Eskarilainen leikkii pikkulasten leikkejä
Ensiksi haluan sanoa että olen sekä huolissani lapsestani että ärsyyntynyt vanhempana. Haluan siis sekä kysyä onko tämä normaalia / ratkaisuja että purkaa ärtymystäni etten purkaisi sitä lapseeni.
Meillä on kolme lasta, yläkoulussa, kuudennella ja eskarissa ja tuntuu että eskarilainen leikkii edelleen aivan pikkulasten leikkejä. Minua on jo pitemmän aikaa ärsyttänyt kun lapseni vaan ”pörisee ja pärisee” pikkuautoilla ym., mutta en osannut huolestua ennen kuin näin ystävien samanikäisiä lapsia ja tuntui että lapseni olisi vuosikausia jäljessä heitä. Ystävien samanikäiset saivat joululahjaksi lasten meikkejä ja ovat innoissaan niistä, lukevat oikeita kirjoja ja leikki on roolileikkijä esim kotia ja koulua. En oikein muista miten vanhemmat lapseni leikkivät eskari-iässä, mutta taisi heilläkin olla enemmän koululeikkiä ym.
Ystäväperheessä on myös nuorempia lapsia, joita ei aiemmin meidän lähipiirissä ole kauheasti ollut. Nyt olen tajunnut että oman lpseni leikki on samalla tasolla kuin ystävien taaperoiden. Ystävien ollessa meillä oma lapseni menee sinne 1 ja 3 vuotiaiden leikkiin makaamaan liikennematolle ja pitää vain järkyttävää ”auton ääntä” samalla kun heidän eskarilaisensa värittää aikuisten kanssa samassa tilassa kun meidän eskari on aivan liian lapsellinen leikkiseuraksi.
Pihallakin tuo oma lapseni vain roiskii kuralätäköissä tai viskelee hiekkaa/lunta vuodenajasta riippuen samalla kun muut ikätoverinsa keinuvat ja kiipeilevät puissa tai pelaavat jalkapalloa.
Turhauttaa, tuntuu että lapsessa on vikaa ja ennen kaikkea ärsyttää kun tuntuu että meillä asuu ikuinen 2-vuotias.
Kommentit (43)
Lapsesi on kiinnostunut autoista selvästi, tutkikaa yhdessä eri automerkkejä ja malleja.
Tossa iässä pitäisi jo tehdä tieteellistä tutkimustyötä apurahalla.
Vierailija kirjoitti:
Tossa iässä pitäisi jo tehdä tieteellistä tutkimustyötä apurahalla.
Pöh, 3-vuotiaana jo pitää tehdä.
Tytöt ja pojat voivat tosiaan tuossa(kin) iässä olla kehityksellisesti hyvin eri tasolla. Sinuna ottaisin puheeksi eskarissa, ovatko kiinnittäneet huomiota lapsen leikkitaitoihin ja siihen, kuinka kommunikoi muiden lasten kanssa. Voihan olla, että on enemmän itsekseen viihtyvää tyyppiä vaikka yhteisleikki rooleineen tarvittaessa sujuukin. Jos näitä leikkejä ei ole eskarissakaan, ottaisin yhteyden neuvolaan jatkotutkimuksia ja tukitoimia varten. Kyseessä voi olla neurologiset haasteet (esim. kielellinen tai autismin kirjoa), joihin saatu varhainen tuki on hyväksi.
Kokemuksesta tiedän, miten raskasta tämä on vanhemmalle henkisesti. Ota kuitenkin asia hoitoon heti. Tukikeinojen kautta saadaan todella hyviä kehitysaskeleita aikaiseksi. Kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia, tärkeintä on, että lapsi kokee pärjäävänsä ja tulevansa hyväksytyksi ryhmään sellaisena kun on.
Eskarilaisen elämä on muuttunut rajusti päivähoidosta "koululaiseksi". Ole onnellinen, että lapsesi on lapsi, eikä muutu ISOKSI yhdessä yössä. Leikki on lapsen työ. Eskarilaisen on helppoa "nollata" mittaria leikkimällä. Meillä eskari ja leikkii monenlaisia leikkejä. Ykkönen on juuri tuo automatolla makaaminen ja pärrääminen. 14-vuotias nollaa mittarin raskaan koulupäivän päätteeksi rakentamalla legoilla tai pelaamalla lautapelejä eskarilaisen kans. Olen ylpeä heistä. Eskarilaista kuralätäköt kiinnostaa, lumi kiinnosta, roiskuu ja pöllyää. Toki viettää aikaa myös meidän kanssa. Silloin jutellaan, luetaan kirjaa, istuu sylissä.
