Eskarilainen leikkii pikkulasten leikkejä
Ensiksi haluan sanoa että olen sekä huolissani lapsestani että ärsyyntynyt vanhempana. Haluan siis sekä kysyä onko tämä normaalia / ratkaisuja että purkaa ärtymystäni etten purkaisi sitä lapseeni.
Meillä on kolme lasta, yläkoulussa, kuudennella ja eskarissa ja tuntuu että eskarilainen leikkii edelleen aivan pikkulasten leikkejä. Minua on jo pitemmän aikaa ärsyttänyt kun lapseni vaan ”pörisee ja pärisee” pikkuautoilla ym., mutta en osannut huolestua ennen kuin näin ystävien samanikäisiä lapsia ja tuntui että lapseni olisi vuosikausia jäljessä heitä. Ystävien samanikäiset saivat joululahjaksi lasten meikkejä ja ovat innoissaan niistä, lukevat oikeita kirjoja ja leikki on roolileikkijä esim kotia ja koulua. En oikein muista miten vanhemmat lapseni leikkivät eskari-iässä, mutta taisi heilläkin olla enemmän koululeikkiä ym.
Ystäväperheessä on myös nuorempia lapsia, joita ei aiemmin meidän lähipiirissä ole kauheasti ollut. Nyt olen tajunnut että oman lpseni leikki on samalla tasolla kuin ystävien taaperoiden. Ystävien ollessa meillä oma lapseni menee sinne 1 ja 3 vuotiaiden leikkiin makaamaan liikennematolle ja pitää vain järkyttävää ”auton ääntä” samalla kun heidän eskarilaisensa värittää aikuisten kanssa samassa tilassa kun meidän eskari on aivan liian lapsellinen leikkiseuraksi.
Pihallakin tuo oma lapseni vain roiskii kuralätäköissä tai viskelee hiekkaa/lunta vuodenajasta riippuen samalla kun muut ikätoverinsa keinuvat ja kiipeilevät puissa tai pelaavat jalkapalloa.
Turhauttaa, tuntuu että lapsessa on vikaa ja ennen kaikkea ärsyttää kun tuntuu että meillä asuu ikuinen 2-vuotias.
Kommentit (43)
Yhteyttä eskariin tai neuvolaan. Ei kuulosta normaalilta.
Meidän 6-vuotias leikkii lähinnä Legoilla ja magneeteilla tai pelaa erilaisia kirjainpelejä. Pikkulasten lelut on lahjoitettu aikapäiviä sitten eteen päin.
Esikouluikäisissä on varmaankin pienten lasten leikkejä leikkiviä ja isomman lapsen leikkejä leikkiviä. Ei se epänormaalia luultavasti ole. Yksilöllistä. Muutaman vuoden päästä tilanne lienee toinen.
ööö eikös eskarilainen ole pikkulapsi?
Vierailija kirjoitti:
Leikki on lapsen työtä ja kehittää mielikuvitusta. Nykyään leikistä luovutaan aivan liian aikaisin, lyödään pädiä kouraan ja sitten ihmetellään kun lapsista tulee mielikuvituksettomia ja eleettömiä "patsaita".
Alku on totta, mutta tuon ap:n kuvauksen perusteella poika ei leiki ikätasollaan eikä tuo leikki kyllä kehitä mihinkään. Ei eskarilaisen tarvitse leikistä luopua, mutta taaperoiden leikit on omanlaisiaan ja eskarilaisen leikkeihin kuuluu enemmän roolileikit, rakentelut, mielikuvitukselliset pihaleikit tai pelaamiset. Siis pihapelit ja lautapelit, ei laitteet.
No niin, koitapas nyt ensiksi ainakin lakata häpeämästä lastasi.
Eiköhän neuvolassa olisi jo huomattu, jos on pahasti kehityksestä jäljessä, mutta ota siellä huolesi puheeksi ja pääsette toivottavasti tutkimuksiin.
Sillä aikaa voit itse kannustaa lastasi tekemään muutakin, esim värittämään.
Itse väritin aikoinaan paljon lapseni kanssa yhdessä, kun hänellä oli haasteita hienomotoriikan kanssa ja väritys oli siihen sopivaa puuhaa.
Vierailija kirjoitti:
ööö eikös eskarilainen ole pikkulapsi?
Pikkulapsi= vauva tai taapero. Leikki-ikäinen 4-6v. Kouluikäisellä voi voi viitata myös 6-v
Joopa joo. Ystävien lapset on niin paljon parempia kaikessa ja niin paljon paremmin kehittyneet jne.
Lopeta tuo vertailu muihin tuossa vaiheessa tai et tule koskaan kokemaan ylpeyttä lapsesi saavutuksista myöhemmässä elämässä.
Vierailija kirjoitti:
ööö eikös eskarilainen ole pikkulapsi?
Niinpä.
Älä vain opeta lastasi häpeämään itseään, sitä sitten pahimmillaan setvitään terapioissa vuosikymmeniä. Ongelma on sinun ajatuksissasi, älä siirrä sitä lapseen.
No riippuu ihan siitä minkälainen lapsi on muuten. Jos on muuten ikätasollaan, en huolestuisi. Eli osaa puhua kunnolla, pukea itse, osaa jo numeroita jne.
Olisihan se pitänyt arvata että tänne palstalle ei pidä kirjoittaa yhtään mitään.
En häpeä lastani tai ole kieltämässä häneltä leikkiä. Mutta eikö ketään muuta ihmetyttäisi, jos 6-vuotias samaistuu 1-vuotiaan leikkiin paremmin kuin 5- tai 6-vuotiaan? Ehkä en vain kuvannut tarpeeksi hyvin, mitä tarkoitan pikkulapsen leikillä. Enkä oikein osaakaan kuvata sitä. Käytin sen takia vertailuna noita tuttavalapsia. Oman lapseni leikki näyttää veirestä samalta kuin 1-vuotiaalla. Muilla 5-6-vuotiailla ei näytä.
