittelupaikoissa, ovat kranttuja töiden suhteen ja tekevät itselleen sopivan määrän = vähän.
Sitten tunnen vanhempien omistamissa asunnoissa asuneita, jotka ovat maksaneet muut kulunsa itse. Ovat joko opiskelleet ahkerasti ja nopeasti, koska pelkällä opintotuella ei jaksa kauaa kituuttaa tai käyneet töissä opintojen ohella. Eivät ole lellityn oloisia eivätkä epäkypsiä.
Ja kuten moni jo sanoi, etuoikeutusta elämästä ei ehkä kannata kovasti työpaikalla kertoa.
[/quote]
Tämä on totta. Ei mullekaan ole "kaikkea maksettu" suinkaan, vaikka sain asunnon. On annettu pärjätä omilla. Siitä on isäni luontainen kitupiikkiys huolta pitänyt. Olen onnekas, mutta en hemmoteltu, omasta mielestäni.
8
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 19:49"]Minulla on käytössä vanhempieni asunto, mutta en näe ristiriitaa sen kanssa, että teen töitä vuodessa opiskelujen ohella n. 17k€ edestä. Rahallisesti palkkani ei ole paljon, mutta ajallisesti uhraan työntekoon paljon aikaa vapaa-ajastani, sillä haluan rakentaa omaa varallisuutta.
[/quote] lisäyksenä vielä, että ymmärrän toki senkin kynnyksen rikkailla nuorilla, kun osakkeissa 200k säästöjä, niin työnteko ei kiinnosta, kun osingoista saa sopivan määrän vuodessa tuloja.. Mutta jääpähän työpaikkoja muille! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 19:44"]
Minusta se, oppiiko tekemään töitä, vaikuttavaa eniten. Tunnen vanhempien elättämiä ja pilalle hemmoteltuja, joille on ostettu asunto ja maksettu kaikki viulut. Ovat menneet ekaan työpaikkaan kolmekymppisinä, sitä ennen vaan yliopiston harjoittelupaikoissa, ovat kranttuja töiden suhteen ja tekevät itselleen sopivan määrän = vähän.
Sitten tunnen vanhempien omistamissa asunnoissa asuneita, jotka ovat maksaneet muut kulunsa itse. Ovat joko opiskelleet ahkerasti ja nopeasti, koska pelkällä opintotuella ei jaksa kauaa kituuttaa tai käyneet töissä opintojen ohella. Eivät ole lellityn oloisia eivätkä epäkypsiä.
Ja kuten moni jo sanoi, etuoikeutusta elämästä ei ehkä kannata kovasti työpaikalla kertoa.
[/quote]
Toisaalta, jos sitä varallisuutta on tarpeeksi, ei niitä töitäkään tarvitse oppia tekemään. Näin ystäväni tapauksessa.
Meilläkin on kaksi asuntoa Helsingissä. Lapsi saa toisen kasvettuaan. Ei aiota sanoa siitä sille liian aikaisin, ettei hingu liian nuorena omilleen. Pidetään vuokralla siihen asti. Ei näistä kannata työkavereille huudella. Ei sillä saa kuiten kateiset niskaansa. Naisten kateuteen ei muuten paljoa vaadita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan oikein. Opiskelun ja työntekemisen malli ja arvostus opitaan yleensä jo kotona eikä siihen vaikuta se, maksaako vuokraa vai yhtiövastiketta. Minä sain aikoinaan pienen ensiasunnon vanhemmiltani, mutta siitä huolimatta kävin opintojen ohessa töissä. Samoin lapseni sai meiltä pienen ensiasunnon ja on opiskelujensa ohessa käynyt töissä. Jos yhtiövastike on pieni, siihen ei yleensä saa edes asumistukea ja siten jokainen tienattu euro on aina kotiinpäin sen sijaan, että pienentäisi vain asumistuen määrää, jolloin elintaso pysyy kutakuinkin samana tekipä töitä tai ei.
