Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita, joita tämä marina ns “metatöistä” lähinnä vaan ärsyttää?
19.01.2022 |
Minun mielipide on, että suuri osa nuorempaa ikäpolvea on vaan niin kädettömiä ja pilalle hemmoteltuja, ettei ne osaa tehdä edes ihan pikkujuttuja analysoimatta ja miettimättä niitä ihan hirveesti. Tietysti vielä kivempaa olisi, jos mitään ikäviä pikkujuttuja ei tarvitsis tehdä itse, vaan joku muu (äiti?, mies?) tekis ne.
Kyllä tuollainen typeryys naurattaa 70 ja 80-luvuilla maatalossa kasvanutta!
Kommentit (356)
Metatyöt on syvältä.
Ite suunnittelee asiat tarkasti, että esim. joku reissu tms. menis mahdollisimman mukavasti. Mies tyyliin pakkaa tunti ennen lähtöä ja sitten kiroilee kun sitä ja tätä jäi kotiin. Eli usein joudun suunnittelemaan hänenkin puolestaa koska en jaksa kuunnella valitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Metailija ketuttaa kun muut osaavat hoitaa nämä asiat ilman järjetöntä työtä ja stressiä. Pitäisikö peruskoulussa olla jokin kurssi: "Miten vältät turhan metatyön ja siitä draamailun". Lisäksi saisi olla jokin arjen taloushallinnan kurssi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet sukupolveni naiset tykkää lähestyä asioita ongelmien kautta. Kaikki nähdään negatiivisesti. Mulle etäopiskelu in ollut pelastus, kun ei tarvii kuunnella sitä jatkuvaa valitusta miten vaikeeta ja väärin kaikki on.
M28 (opiskelee humanistista alaa)TÄMÄ! Tietyn ikäpolven naiset, varmaan 30 + ihan jatkuvaa ongelmien kaivelua ja semmoista napauttelua kun ovat taas kerran jossain kohdanneet vääryyttä. Ja aivan first world problems tasolla kaikki. Etsitään oikeen syytä loukkaantua. 😅
N41
Kuvailit just syyn sille miksi woketus menestyy nykypäivänä. Sehän on pohjimmiltaan tyylipuhtaasti sitä että etsitään joku loukkaantumisen aihe, sille syntipukki ja sitten hyökätään joukolla, agressiivisuudella ja isolla metelillä sen kimppuun.
Ja median mielestä metelin määrä jo pelkästään todistaa valitukset aiheelliseksi kun noilla ei ole itselläänkään mitään syvempää viisautta uutisoinnissaan. Toisaalta suurehko osa toimittajista on itsekin tuota ikäluokkaa ja mölysirkuksessa mukana.
Tämä. Asioista tehdään tekemällä ihan saatanan mutkikkaita ja sotkuisia, jotta riita saadaan pyörimään ja tyytymättömyyttä lietsottua.
Tekemistä on ollut aina ja teknologia on vieläpä helpottanut roimasti monia asioita. Mutta ei, valituksen määrä senkin kiihtyy.
Se mikä on isoin ongelma on yhteistyökyvyttömyys ja egoismi. Kun kyetään olemaan aidosti tiimi, jokainen osallistuu eikä käytä muita hyväkseen. Nyt parisuhteet ovat monin paikoin muuttuneet valtapeleiksi. Kuka tuollaisissa oikeasti jaksaa? Jos joka hetki saa pelätä tulevansa kusetetuksi ja hyväksikäytetyksi.
Ihan sairaaksi on tämä tekemisten laskeminen mennyt. Vaan niinpä ovat ihmisetkin.
En voi muuta kun nauraa tälle kommentoijalle. :D
”Jos on aina ollut etuoikeutettu, tasa-arvo tuntuu syrjinnältä.” Jukka Lindström.
Tuo Lindströmin lauseko on se syy kun naiset syyttävät joka asiasta syrjintää?