Jos näkisitte videon lapseni leikistä niin ymmärtäisitte varmaan pointin paremmin.
Ap
Vertaatko ap omaa poikaasi (oletettavasti) tyttöihin (oletettavasti)? Tyttöjen ja poikien leikit ovat kyllä erittäin erilaisia, eikä tuo pojan leikkiminen mitenkään erikoiselta mielestäni kuulosta (vaikka tytön äiti itse olenkin).
Hei ap, onko eskarista (tai aiemmin päiväkodista) tullut palautetta, että lapsi ei kykene leikkimään ikätovereiden kanssa ikätasoisia leikkejä? Vai voisiko kyse olla siitä, että lapsi saa sellaisista leikeistä tarpeekseen jo eskarissa, ja haluaa sitten vapaa-ajallaan leikkiä pienempien leikkejä?
Entä miten lapsen sosiaaliset taidot, pärjääkö hän samanikäisten kanssa? Ja ennen kaikkea, onko lapsella muita ongelmia/viivästystä kehityksessä (esim. puhe, hieno- ja karkeamotoriikka jne.)?
Jos siis lapsella on ongelmia laaja-alaisemmin, niin sitten pitääkin olla huolissaan ja varata aika pikimmiten neuvolaan. Jos taas ongelmat rajoittuvat vain lapsen leikkivalintoihin kotona, niin en olisi kovin huolissani. Toki kannattaa lapselta kysyä, miksi hän valitsee juuri tällaisia leikkejä.
Mitä tuohon omaan ärsyyntymiseesi tulee, niin se on sinun ongelmasi eikä lapsen. Tai ainakaan et saisi tehdä siitä lapsen ongelmaa, vaan työstä tämä ongelma ihan itse ja yritä hyväksyä lapsesi sellaisena kuin hän on.
Ehkä lapsi ei osaa niitä monimutkaisempia leikkejä? Palkkaa isossisarukset leikkimään tai leikitä itse silloin tällöin n. tunti, niin oppii leikkimään.
Omalla lapsella on kielellinen erityisvaikeus eikä oikein koskaan keksi itse leikkejä. On vaan liikunnallista, pallon heittelyä tai miekkailua. Piti opettaa juonellista leikkiä ja niitä opittuja juonia tykkäsi sitten leikkiä pienin variaatioin. On ihan fiksu, eikä eroa huomaa näin isompana.
Ap ei sanallakaan mainitse että olisi muita ongelmia kehityksessä, ap:ta vaan ärsyttää kun lapsi ei ole huippufutarin tiellä vaan leikkii taaperoiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Olisihan se pitänyt arvata että tänne palstalle ei pidä kirjoittaa yhtään mitään.
En häpeä lastani tai ole kieltämässä häneltä leikkiä. Mutta eikö ketään muuta ihmetyttäisi, jos 6-vuotias samaistuu 1-vuotiaan leikkiin paremmin kuin 5- tai 6-vuotiaan? Ehkä en vain kuvannut tarpeeksi hyvin, mitä tarkoitan pikkulapsen leikillä. Enkä oikein osaakaan kuvata sitä. Käytin sen takia vertailuna noita tuttavalapsia. Oman lapseni leikki näyttää veirestä samalta kuin 1-vuotiaalla. Muilla 5-6-vuotiailla ei näytä.
Jos näkisitte videon lapseni leikistä niin ymmärtäisitte varmaan pointin paremmin.
Ap
Hmm, en ole varma mitä tarkoitat. Eikö lapsesi osaa siis keskittyä yhteen leikkiin kuin pari minuuttia kerrallaan? Sehän on hyvin tyypillinen piirre vielä 1-vuotiaalla, että huomio herpaantuu nopeasti ja pitkäkestoista leikkiä ei ole kuin satunnaisesti.
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/2b9b3208-05c5-49f1-9380-376c…
"Riihosen mukaan on olemassa tietoa siitä, että pitempään leikkivä lapsi kehittyy psyykkisesti tasapainoisemmin kuin lapsi, joka lakkaa aikaisin leikkimästä. Leikki siis osaltaan myös suojaa kehittyvää psyykeä."
Siis jos kehitys ja kommunikaatio ja taidot on muuten jotakuinkin ikäistensä tasolla niin en näe mitään ongelmaa tuollaisissa leikeissä.
Minusta tuollaiset leikit kertovat vilkkaasta mielikuvituksesta mikä on ehdottomasti hyvä asia. Osaa keksiä hauskaa "tyhjästä".
Onko lapsi muuten yhtään taiteellinen, tykkääkö piirtää ja kertoa tarinoita? Tuollainen kielii luovasta luonteesta, ja sitä pitää ruokkia eikä yrittää kitkeä pois.
Mielestäni tuollaiset kotileikit ja "tyttöjen leikit" ja "poikien leikit" on aina olleet vähän outoja, opetetaan lapsia mukautumaan yhteiskunnan tiukkoihin muotteihin. Kaikki luovuus ja individualismi hiotaan hyväksyttävään muotoon, ja sitten lapsi masentuu ennen pitkää kun onkin erilainen kuin muut. Ja sama jatkuu sitten aikuisiällä, itseään verrataan muihin ja halutaan olla kuten muut.
Leikki on lapsen työtä ja kehittää mielikuvitusta. Nykyään leikistä luovutaan aivan liian aikaisin, lyödään pädiä kouraan ja sitten ihmetellään kun lapsista tulee mielikuvituksettomia ja eleettömiä "patsaita".