Koti on kuitenkin on semmoinen perusasia, johon kannattaa sijoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vau, olisin tosi iloinen, jos olisi meidän perheessä mahdollisuus... Opiskeluaikana ei pääkaupunkiseudulla ole varaa asua oikein missään ilman lainaa :( Ehdottomasti kannattaa käyttää hyödyksi
Siitäkin tulee mallia työntekemisestä, että vanhemmat ovat tehneet jotain saadakseen sen asunnon. Sitä varten moni varsinkin vanhempien polvien ihmisistä raatoi, että lapsille olisi jotain annettavaa ja he pääsisivät aikanaan helpommalla. Onhan näitä metsärahoilla hankittuja asuntoja nähty, mutta ei se ole kyllä estänyt oppiamasta tekemään työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitäkin tulee mallia työntekemisestä, että vanhemmat ovat tehneet jotain saadakseen sen asunnon. Sitä varten moni varsinkin vanhempien polvien ihmisistä raatoi, että lapsille olisi jotain annettavaa ja he pääsisivät aikanaan helpommalla. Onhan näitä metsärahoilla hankittuja asuntoja nähty, mutta ei se ole kyllä estänyt oppiamasta tekemään työtä.
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 19:55"]
Meilläkin on kaksi asuntoa Helsingissä. Lapsi saa toisen kasvettuaan. Ei aiota sanoa siitä sille liian aikaisin, ettei hingu liian nuorena omilleen. Pidetään vuokralla siihen asti. Ei näistä kannata työkavereille huudella. Ei sillä saa kuiten kateiset niskaansa. Naisten kateuteen ei muuten paljoa vaadita.
[/quote]
Alapeukku tuosta NAISTEN kateellisuudesta, pahimmat juoruilijat ja kateelliset, jotka tunnen, ovat miehiä.
Ja sitten puhutaan että Suomi ei ole eriarvoistunut..toisilla ei edes ruokaan riitä rahat.
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 20:17"]Ja sitten puhutaan että Suomi ei ole eriarvoistunut..toisilla ei edes ruokaan riitä rahat.
[/quote] Miten tämä tilanne pitäisi kenenkään mielestä ratkaista? On tapauksia, jotka ei vaan voi mennä töihin hyvästä syystä, mutta on myös niitä, jotka ei vaan koskaan tuu haluamaan töihin ja HE MYÖS VALITTAVAT KUN EI OLE RAHAA. Ja toisaalta kukaan ei halua tehdä täällä töitä enää yhtään tiukemman verotuksen piirissä
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 19:18"]
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 19:06"]Itse asun ainakin vanhempieni asunnossa vastikkeen hinnalla, enkä koe, että olisin erityisen hemmoteltu? [/quote] Jos saan kysyä, mistä alapeukut?? :D Suurin osa täällä kannustaa lasten taloudelliseen auttamiseen, mutta ilmeisesti oikean elämän esimerkki oli liikaa?
[/quote]
Alapeukkua tuli, koska et ymmärrä kuinka etuoikeutettu olet. Todellakin olet hemmoteltu valtaosaan nuorista verrattuna.
Sinänsä minusta omien lasten auttaminen kaikin tavoin on oikein ja järkevää.
En ymmärrä, mikä ero on siinä, että vanhemmat ostaa lapselle kämpän ja siinä, että sossu antaa sen sossuperheen lapselle käytännössä ilmaiseksi. Miksi emme ihmettele sitä, miten sossuperheiden lapsille annetaan ihan kaikki eikä ne opi tekemään töitä, koska noinhan se menee. On pientä huumeongelmaa, teiniäitiyttä, neurologisia ongelmia jne. eikä saada elämän syrjästä kiinni, mutta asunto Helsingin keskustasta järjestyy jo sillä, että omat vanhemmat ei ole koskaan töitä tehneet ja perheellä on diplomi sossun etuuksien käytöstä.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 19:31"]No ei ole hemmottelua. Asunto on ihan perustarve. Ja tyhmähän sitä olisi jos ei siirtäisi varallisuutta vähitellen lapselleen.
Älä kuitenkaan oleta että lapsesi on sulla jotain velkaa ja että sulla on oikeus puuttua sen elämään ja valintoihin.
Opiskeluala, poikaystävän tatuoinnit tai tekemättäjättämiset ei silti kuulu sulle. Lapsesi elää omaa elämäänsä.
[/quote] Tällä neidillä on ollut astetta villimpi nuoruus (sen perusteella mitä äidin korviin on kantautunut..koko totuutta en edes halua tietää), kuin meidän kahdella muulla lapsella, joten aika vähän on asioita, jotka saisivat minut enää hetkahtamaan :-D Valvontakamerat eivät siis ole ostoslistalla, vara-avainkin jätetään meidän luokse vain jos tytär näin haluaa!