Mitä ihmeen "metatöitä"? Ihmiset hoitavat arkeaan itseään varten, miksi siitä pitäisi toisten maksaa jotain? Täysin järjetön ajatus sukupolvelta joka on ilmeisesti jo useita kultalusikoita takapuolessa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tämä META-työ siis suomeksi sanottuna edes on??
Huhuu, voisko joku nyt oikeesti kertoa mitä tämä termi tarkoittaa...
Kommenttien perusteella kyse on ihan normaalista elämästä josta nyt vaan tehdään todella vaikeeta tällaisella termillä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet sukupolveni naiset tykkää lähestyä asioita ongelmien kautta. Kaikki nähdään negatiivisesti. Mulle etäopiskelu in ollut pelastus, kun ei tarvii kuunnella sitä jatkuvaa valitusta miten vaikeeta ja väärin kaikki on.
M28 (opiskelee humanistista alaa)TÄMÄ! Tietyn ikäpolven naiset, varmaan 30 + ihan jatkuvaa ongelmien kaivelua ja semmoista napauttelua kun ovat taas kerran jossain kohdanneet vääryyttä. Ja aivan first world problems tasolla kaikki. Etsitään oikeen syytä loukkaantua. 😅
N41
Kuvailit just syyn sille miksi woketus menestyy nykypäivänä. Sehän on pohjimmiltaan tyylipuhtaasti sitä että etsitään joku loukkaantumisen aihe, sille syntipukki ja sitten hyökätään joukolla, agressiivisuudella ja isolla metelillä sen kimppuun.
Ja median mielestä metelin määrä jo pelkästään todistaa valitukset aiheelliseksi kun noilla ei ole itselläänkään mitään syvempää viisautta uutisoinnissaan. Toisaalta suurehko osa toimittajista on itsekin tuota ikäluokkaa ja mölysirkuksessa mukana.
Tämä. Asioista tehdään tekemällä ihan saatanan mutkikkaita ja sotkuisia, jotta riita saadaan pyörimään ja tyytymättömyyttä lietsottua.
Tekemistä on ollut aina ja teknologia on vieläpä helpottanut roimasti monia asioita. Mutta ei, valituksen määrä senkin kiihtyy.
Se mikä on isoin ongelma on yhteistyökyvyttömyys ja egoismi. Kun kyetään olemaan aidosti tiimi, jokainen osallistuu eikä käytä muita hyväkseen. Nyt parisuhteet ovat monin paikoin muuttuneet valtapeleiksi. Kuka tuollaisissa oikeasti jaksaa? Jos joka hetki saa pelätä tulevansa kusetetuksi ja hyväksikäytetyksi.
Ihan sairaaksi on tämä tekemisten laskeminen mennyt. Vaan niinpä ovat ihmisetkin.
En voi muuta kun nauraa tälle kommentoijalle. :D
”Jos on aina ollut etuoikeutettu, tasa-arvo tuntuu syrjinnältä.” Jukka Lindström.
Milleköhän kommentoijalle mahdoit tuossa nauraa ja miksi?
No otetaan se rautalanka esiin. Naurattaa, kun ihmiset eivät aidosti ymmärrä omaa etuoikeutettua asemaansa ja pitää sitä normina. Ja sitten kun alistetussa asemassa olevat ihmiset kertovat kokemuksistaan ja vaativat oikeuksiaan, nämä etuoikeutetussa asemassa olevat henkilöt pitävät sitä "sairaana".
Tässä ketjussa etuoikeutettuja ovat ensinnäkin ne, joiden lapset ovat pääsääntöisesti syntyneet 1900 -luvulla, eli ns. vanhan maailman aikaan. Toiseksi tässä ketjussa etuoikeutetussa asemassa ovat ne, joilla on tasa-arvoinen parisuhde, jossa metatyöt jaetaan. Kolmanneksi ketjussa etuoikeutetussa asemassa ovat henkilöt, joiden työelämä on hyvässä tasapainossa perheeseen liittyvien töiden kanssa. Ja sitten neljänneksi ovat vielä ne henkilöt, jotka eivät yksinkertaisesti näe sitä työtä mitä puoliso koko ajan perheen eteen tekee...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että et ymmärrä monia muitakaan asioita.