Enemmän huolestuisin pikkuvanhasta eskarilaisesta, joka kouliintuu vanhempien tahdosta ja oppii syrjimään ja halveksumaan leikkivää lasta.
Eikö hän siis osaa edes ohjattuna leikkiä muuta? Jos synttäreillä on ”ohjelmassa” jotain leikkiä, osallistuuko?
Meidän 5-vuotias poika leikkii kyllä autoilla, mutta enemmän pyöräilee, skeittaa, kiipeilee ja rakentaa majoja ja seikkailuratoja. Jos leikkisi vaan autoilla, olisi sekin ok, mutta seurassa tuskin leikkisi vain autoilla.
Ottaisin puheeksi ammattilaisen kanssa kyllä.
Tätäkö se on nykyään? Pienen eskarilaisen oletetaan käyttäytyvän kuin isonkin lapsen. Voi ei.
"Sä olet kaikkeni
Mä sinuun takerrun
En tartte krääsää vaan läheisyyttä sun
Olet turvapaikkani
Ole suoja kaikelta
Älä mua painosta, älä nurkkaan ahdista
Mulla yksi pyyntö ois
Älä vie lapsuuttani pois
Anna mun nauttia aika tää
Vaikka tieni murheita tois
Enkä paras missään ois
Anna elää täyttä elämää."
Provon juttuja.Terve ihminen jos huolissan asiasta ,otta kontaktin lastenlääkärin!
Itse päristeli autoilla vielä 8-9 vuotiaana ja legoilla rakentelin myös. Mielikuvitus on hyvä ja myöhemmin olen ollut tyytyväinen että sain lapsuudesta kaiken kivan irti.
Vierailija kirjoitti:
"Sä olet kaikkeni
Mä sinuun takerrun
En tartte krääsää vaan läheisyyttä sun
Olet turvapaikkani
Ole suoja kaikelta
Älä mua painosta, älä nurkkaan ahdistaMulla yksi pyyntö ois
Älä vie lapsuuttani pois
Anna mun nauttia aika tää
Vaikka tieni murheita tois
Enkä paras missään ois
Anna elää täyttä elämää."
Kiitos. Upea, jokaisen pojan äidin pitäisi katsoa ja kuunnella tuo. Monen tarhantädin myös.
Vaikea sanoa, kun ei meistä kukaan ole lapsen leikkejä nähnyt. Minulla on kaksi poikaa, eikä kumpikaan ole ikinä leikkinyt mitään roolileikkejä. Isompi on Asperger ja häntä kiinnosti lähinnä pikkuautojen järjestely jonoihin. Nuorempi otti varmaan mallia leikeissä, joskin hänellä leikit olivat vähän toiminnallisempia. Mitkään pelit ja leikit isossa porukassa eivät kiinnostaneet kumpaakaan ennen kuin hyvinkin kouluiässä. Mieleen tulee sekin, että ehkä tuleva kouluunmeno jännittää ja lapsi "ripustautuu" pikkulasten leikkeihin. Joka tapauksessa leikkejä ei minusta saisi kovin ohjailla, vähän virikkeitä voi antaa. Jos kehityksessä olisi taantumaa, se ehkä näkyisi eskarissakin ja neuvolassa?
Vierailija kirjoitti:
Provon juttuja.Terve ihminen jos huolissan asiasta ,otta kontaktin lastenlääkärin!
Ihan niinkuin nykyään lääkäriin pääsisi noin vain…. Meilläkin lapsi oli ihan selkeästi kehityksestä jäljessä monella tavalla (muun muassa tuo että leikki ei ollut ikätasoista). Tiesin tämän koska olen itsekin varhaiskasvatuksessa töissä. Mutta eipä siellä lapsen päiväkodissa ollut resursseja puuttua tuohon. Neuvolastakaan ei irronnut lähetettä mihinkään. Siellä se lapsi sitten yksinään leikki usein kun ikäryhmittäin olivat ja kukaan (lapseni tai muut) eivät saaneet yhteisleikistä yleensä mitään irti.
