Te joilla lapset pienellä ikäerolla!

Meillä sama, esikoinen 9 kk ja nyt uudestaan raskaana, suunniteltuna kylläkin. Hetken se kirpaisee (jos kirpaisee), mutta on se varmasti sen arvoista :) Saa toisistaan leikkikaverit.

Meillä ikäeroa 1 v 9 kk, ja minusta oli juuri hyvä noin. Meni kaikki ikävaiheet "siinä samalla", kun molemmat oli aika samassa vaiheessa. Ainoa haitta oli se että en ehtinyt oikein kunnolla palautua edellisestä raskaudesta ennen kuin tulin uudestaan raskaaksi, esim. saada pois edellisen raskauden kiloja.

Nojoo, sitä tässä olen miettinyt, että ei se ikuisesti kestä se vauvavaihe. Onpa nytkin 9kk mennyt kauhean nopeasti. Ap

Minun poikieni ikäero on tasan vuosi, se on vähän ;) aluksi kannoin kahta, vanhempi oppi kävelemään vasta 1v 4kk ikäisenä. Yöt nukkui hyvin ja päivät hektisiä. Heillä myös isosisarus joka tuolloin oli 4v kun nuorempi syntyi.
Aika kullannu muistot vaikka rankkaa varmasti oli. Nyt on parhaat kaverit vaikka riitoineen.

Meillä lapsilla on 1v8kk ikäeroa. Kuopus on onneksi tosi helppo lapsi eikä arki ole muuttunut muuten kuin, että uloslähtemiseen menee hiukan kauemmin aikaa :)

Oletteko imettäneet esikoista kuinka kauan? Kannattaako lopettaa imetys hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää, ettei esikoiselle tule vielä enemmän aihetta mustasukkaisuuteen?

Meillä lasten ikäero on 13 kk eli esikoinen oli 4kk kun tulin uudestaan raskaaksi. :) Hyvin on mennyt, nyt on jo tosi helppoa kun molemmat on leikki-iässä ja leikkivät oikeestaan kaikki leikit yhdessä!

Älä huolehdi, varmasti pärjäät hyvin :)

Kysyit imetyksestä. Meillä kävi niin että esikoinen lopetti itse imetyksen kuin seinään kun tulin raskaaksi. Yritin viikon sinnitellä, mutta ei onnistunut niin ei onnistunut. Vähän itseä jäi harmittamaan, mutta ilmeisesti maidon maku jotenkin muuttui kun tuli totaalikieltäytyminen. Joi sitten korviketta vuoden ikään asti. 

Tutista vierotettiin hyvissä ajoin ennen kun uusi vauva syntyi, jotta ei mene lasten tutit sekaisin. Se oli tosi hyvä päätös kun ei esikoinen sitä oikeestaan enää sillon tarvinnut, oli jo unikaverit ja kaikki paljon tärkeämpiä. :)

t. kasi

Aluksi on rankkaa mutta kyllä se siitä helpottaa. Tietty on paljon tuurista kiinni millaisia lapsia saa. Yleensä kuopuksesta tulee automaattisesti helpompi tapaus, koska alusta asti tottuu odottamaan vuoroaan eikä ole aikaa ja mahdollisuuksia paapoa samalla tavalla kuin esikoista tai jos on isompi ikäero. Meilläkin vauva oppi alusta asti nukahtamaan itse omaan sänkyynsä (tai ihan mihin tahansa) kun ei vaan ollut aikaa mihinkään nukuttamisiin kun esikoinen vaati enemmän huomiota.

Meillä on myös isompia lapsia ja on kyllä mahtavaa huomata kuinka paljon tekevät yhdessä kaikkea vielä teini-ikäisenäkin ja varsinkin kun ovat samaa sukupuolta. Siksi hankittiin myös iltatähdelle leikkikaveri, vaikka aluksi vähän epäilyttikin että jaksaakohan sitä enää. Paras päätös ikinä, vauva on ihan käsittämättömän ihana. Hetkittäin on ollut kaaottista kun tuntuu että kaikki huutavat samaan aikaan, mutta pääsääntöisesti tämä on mennyt aika leppoisasti.

Saavat toisistaan leikki kaverit mutta teineinä saattaa tulla todella pahoja riitoja. Meillä ainakin poika sanoo aina vihaavansa tyttöä ja tyttö samalla mitalla takaisin. Riita päättyy yleensä nyrkki tappeluun:( onneksi menee kohta ohi. Tyttö 15 ja poika 14

Meillä esikoisen ja tokan ikäero on 1v5kk ja minusta oli raskasta. Heräilin esikoisen kanssa 10krt/yö ekat puoli vuotta ja vielä kun toka syntyi, heräili 2-3krt/yö. Siihen päälle tokan heräilyt eli 10krt/yö niin olin tosi väsynyt. Elämä meni aikalailla sumussa. Esikoinen oli kamalan vilkas taapero (nyt koululaisena edelleen vilkas) ja vauva hirveän itkuinen eikä oikein nukkunut päiväunia. Tokan raskaus oli myös kivulias ja masennuin. En tosin tekisi toisin, on niistä nykyisin niin paljon seuraa ja iloa toisilleen. Ja ei kai se muutenkaan voinut niin kamalaa olla kun tehtiin vielä kolmaskin pienellä ikäerolla :) 