En ole puhunut ymmärtämisestä yhtään mitään. Ymmärrän kyllä oikein hyvin, että tämä puhe “metatyöstä” on ihan puppua ja lähinnä huvittaa. Sulla on näemmä luetun ymmärtämisessä haasteita.
ApEn tiedä miksi viitsin edes vastata. Meillä on kolme lasta ja esim. eilen työpäivän ohessa piti hoitaa yksi hammaslääkärikäynti toisella puolella kaupunkia ja yksi arviointikeskustelu koulun kanssa. Työpäivän jälkeen kaksi eri harrastusta. Toiseen oli pitänyt tilata uusi väline, ilmoittautua tasokokeeseen ja tulostaa kuitti maksusta. Kaksi piti ilmoittaa leirille, eli kirjautua portaaliin ja täyttää kaksi eri lomaketta.
Siihen tietysti päivittäiset Wilmaviestit.
Tämä oli ihan normaali esimerkkipäivä. Ihan irvailematta ymmärrät varmaan että näihin menee aikaa. Kaikkeen pitää kirjautua, täytellä lomakkeita, etsiä tieto jostain muulta sivulta. Täytyy katsoa viestit eri harrastuksista ja hoitaa mukaan mitä milloinkin pitää olla mukana. Hammaslääkärit, lääkärit, viime aikoina koronarokotukset ja testit. Kaivat ajantasaista tietoa, et voi käsitellä 10-vuotiaan tietoja, soitat jonnekin ja yrität selvittää.
Itse en ole mitenkään uupunut tähän ja miehen kanssa hoidetaan tasapuolisesti, mutta fakta on että kyllä niissä sen verran on hommaa että yhdelle sihteerille olisi töitä.
Tämä oli hyvä kommentti. Meillä myös kolme lasta. Erona kuitenkin se, että minä hoidan oman työni lisäksi lähes yksin tämän "metatyön". Kymmenen vuotta jaksoin hyvin, mutta nyt kun oma palkkatyö on muuttunut huomattavasti kuormittavammaksi, voin rehellisesti todeta, että olen ihan hemmetin väsynyt.
Metatyön (eli =piilotyön) osalta perheen muutto on mielestäni erittäin konkreettinen esimerkki. Muuton yhteydessä minä alan useita viikkoja aikaisemmin lajittelemaan tavaroita, pakkaamaan, siivoamaan, jne. Mies kantaa tavaroita 1 - 2 päivää. Muuton jälkeen uudessa kodissa minä siivoan, puran ja järjestelen tavaroita jälleen viikkoja. Kokonaisuudessa minulta menee muuttoon varmaan yli sata tuntia. Mies kantaa tavaroita noin 10 - 20 tuntia. Ja on aidosti sitä mieltä, että hän "hoiti" muuton.
Yli sadasta tunnista 90 menee siihen että mietit sopisiko tämä tuonne vai sopisiko paremmin tuonne, jos laitan tämän tänne niin sopisiko siinä vaiheessa tuo tuonne niin älä syytä miestä jos itse tuhlaat aikaa merkityksettömiin asioihin. Mies laittaisi siihen ensimmäiseen paikkaan sen enempää miettimättä niin siksi saa asiat menee paljon nopeammin kuin naisen tekemänä
Ai meinaat, että lapsiperheen muuttoa varten pakkaaminen ja tavaroiden purkaminen veisi alle 10 tuntia ja sillä ei ole mitään väliä mihin ne tavarat laitetaan? Sähkösopimuksen kilpailuttaminen, muuttoilmoituksen teko, vakuutusten hoitaminen, lasten päivähoitopaikkojen vaihto, niihinkään ei mene yhtään aikaa? En ihmettele, ettet ymmärrä mistä puhutaan kun joku, äiti tai vaimo, on hoitanut kaiken puolestasi aiemmin...
