Apua kaivataan ahdistukseen

Ups ja tuli virhe *ptsd🤦‍♀️

Ap

Juustohöylästä.

Ruokavalio, liikunta ja lepo.

Lääkitys.

Puhu lääkärin kanssa.

Juo olut ja masturboi

Vierailija kirjoitti:

Ruokavalio, liikunta ja lepo.

Nämä on oikeasti kunnossa. Ehkä ruokavalio liiankin kontrolloitu ja liikun paljon,vähintaan 10tuhatta askelta päivassa ulkoilua.

Lepo, noh univaikeuksista kärsin. Siihen otan joskus melatoniinia

Ap

Vierailija kirjoitti:

Lääkitys.

Mietityttaa laakityksen aloittaminen. Jopa pelottaa, sivuvaikutukset ja yleinen stigma mikä sen ympärillä pyörii

Ap

Välillä ulkoilu, siis pitkä kävely auttaa. Oireena ovat selvästi kuitenkin nyt pahentuneet. Eilen varmaan pahimman ahdistuskohtauksen ikinä laukaisi se kun kuulin isäni varanneen ajan kolmanteen rokotukseen. Vuosia olen kärsinyt tästä, enkä varsinaista apua ole saanut. Takana on vaikea elämä ja paljon ikäviä asioita ja useita traumaattisia kokemuksia. Eräs kaikkein traumaattisia kolmisen vuotta sitten kuitenkin pahensi oireita selvästi sitä edeltäneestä ja koen tämän varsinaisesti laukaisseet kunnolla traumaperäisen ahdistuksen. En ole tästä toipunut ja kuten sanottua apua en ole saanut.

Meditointi, jooga, mindfullness, terapia. Kokemusta siis on ja ilman lääkkeitä mennään.

Liian helpolta kuin se kuulostaakin, mutta positiivinen asenne pitää ahdistuksen loitolla. Sinun täytyy opetella ajattelemaan positiivisesti. Ajatukset ja siitä aiheutuvat tunteet saavat ihmisen erittämään tiettyjä kemikaaleja elimistöön. Negatiiviset ajatukset tuottavat juurikin sellaisia kemikaaleja, jotka saavat aikaan ahdistuksen tunteen.

Eli pyri pysymään positiivisella mielellä mahdollisimman usein. Aina ei voi olla pelkästään iloinen, mutta pyri siihen kuitenkin enimmäkseen. Se on tärkeää ihmisen hyvinvoinnille.

Suosittelen lukemaan self help-kirjoja aina silloin tällöin. Ne auttavat mieltä pysymään positiivisena ja toimii hyvin tsempparina ja terapeuttinakin samalla.

Vierailija kirjoitti:

Välillä ulkoilu, siis pitkä kävely auttaa. Oireena ovat selvästi kuitenkin nyt pahentuneet. Eilen varmaan pahimman ahdistuskohtauksen ikinä laukaisi se kun kuulin isäni varanneen ajan kolmanteen rokotukseen. Vuosia olen kärsinyt tästä, enkä varsinaista apua ole saanut. Takana on vaikea elämä ja paljon ikäviä asioita ja useita traumaattisia kokemuksia. Eräs kaikkein traumaattisia kolmisen vuotta sitten kuitenkin pahensi oireita selvästi sitä edeltäneestä ja koen tämän varsinaisesti laukaisseet kunnolla traumaperäisen ahdistuksen. En ole tästä toipunut ja kuten sanottua apua en ole saanut.

Päihteistä sentään olen aina älynnyt pysyä kaukana. Sen sijaan olen yrittänyt hoitaa tätä lohtusyömällä ja muutenkin ruoalla. Seuraukset ovat aika tuhoisia ja ruokavalioni on täysin pielessä. Tietenkään tämä ei mitään auta. Lisäksi vaikuttaa myös, että kärsin suolistovaivoista, ilmeisesti ainakin laktoosi aiheuttaa vaivoja, josta olen luopunutkin, mutta oireet viittaavat myös keliakiaan.

Vierailija kirjoitti:

Välillä ulkoilu, siis pitkä kävely auttaa. Oireena ovat selvästi kuitenkin nyt pahentuneet. Eilen varmaan pahimman ahdistuskohtauksen ikinä laukaisi se kun kuulin isäni varanneen ajan kolmanteen rokotukseen. Vuosia olen kärsinyt tästä, enkä varsinaista apua ole saanut. Takana on vaikea elämä ja paljon ikäviä asioita ja useita traumaattisia kokemuksia. Eräs kaikkein traumaattisia kolmisen vuotta sitten kuitenkin pahensi oireita selvästi sitä edeltäneestä ja koen tämän varsinaisesti laukaisseet kunnolla traumaperäisen ahdistuksen. En ole tästä toipunut ja kuten sanottua apua en ole saanut.

