Lue keskustelun säännöt.
Työelämä turhauttaa
19.05.2015 |
Harmittaa taas nykyinen työtilanne, joten galuan avautua siitä jonnekin. Olemme siis pariskunta, kumpikin noin kolmekymppisiä. Miehellä on parikin tutkintoa amiksesta, minä taas olen valmistunut aineenopettajaksi yliopistosta. Olemme kumpikin ahkeria ja innokkaita työntekijöitä, joita kaikki työnantajat kehuvat. Silti saamme ainoastaan pätkätöitä tai osa-aikaisuuksia, ei mitään varmempaa työpaikkaa. Harmittaa, kun kaikki aiemmin itsestäänselvinä pidetyt asiat, kuten asunnonosto tai lasten hankkiminen ovat käytännössä mahdottomia. Myöskään minkäänlaisia lomia ei ole.
Tiedän, että olemme onnekkaita, kun on edes jotain töitä, mutta harmittaa kun tulevaisuutta ei voi yhtään suunnitella. Tälläkin hetkellä miehen (kesä)työpaikassa on kauhea työvoimapula, mutta silti ei voida palkata. Jotenkin ihan älytön tämä nykymeininki. Sama tuntuu koskevan monia muitakin aloja. Eipä enää hyväkään työntekijä saa kunnon töitä.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 16:51"]
Harmittaa taas nykyinen työtilanne, joten galuan avautua siitä jonnekin. Olemme siis pariskunta, kumpikin noin kolmekymppisiä. Miehellä on parikin tutkintoa amiksesta, minä taas olen valmistunut aineenopettajaksi yliopistosta. Olemme kumpikin ahkeria ja innokkaita työntekijöitä, joita kaikki työnantajat kehuvat. Silti saamme ainoastaan pätkätöitä tai osa-aikaisuuksia, ei mitään varmempaa työpaikkaa. Harmittaa, kun kaikki aiemmin itsestäänselvinä pidetyt asiat, kuten asunnonosto tai lasten hankkiminen ovat käytännössä mahdottomia. Myöskään minkäänlaisia lomia ei ole. Tiedän, että olemme onnekkaita, kun on edes jotain töitä, mutta harmittaa kun tulevaisuutta ei voi yhtään suunnitella. Tälläkin hetkellä miehen (kesä)työpaikassa on kauhea työvoimapula, mutta silti ei voida palkata. Jotenkin ihan älytön tämä nykymeininki. Sama tuntuu koskevan monia muitakin aloja. Eipä enää hyväkään työntekijä saa kunnon töitä.
[/quote]
Kyllä se joskus teilläkin vielä onnistaa. Valmistuin 25-vuotiaana, tein pätkiä ja olin työttömänä välillä. 34-vuotiaana vasta sain vakipaikan. Sukulaisten mielestä olen hirveä luuseri, kun en ole ollut vakityössä 20-vuotiaasta, mutta so what? Nyt on asuntolainaa, mutta kenkää voi silti tulla koska vain. Elämä on arpapeliä.