Muutto on iso ponnistus, mutta se tapahtuu erittäin harvoin. Ja miksi taas vedetään se naiskortti esiin? Meillä minä (mies) hoidan asioiden organisoinnin. Hirvittää ajatuskin, että vaimo hoitaisi esim. muuton. Siitä tulisi kyllä uskomaton sillisalaatti ja olisimme myöhässä kaikista aikatauluista.
Mielestäni asia ei ole sukupuolikysymys, vaan luonnekysymys. Jotkut ovat luonteeltaan systemaattisia ja järjestelmällisiä. Heille metatyö ei ole ongelma, koska asiat hoituu luonnostaan ja ilman isompia miettimisiä.
Olet kyllä oikeassa, ei ole sukupuolikysymys. Jostain syystä sitä vaan väitetään naisten kitinäksi, jos sanotaan että elämässä vaan on asioita jotka pitää organisoida. Joidenkin elämässä enemmän joidenkin vähemmän. Useissa perheissä varsinkin lapsiin liittyvät asiat tuntuu jäävän äidin vastuulle, varmaan helppo uskoa että vaimosi olisi aika uuvuksissa jos joutuisi organisoimaan kaiken? Varmaan hän oppisi taitavammaksi ja saisi ne hoidettua jos olisi pakko, mutta edelleen se olisi hänelle kuormittavaa. Eikä kyse olisi mistään turhasta kitinästä vaan ihan todellisesta tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitääkö ne samat rutiinityöt suunnitella joka kerta erikseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet sukupolveni naiset tykkää lähestyä asioita ongelmien kautta. Kaikki nähdään negatiivisesti. Mulle etäopiskelu in ollut pelastus, kun ei tarvii kuunnella sitä jatkuvaa valitusta miten vaikeeta ja väärin kaikki on.
M28 (opiskelee humanistista alaa)TÄMÄ! Tietyn ikäpolven naiset, varmaan 30 + ihan jatkuvaa ongelmien kaivelua ja semmoista napauttelua kun ovat taas kerran jossain kohdanneet vääryyttä. Ja aivan first world problems tasolla kaikki. Etsitään oikeen syytä loukkaantua. 😅
N41
Kuvailit just syyn sille miksi woketus menestyy nykypäivänä. Sehän on pohjimmiltaan tyylipuhtaasti sitä että etsitään joku loukkaantumisen aihe, sille syntipukki ja sitten hyökätään joukolla, agressiivisuudella ja isolla metelillä sen kimppuun.
Ja median mielestä metelin määrä jo pelkästään todistaa valitukset aiheelliseksi kun noilla ei ole itselläänkään mitään syvempää viisautta uutisoinnissaan. Toisaalta suurehko osa toimittajista on itsekin tuota ikäluokkaa ja mölysirkuksessa mukana.
Tämä. Asioista tehdään tekemällä ihan saatanan mutkikkaita ja sotkuisia, jotta riita saadaan pyörimään ja tyytymättömyyttä lietsottua.
Tekemistä on ollut aina ja teknologia on vieläpä helpottanut roimasti monia asioita. Mutta ei, valituksen määrä senkin kiihtyy.
Se mikä on isoin ongelma on yhteistyökyvyttömyys ja egoismi. Kun kyetään olemaan aidosti tiimi, jokainen osallistuu eikä käytä muita hyväkseen. Nyt parisuhteet ovat monin paikoin muuttuneet valtapeleiksi. Kuka tuollaisissa oikeasti jaksaa? Jos joka hetki saa pelätä tulevansa kusetetuksi ja hyväksikäytetyksi.
Ihan sairaaksi on tämä tekemisten laskeminen mennyt. Vaan niinpä ovat ihmisetkin.