Tiedän tunteen. Mulla kesti 15 vuotta että uskalsin hakea apua terpiasta. Itsella tosi traumaattinen tausta. Suosittelen kuitenkin terpiaa, helppoa se ei ole kun vanhat haavat avataan. Tsemppia sulle ❤️

Ap

Vierailija kirjoitti:

Meditointi, jooga, mindfullness, terapia. Kokemusta siis on ja ilman lääkkeitä mennään.

Joo totta tuon joogan ja meditoinnin vois tosiaan taas aloittaa. Kiitti hyvästa vinkistä❤️

Ap

Vierailija kirjoitti:

Liian helpolta kuin se kuulostaakin, mutta positiivinen asenne pitää ahdistuksen loitolla. Sinun täytyy opetella ajattelemaan positiivisesti. Ajatukset ja siitä aiheutuvat tunteet saavat ihmisen erittämään tiettyjä kemikaaleja elimistöön. Negatiiviset ajatukset tuottavat juurikin sellaisia kemikaaleja, jotka saavat aikaan ahdistuksen tunteen.

Eli pyri pysymään positiivisella mielellä mahdollisimman usein. Aina ei voi olla pelkästään iloinen, mutta pyri siihen kuitenkin enimmäkseen. Se on tärkeää ihmisen hyvinvoinnille.

Suosittelen lukemaan self help-kirjoja aina silloin tällöin. Ne auttavat mieltä pysymään positiivisena ja toimii hyvin tsempparina ja terapeuttinakin samalla.

Joo totta, kirjallisuus. Oisko sinulla suositella jotain hyvää kirjaa?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä ulkoilu, siis pitkä kävely auttaa. Oireena ovat selvästi kuitenkin nyt pahentuneet. Eilen varmaan pahimman ahdistuskohtauksen ikinä laukaisi se kun kuulin isäni varanneen ajan kolmanteen rokotukseen. Vuosia olen kärsinyt tästä, enkä varsinaista apua ole saanut. Takana on vaikea elämä ja paljon ikäviä asioita ja useita traumaattisia kokemuksia. Eräs kaikkein traumaattisia kolmisen vuotta sitten kuitenkin pahensi oireita selvästi sitä edeltäneestä ja koen tämän varsinaisesti laukaisseet kunnolla traumaperäisen ahdistuksen. En ole tästä toipunut ja kuten sanottua apua en ole saanut.

Tiedän tunteen. Mulla kesti 15 vuotta että uskalsin hakea apua terpiasta. Itsella tosi traumaattinen tausta. Suosittelen kuitenkin terpiaa, helppoa se ei ole kun vanhat haavat avataan. Tsemppia sulle ❤️

Ap

Tässä on nyt kaikkea muutakin ongelmaa. Lisäksi ahdistustani on pidetty jonkinlaisena itse keksimänäni vitsinä ja tekosyynä, jolla yritän selittää laiskuuttani ja muita vaikeuksiani ja sitä, että en mahdu siihen ahtaaseen malliin, johon jotkut tahot yrittävät väkisin tunkea. Olen lisäksi siis työtön. Ilmeisesti myös suolistosairaus ja asperger löytyvät. Olen toki lukenut siitä, että kaltaisillani naisilla asperger on löydetty vasta ahdistus-diagnoosin kautta, joka siis on ensin diagnosoitu ahdistukseksi.

Miten käsittelet ahdistustasi?

Mä olen nyt terapian myötä vasta oppinut ottamaan sen ahdistuksen vastaan. Mitä enemmän sitä yrittää kieltää ja estää ja taistella sen tulemista vastaan, sen kovemmalla vyöryllä se hyökyy yli.

Nyt kun olen opetellut siihen, että kun ahdistaa, suhtaudunkin siihen mielenkiinnolla ja myötätunnolla, niin kas, ei se saakaan enää mitään otetta. 

Eli käytännössä mä keskityn vähän aikaa vaan siihen ahdistukseen, ja alan vaikka puhua siitä ääneen. Tunnustelen mitä kaikkia tunteita siinä ahdistuksessa on sekoittuneena, ja mitä asioita se ahdistus yrittää mulle kertoa. Kirjoitan usein myös päiväkirjaa aika tajunnanvirtaisesti siinä samalla.

