Onko oikein antaa lapselle asunto?
Olin töissä eilen kahvitauolla ja juttelimme opiskelevista lapsistamme ja siinä ohella sitten myös siitä, kuinka tyttäreni muuttaa ensi kuussa omistamamme asuntoon Helsingin keskustaan. Ei siinä tilanteessa mitään sen kummempaa, mutta erästä oli ilmeisesti jäänyt kaivertelemaan, sillä tänään yksi suorasanaisimmista työkavereistani arvosteli minun ja mieheni ratkaisua kovaan ääneen. Kuulemma lapsi on pilalle hemmoteltu tämän myötä ja elämän arvot pilalla, "mutta eihän siinä".
Mielestäni asiat eivät liity mitenkään toisiinsa?? Lapsella voi olla upea arvomaailma siitä huolimatta, että hänen ei etuoikeutetusti (ja sitä arvostaen) tarvitse elää opiskeluaikana vähäravinteisella makaronilla jokaista senttiä säästäen, jotta raha riittää vuokraan. Minusta koti on perustarve, eikä siitä synny samanlaista hemmottelua kuin esimerkiksi jatkuvalla materian ostamisella lapselle. Mielipiteitä?
Kommentit (42)
Noo pääsee kyl helpomalla kuin suurin osa muista teineistä mut jokainen tyylillään. Varmaan kateellinen?
Itse asun ainakin vanhempieni asunnossa vastikkeen hinnalla, enkä koe, että olisin erityisen hemmoteltu?
Kateus ja vertailu oman perheen tilanteeseen. Pieni vinkki: tuollaisia asioita ei kannata jakaa työkavereille.
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 19:05"]Olin töissä eilen kahvitauolla ja juttelimme opiskelevista lapsistamme ja siinä ohella sitten myös siitä, kuinka tyttäreni muuttaa ensi kuussa omistamamme asuntoon Helsingin keskustaan. Ei siinä tilanteessa mitään sen kummempaa, mutta erästä oli ilmeisesti jäänyt kaivertelemaan, sillä tänään yksi suorasanaisimmista työkavereistani arvosteli minun ja mieheni ratkaisua kovaan ääneen. Kuulemma lapsi on pilalle hemmoteltu tämän myötä ja elämän arvot pilalla, "mutta eihän siinä".
Mielestäni asiat eivät liity mitenkään toisiinsa?? Lapsella voi olla upea arvomaailma siitä huolimatta, että hänen ei etuoikeutetusti (ja sitä arvostaen) tarvitse elää opiskeluaikana vähäravinteisella makaronilla jokaista senttiä säästäen, jotta raha riittää vuokraan. Minusta koti on perustarve, eikä siitä synny samanlaista hemmottelua kuin esimerkiksi jatkuvalla materian ostamisella lapselle. Mielipiteitä?
[/quote] Voisithan tietty kääntää asian niin, kuinka heidän lapsensa ovat etuoikeutettuja sinun lapsiksi verrattuna, kun ei valtion tukia tule samaan malliin asumisjärjestelyn myötä ;)
Ei niin mitään väliä mitä kateelliset suustaan päästävät.
Jos tuolla olisi sama tilanne niin kyllä löytyisi perustelua miksi juuri niin on hyvä.
Olen saanut oman asunnon 2-vuotiaana, enkä koe, että se olisi pilannut minut mitenkään. Sain tietää asiasta 15-vuotiaana ja kyseinen asunto on ollut tukeni läpi elämän. Rahalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, millä lailla kohtelen muita, vaan kasvatuksella. Työkaverisi antoi tulla omasta katkeruudestaan käsin, samaa olen minäkin saanut, tosin omalta äidiltäni, koska HÄN ei saanut asuntoa vaan minä. Vanhempani siis erosivat kun olin pieni. Varmaan hänenkin taustassaan on jotain katkeraa, ja on aivan väärin kaataa sitä sinun niskaasi.
Meille maalaisille on itsestäänselvää, että lapsille ostetaan asunnot Helsingistä. Myydään metsää ja hankitaan pieni kaksio, se on ollut tapana. Ei se ole hemmottelua vaan suunnitelmallisuutta.
Ihana kuulla tukea "teorialleni". Tuntuu kyllä pahalta, kuinka itse saavutettu taloudellinen vakaus saa muita niin alhaiseen toimintaan. Minulle perheeni on kuin yksi talousyksikkö, jossa heikommassa tilanteessa toista autetaan ikää katsomatta ja tällä linjalla aion jatkaa tästä eteen päinkin! Ap
Mulle ostettiin asunto enkä sitten koskaan oppinut töitä tekemään. Aina riitti vähän pienempikin panostus kun oli se asunto jo hankittu.