En voi muuta kun nauraa tälle kommentoijalle. :D
”Jos on aina ollut etuoikeutettu, tasa-arvo tuntuu syrjinnältä.” Jukka Lindström.
Tuo Lindströmin lauseko on se syy kun naiset syyttävät joka asiasta syrjintää?
Lindströmin lause liittyy kuule kaikkeen ihmisten väliseen tasa-arvoon, ei pelkästään sukupuolten väliseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Metatyöt on ongelma niille jotka ei osaa organisoida elämää. Metatöissä on kyse muutaman minuutin asioista (esim neuvola-ajan varaamisesta netin kautta), mutta on olemassa ihmisiä, joille jopa laskujen maksaminen on vaikeaa.
Varatakseni neuvolaikäiselle neuvola-ajan minun pitää tarkistaa
- omat työkuvioni
- miehen työkuviot
- sen neuvolaikäisen päivähoidon kuviot
- ekaluokkalaisen lukujärjestys ja iltiskuviot
- viidesluokkalaisen oionta-aikataulut
Menee vähän enemmän kuin muutama minuutti.
Sitten tiedän varata sen neuvola-ajan tietylle perjantaille, jolloin mies on juuri tullut työmatkalta ja vapaalla sen perjantain, jolloin kummallakaan vanhemmalla lapsella ei ole mitään ja se päivähoitoikäinen olisi joka tapauksessa kotona, koska päivähoidolla on koulutuspäivä.
No voi kauheeta! (Saat kyllä hepon asian kuulostamaan uskomattan vaikealta.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että et ymmärrä monia muitakaan asioita.
En ole puhunut ymmärtämisestä yhtään mitään. Ymmärrän kyllä oikein hyvin, että tämä puhe “metatyöstä” on ihan puppua ja lähinnä huvittaa. Sulla on näemmä luetun ymmärtämisessä haasteita.
ApEi, kyse on juuri ymmärtämisestä. Esim. siitä, että vertaat 70- ja 80-luvun elämää maalaistalossa tähän päivään. Silloinhan metatöiden määrä oli erittäin vähäinen, jos nyt vaikkapa maanviljelyä ajatellaan.
Toisaalta kyllä ajattelen, että olet trolli. Mutta tietenkin on aina mahdollista, että ihminen ei tosiaan ymmärrä.
"...metatöiden määrä oli erittäin vähäinen, jos nyt vaikkapa maanviljelyä ajatellaan."
Maatilan työthän jos mitkä vaatii suunnittelua ja ennakointia!!! Eli juuri sitä kuuluisaa metatyötä.
Mistä vuosikymmenestä me nyt puhutaan? Puhutaanko siitä 70- ja 80-luvusta, vai tästä päivästä? Kun puhutaan metatöistä, ei puhuta vain sen yhden osa-alueen metatyöstä, vaan ihan kaikkien. 70- ja 80-luvulla maataloudessa - ja ihan kaikessa elämässä - oli paljon vähemmän metatyötä kuin tänään. Maatilan paperihommat olivat huomattavan vähäisiä - tosin nykyään ne eivät ole paperihommia, vaan tapahtuvat tietenkin netissä kuten muuallakin. Samoin tuohon aikaan lapsiin liittyvät metatyöt olivat vähäisiä, koska ei ollut sähköisiä järjestelmiä, joita pitää seurata päivittäin, eikä vanhempien myöskään oletettu osallistuvan moneen asiaan, johon nykyään oletetaan osallistuvan.
Kaikki elämä vaatii ennakointia ja suunnittelua.. Nykyään on kuitenkin elämän, perheen ja töiden ennakointi, suunnittelu sekä kaikenlaisten sähköisten järjestelmien käyttäminen jo aika aikaavievää.
Jos et ymmärrä tätä, olet joko a) trolli, b) et elä elämää, jossa joudut tekemään paljon nykyajan metatöitä.
