Minulla todettiin lieva masennus, miten tästä eteenpäin?

Jos pystyy vielä elämään suht normaalia elämää eikä koko ajan tee mieli tappaa itsenään neuvoisin olla aloittamatta lääkitystä. Itse aloitin masennukseen lääkkeet ja joka kerta kun yritin lopettaa vieroitusoireet oli hirveät eikä lääkäreillä muuta sanottavaa kun että masennus ei ole vielä parantanut. Sitten viimein 5vuotta sitalopraamia syötyäni päätin että vieroitan itteni niistä ilman kenekään neuvoja. Vieroittamiseen meni 1,5h annosta todella pikkuhiljaa vähentäen. Nyt voin hyvin, mutta ei voi tietää mitä damagea noin pitkä lääkkeiden syönti on aiheuttanut päässä. Että ihan kevyin perustein ÄLÄ suostu lääkkeisiin vailla niitä varmasti tuputetaan.

Liikunta auttaa tutkitusti lievään masennukseen yhtä hyvin kuin masennuslääkkeet. 

Itse siis sain voimia liikunnasta, ystävistä, luonnosta, rakkaudesta. Musta tuo masennuslääkkeiden määräys buumi saisi jo loppua.

Mullakin todettiin lievä masennus. Pääsin lääkärille samalla viikolla kun soitin ajanvaraukseen itkien. Jätin työt vähäksi aikaa vapaaehtoisesti, siis irtisanouduin ja se helpotti. Kieltäydyin myös lääkkeistä ja joinakin päivinä olo on parempi, välillä taas tuntuu että koko maailma romahtaa ja haluaisin vaan kuolla ja kadota. Ulkona liikkuminen, varsinkin meren rannassa lenkkeily on virkistänyt mieltä.
Mut ohjattiin psykologille, mutta en halunnut mennä juttelemaan tuntemattomalle, eikä siis masennuksen syitä oo sen tarkemmin puitu. Oletan sen johtuvan muutosta uudelle paikkakunnalle, kauas ystävistä ja uusi epämiellyttävä työ, josta onneksi otin loparit.