Koulussa vasta alkoi helpottaa: lapsi kertasi ekaluokan ja niin ekalla kuin myöhemminkin on ollut tukea tarjolla koulussa. Mitään varsinaista diagnoosia emme saaneet mutta menestyy monessa asiassa edelleen heikommin kuin ikäisensä/muut ja tätä varmaan jatkuu aikuisenaki. Kaikkihan olemme erilaisia ja puolet on keskimääräistä heikompia joka asiassa. Toki omat vahvuutensa hänellä ovat ja niistä iloitsemme.
Häh, onko joku oikeasti sitä mieltä ettei eskarilainen saisi leikkiä autoilla vaan pitäisi istua hiljaa lukemassa kirjaa? Eihän suurin osa eskarilaisista edes osaa lukea. Jos on eskarissa niin tottakai kannattaa sieltä kysellä miten sujuu, mutta luulisi että olisivat jo ottaneet puheeksi jos olisivat huomanneet pojan leikkitaidoissa tai muussa ongelmaa. Kai teillä on Vasu-keskustelu ollutkin, luulisi että olisivat siellä ottaneet itsekin puheeksi? Voihan se olla, että eskarikin väsyttää lasta niin, ettei jaksa enää kotona monimutkaisempia leikkejä. Tai jotain. Meillä on myös eskarilainen joka leikkii joka päivä nukeilla, niinkuin on tehnyt jo 2-vuotiaasta asti.
Meillä eskarilainen leikkii pikkulasten leikkejä ja kuitenkin osaa ajaa jo yksin traktorilla.
Vierailija kirjoitti:
Häh, onko joku oikeasti sitä mieltä ettei eskarilainen saisi leikkiä autoilla vaan pitäisi istua hiljaa lukemassa kirjaa? Eihän suurin osa eskarilaisista edes osaa lukea. Jos on eskarissa niin tottakai kannattaa sieltä kysellä miten sujuu, mutta luulisi että olisivat jo ottaneet puheeksi jos olisivat huomanneet pojan leikkitaidoissa tai muussa ongelmaa. Kai teillä on Vasu-keskustelu ollutkin, luulisi että olisivat siellä ottaneet itsekin puheeksi? Voihan se olla, että eskarikin väsyttää lasta niin, ettei jaksa enää kotona monimutkaisempia leikkejä. Tai jotain. Meillä on myös eskarilainen joka leikkii joka päivä nukeilla, niinkuin on tehnyt jo 2-vuotiaasta asti.
Itse en käsittänyt ap:n tekstistä että leikkiVÄLINE olisi se ongelma vaan leikin TAPA. Autoilla voi leikkiä monella tavalla mutta ilmeisesti ap:n lapsi päristelee niillä kuten pieni taapero (kuvittelen mielessäni sen käden edestakaisen liikkeen ja huulilla päristelyn), kun taas moni isompi lapsi eli leikki-ikäinen leikkii näillä usein liikennematon päällä ja osaa tällöin mennä ajotietä pitkin, noudattaa ehkä osaa liikennemerkeistä, jos ei noudata liikennesääntöjä niin puhuu ainakin itsekseen/kaverille ”Nyt tää menee päin tätä huoltoasemaa” tai ”Tää ajais kolarin”.
Neuvolassa puheeksi ja tarvittaessa testeihin jos on lievä kehityshäiriö. Ei kannata pelästyä, sillä tukea ja hoitoa on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sä olet kaikkeni
Mä sinuun takerrun
En tartte krääsää vaan läheisyyttä sun
Olet turvapaikkani
Ole suoja kaikelta
Älä mua painosta, älä nurkkaan ahdistaMulla yksi pyyntö ois
Älä vie lapsuuttani pois
Anna mun nauttia aika tää
Vaikka tieni murheita tois
Enkä paras missään ois
Anna elää täyttä elämää."Kiitos. Upea, jokaisen pojan äidin pitäisi katsoa ja kuunnella tuo. Monen tarhantädin myös.
Todellakin. Hyvin puhutteleva kappale, jokaisen vanhemman pitäisi kuunnella tuo.
Ap, juttele sen lapsesi kanssa. Kysy esim.: mistä asioista hän on kiinnostunut, mitä hän ajattelee leikkiessään, mitä meneillään olevassa leikissä tapahtuu, mitä mieltä hän on erilaisista leikeistä jne. Ja yritä mennä lapsen leikkiin mukaan, sillä tavalla saat ehkä parhaiten selville, mitä/miten hän oikeastaan leikkii. Hän saattaa esim. päässään kehittää jonkun tarinan/roolileikin, mutta ei puhu sitä ääneen, jolloin leikki näyttää ulospäin aikuisen silmään "pelkältä päristelyltä".