Leikkivät yhdessä ja nukkuvat päiväunia samaan aikaan joten helppoa siinä mielessä. Ei hätää. Kaikki sujuu

Meillä lasten ikäero 1v4kk ja itse olen kokenut rankaksi, ilmeisesti kiinni myös omasta luonteesta, mutta kuopus on itkuisa vauva ja esikoinen vahvatahtoinen, joten helppoa ei ole kuin öisin, jolloin onneksi nukkuvat hyvin. :)
hengissä selviää, tulevaisuudessa ovat varmasti leikkikamut ja tää rankka jakso unohtuu myös. Ja kaikesta huolimatta, en tekis toisin. Tsemppiä! :)

Meillä syntyi kolmas lapsi, kun edellinen oli vuoden ja 5 kk. Hyvin meni. Hieman piti katsoa keskimmäisen perään ettei hoida liian rajusti vauvaa.
Mä otin rennosti. Oli aikataulu, mutta joustava. Ulos ei menty, jos ei haluttanut. Koti ei ollut tip top. Tykkäsin olla lasten kanssa ja touhusin heidän kanssaan paljon, joten mitään mustasukkaisuusdraamojakaan ei ollut.
Mä lopetin imetyksen pikku hiljaa sen jälkeen, kun sain tietää olevani raskaana eikä tutti ollut keskimmäisellä käytössä, joten siitäkään ei tullut ongelmaa.
Meillä oli käytössä kaksostenrattaat, ne helpottivat paljon ja lapsirinkka käytössä lasten hupipaikoissa.

Tuo keskenään leikkiminen on kyllä enemmän luonteista kiinni kuin ikäerosta. Jos luonteet sopivat yksiin, niin sisarukset leikkivät keskenään ikäerosta huolimatta ja jos ei, niin jatkuva kinastelu ja taistelu on arkipäivää.

Rankinta on, kun talossa on 1-2 vuotias lapsi. Kun nuorimmainen ylittää tämän ikärajan, niin alkaa vähitellen helpottaa. Ja 3-vuotias onkin on melko helppo hoidettava. Ja tietysti erityislapset tai erityiset tilanteet (koliikit tms.) ovat asia erikseen.

Siitä selviää kyllä. Selkeät rutiinit ja jatkuvasti samana toistuvat aikataulut helpottaa. Jos et vielä tee esimerkiksi viikon ruokalistaa jo valmiiksi, opettele siihen nyt. Kun on tiedossa jo etukäteen mitä syödään ja milloin, on sinäkin pois yksi stressi. Rutiinit ja toistuvuus kuulostaa tylsältä, mutta helpottaa hirveästi elämää. Meidän vanhemmilla lapsia on 1v ja 3kk eroa, sen jälkeen on tullut parin vuoden välein lapsia. Esikoinen oli ja on helppo. Kakkonen valvotti ensimmäiset puoli vuotta ja kolmonen ensimmäiset puolitoista vuotta. Mutta selvittiin :)

Meillä iltatähdillä ikäeroa 11kk. Heidän hoitamisensa on ollut kuin kaksoset olisi ollut. Tähän oman erityismakunsa tuo se, että kumpikin osoittautui pikkuhiljaa monivammaiseksi erityislapseksi, eli ovat olleet tosiaan kuin vauvaveljekset.

Kumpikin valvoitti ja valvottaa, ja vaatii paljon hoitoa, mutta helppouttakin on ollut. Kaksostenrattaat kannatti hankkia, vaatteet siirtyivät suoraan pienemmälle, samat vauvanhoitotarvikkeet ja rutiinit molemmille.

Tuo vaatteiden siirtyminenkin on myytti. Meidän lapsilla ikäeroa 2v, ovat samaa sukupuolta, ja käyttävät samankokoisia vaatteita.

Ottaa muuten isomman itsetunnolle aika pahasti, kun pienempi sisarus menee jossain asioissa ohi.

meillä ekojen lasten ikäero on 2 min. siitäkin selviää.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 09:55"]

Tuo vaatteiden siirtyminenkin on myytti. Meidän lapsilla ikäeroa 2v, ovat samaa sukupuolta, ja käyttävät samankokoisia vaatteita.

Ottaa muuten isomman itsetunnolle aika pahasti, kun pienempi sisarus menee jossain asioissa ohi.

[/quote]

Vaatteet siirtyivät vauva-aikana, myöhemmin ero on tasoittunut. Suurin osa vaatteista on nyt saman kokoisia ja pikkuveljellä alkaa olla jo isompia, eli hänen vaatteensa jäävät isoveljelle. Kouluikäisinä kaiken joutuu ostamaan tuplana, mutta en mä nyt sillä halunnut vauvanodottajaa masentaa :D

Meillä lapset myöskään eivät leiki keskenään, ovat täysin erilaisia luonteita ja isoveli lähinnä ärtyy pienempänsä seuraan tuppaamisista. Veljesrakkaus tulee esille vain, kun toiselle oikeasti on vaarassa sattua jotakin. Rientävät hätiin toisiaan auttamaan tai itkevät myötäitkua. 18