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 19:06"]Itse asun ainakin vanhempieni asunnossa vastikkeen hinnalla, enkä koe, että olisin erityisen hemmoteltu?
[/quote] Jos saan kysyä, mistä alapeukut?? :D Suurin osa täällä kannustaa lasten taloudelliseen auttamiseen, mutta ilmeisesti oikean elämän esimerkki oli liikaa?
Minun tuttavapiirissä ja sukulaisilla kaikki vanhemmat ovat ostaneet kaikille lapsilleen asunnot Helsingin ydinkeskustasta ja auton 18-vuotislahjaksi.
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 19:16"]Meille maalaisille on itsestäänselvää, että lapsille ostetaan asunnot Helsingistä. Myydään metsää ja hankitaan pieni kaksio, se on ollut tapana. Ei se ole hemmottelua vaan suunnitelmallisuutta.
[/quote] ei ole :D joskus se asunto on myös esimerkiksi Turusta!
Totta kai jokainen vanhempi, jos on mahdollisuus auttaa lapsia vaikka nyt sitten antamalla omistamansa asunnon sille käyttöön. Mitä väliä mitä jotkut kateelliset pellet ajattelee.
Voi kuulostaa oudolta, mutta mun mielestä on jotenkin lohdullista, että edes joku saa vähän helpommat lähtökohdat elämälleen.Mutta olen samaa mieltä nro.4 kanssa, omasta elämästään ei ihan hirveästi kannata kertoilla työpaikoilla, vaan kertoilla aika neutraaleja ja ympäripyöreitä asioita.
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 19:19"]Minun tuttavapiirissä ja sukulaisilla kaikki vanhemmat ovat ostaneet kaikille lapsilleen asunnot Helsingin ydinkeskustasta ja auton 18-vuotislahjaksi.
[/quote] Ihanaa :) Sinun tapasi kokea omalaatuisuutta?
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 19:18"]
Mulle ostettiin asunto enkä sitten koskaan oppinut töitä tekemään. Aina riitti vähän pienempikin panostus kun oli se asunto jo hankittu.
[/quote]
Mulla vähän sama, mutta en koe sitä toisaalta niin huonona. Minua odottaa myös iso perintö, joten ei vain oikeasti TARVITSE raataa pahan päivän varalle. Minusta on ihan okei tehdä töitä sen verran, mikä on itsestä mukavaa ja kivaa, sitä ei mielestäni asioiden saaminen helpolla estä. Tällä hetkellä elätän yksin perhettäni, joten motivaatiota työnteolle on aivan eri lailla kuin yksinäisenä sinkkuna, jolloin se olikin evvk.
8
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 19:05"]Olin töissä eilen kahvitauolla ja juttelimme opiskelevista lapsistamme ja siinä ohella sitten myös siitä, kuinka tyttäreni muuttaa ensi kuussa omistamamme asuntoon Helsingin keskustaan. Ei siinä tilanteessa mitään sen kummempaa, mutta erästä oli ilmeisesti jäänyt kaivertelemaan, sillä tänään yksi suorasanaisimmista työkavereistani arvosteli minun ja mieheni ratkaisua kovaan ääneen. Kuulemma lapsi on pilalle hemmoteltu tämän myötä ja elämän arvot pilalla, "mutta eihän siinä".
Mielestäni asiat eivät liity mitenkään toisiinsa?? Lapsella voi olla upea arvomaailma siitä huolimatta, että hänen ei etuoikeutetusti (ja sitä arvostaen) tarvitse elää opiskeluaikana vähäravinteisella makaronilla jokaista senttiä säästäen, jotta raha riittää vuokraan. Minusta koti on perustarve, eikä siitä synny samanlaista hemmottelua kuin esimerkiksi jatkuvalla materian ostamisella lapselle. Mielipiteitä?
[/quote] I feel you, tosin vähän pienemmässä mittakaavassa. Liittymämyyjä kauhisteli sitä, kuinka maksan 20-vuotiaan lapseni alle 20e puhelinlaskun kuukausittain. Aivan järkyttävää hemmottelua
No ei ole hemmottelua. Asunto on ihan perustarve. Ja tyhmähän sitä olisi jos ei siirtäisi varallisuutta vähitellen lapselleen.
Älä kuitenkaan oleta että lapsesi on sulla jotain velkaa ja että sulla on oikeus puuttua sen elämään ja valintoihin.
Opiskeluala, poikaystävän tatuoinnit tai tekemättäjättämiset ei silti kuulu sulle. Lapsesi elää omaa elämäänsä.
Niin siis mulle ostettiin asunto ja teen nykyisin ihan hirveästi töitä.