Tämän olen huomannut olevan paras keino käsitellä ahdistusta. Ja nykyään kun se tulee, niin en enää tunne kahlitsevaa pelkoa, vaan olen oppinut enemmänkin sanomaan, että kappas, sinä taas, tervetuloa! Katsotaanpa mitä olet tänään niellyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä ulkoilu, siis pitkä kävely auttaa. Oireena ovat selvästi kuitenkin nyt pahentuneet. Eilen varmaan pahimman ahdistuskohtauksen ikinä laukaisi se kun kuulin isäni varanneen ajan kolmanteen rokotukseen. Vuosia olen kärsinyt tästä, enkä varsinaista apua ole saanut. Takana on vaikea elämä ja paljon ikäviä asioita ja useita traumaattisia kokemuksia. Eräs kaikkein traumaattisia kolmisen vuotta sitten kuitenkin pahensi oireita selvästi sitä edeltäneestä ja koen tämän varsinaisesti laukaisseet kunnolla traumaperäisen ahdistuksen. En ole tästä toipunut ja kuten sanottua apua en ole saanut.

Tiedän tunteen. Mulla kesti 15 vuotta että uskalsin hakea apua terpiasta. Itsella tosi traumaattinen tausta. Suosittelen kuitenkin terpiaa, helppoa se ei ole kun vanhat haavat avataan. Tsemppia sulle ❤️

Ap

Tässä on nyt kaikkea muutakin ongelmaa. Lisäksi ahdistustani on pidetty jonkinlaisena itse keksimänäni vitsinä ja tekosyynä, jolla yritän selittää laiskuuttani ja muita vaikeuksiani ja sitä, että en mahdu siihen ahtaaseen malliin, johon jotkut tahot yrittävät väkisin tunkea. Olen lisäksi siis työtön. Ilmeisesti myös suolistosairaus ja asperger löytyvät. Olen toki lukenut siitä, että kaltaisillani naisilla asperger on löydetty vasta ahdistus-diagnoosin kautta, joka siis on ensin diagnosoitu ahdistukseksi.

Nytkin pitäisi tehdä vaikka mitä kotihommia, mutta motivaatio on nollassa kun sukulainen, jonka kanssa joudun asumaan ei tee mitään ja nytkin vain katsoo jotain kanavaa, ehkä TV5 tai Kutonen, jolta tulee jokaisella mainoskatkolla perussuomalaisten vaalimainos.

Oma esimerkki: heräsin aamulla ja heti aloin mielessäni haukkua ja arvostella itseäni. Olin muka niin surkea ja saamaton ja kukaan ei pidä minusta...kesken kaiken älysin että oma mieleni syöttää minulle näitä ajatuksia. Minun ei tarvitse ottaa niitä vastaan ja rypeä niissä. Voin ajatella itsestäni hyvää. Tuli heti parempi fiilis. Se mitä automaattisesti ajattelee itsestään ei ole totta. Voi ajatella myös toisin.

Vierailija kirjoitti:

Miten käsittelet ahdistustasi?

Mä olen nyt terapian myötä vasta oppinut ottamaan sen ahdistuksen vastaan. Mitä enemmän sitä yrittää kieltää ja estää ja taistella sen tulemista vastaan, sen kovemmalla vyöryllä se hyökyy yli.

Nyt kun olen opetellut siihen, että kun ahdistaa, suhtaudunkin siihen mielenkiinnolla ja myötätunnolla, niin kas, ei se saakaan enää mitään otetta. 

Eli käytännössä mä keskityn vähän aikaa vaan siihen ahdistukseen, ja alan vaikka puhua siitä ääneen. Tunnustelen mitä kaikkia tunteita siinä ahdistuksessa on sekoittuneena, ja mitä asioita se ahdistus yrittää mulle kertoa. Kirjoitan usein myös päiväkirjaa aika tajunnanvirtaisesti siinä samalla.

Tämän olen huomannut olevan paras keino käsitellä ahdistusta. Ja nykyään kun se tulee, niin en enää tunne kahlitsevaa pelkoa, vaan olen oppinut enemmänkin sanomaan, että kappas, sinä taas, tervetuloa! Katsotaanpa mitä olet tänään niellyt.

Sama tapa mullakin nykyään käsitellä ahdistusta. Terapeutin ohjeistuksen kautta tämän opin. Toimii useasti. Pitää vain uskaltautua oikein heittäytyä siihen, eikä taistella vastaan. Tarkastella mitä sillä on milläkin kertaa "annettavana". Joskus ihan myös ääneen juttelen sille (silloin kun ei ole muita paikalla ;) ) Etukäteen pelkääminen ja ahdistuksen tunteita vastaan taistelu on pahinta mitä voi tehdä. Silloin ahdistus oikein hyökyy päälle täydellä voimalla. Myös "kaapista ulostuleminen", eli esim. kavereille kertominen tilanteissa missä ahdistaa. Jos sitä yrittää peittää, ahdistaa varmasti vielä enemmän.