Elämästä saa ihan niin monimutkaista ja hankaalaa kuin itse haluaa. Ilmeisesti en elä elämää, jossa JOUTUU tekemään "nykyajan metatöitä". En edes haluaisi. Minulla arki sujuu, en ota stessiä asioista mitkä eivät ole minun vaikutuspiirissä, enkä tee mitään turhaa "metatyötä". Silti laskut on maksettu, säästöjä kertyy, harrastuksiin on päästy, lääkäriin/hoitajalle ollaan päästy, ruokaa on pöydässä jne.
En kyllä keksi yhtään mitään mistä olen jäänyt paitsi jättämällä kaikki nämä metatyöt tekemättä.
Et sinä ole jättänyt niitä tekemättä. Olet vaan ehkä hieman sillä lailla yksinkertainen ettet tajua mistä on kyse, vaikka rautalangasta vääntäisi.
En olisi ihan varma kumpi teistä on se yksinkertainen. Toinen hoitaa meta-työt ns lennosta ja toinen stressaa niistä.
Edelleen se, että tunnistaa metatyön olemassa olon ei tarkoita että stressaisi siitä. Kyllä minulta hoituu hommat aika helposti, mutta en silti väitä että ne tapahtuisi itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on täysin oikeassa ja aloitus taisikin osua ihan nappiin.
Vierailija kirjoitti:
Teknologia ei kuulkaa todellakaan ole helpottanut asioita, vaan monimutkaistanut ne järjettömiksi. Ennen vanhaan esim harrastukseen ilmoittauduttiin niin, että sinne harrastuksen toimistoon rimpautti, antoi lapsen tiedot ja se oli siinä.
Ai vitsit, en ole tajunnut, että tämä on nykypäivänä jotenkin vaikeaa! Täytät netissä ilmoittautumislomakkeeseen lapsen tiedot, jossain kohtaa saat ilmoituksen, riittikö paikkaa ryhmään vai ei. Ai kamala miten hankalaa...?
Tai sitten urheiluseurojen värväystilaisuudet: Vietät mukavan leikkimielisen liikunnallisen kokoperheen iltapäivän kyseisen lajin parissa, ja jos muksut tuntuu innostuneilta, käyt täyttämässä ilmoittautumislomakkeen. Perässä tulee tieto minä päivänä ja mihin aikaan treenit. Maksat tarvittavat maksut ja se siitä. Jatkossa uuden kauden alkaessa vastaat kysymykseen ollaanko vielä mukana vai ei ja maksat taas tarvittavat maksut.
Tai kun lapseni aloitti ratsastusharrastuksen: Soitin lähialueen ratsastuskoulut läpi ja kysyin missä 7v pääsisi tutustumaan lajiin. Löytyi yksi sopiva talli, jossa sopivan kokoisia poneja. Innostus oli niin suurta, että muutaman kerran jälkeen siellä paikan päällä sovittiin vakiotunti, lasku seurasi perässä. Itse kävin netissä ilmoittautumassa srl:n jäseneksi ja saatiin vakuutukset kuntoon.
Niin että missä kohtaa tämän pitäisi tuntua vaikealta? 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että et ymmärrä monia muitakaan asioita.
En ole puhunut ymmärtämisestä yhtään mitään. Ymmärrän kyllä oikein hyvin, että tämä puhe “metatyöstä” on ihan puppua ja lähinnä huvittaa. Sulla on näemmä luetun ymmärtämisessä haasteita.
ApEi, kyse on juuri ymmärtämisestä. Esim. siitä, että vertaat 70- ja 80-luvun elämää maalaistalossa tähän päivään. Silloinhan metatöiden määrä oli erittäin vähäinen, jos nyt vaikkapa maanviljelyä ajatellaan.
Toisaalta kyllä ajattelen, että olet trolli. Mutta tietenkin on aina mahdollista, että ihminen ei tosiaan ymmärrä.
"...metatöiden määrä oli erittäin vähäinen, jos nyt vaikkapa maanviljelyä ajatellaan."
Maatilan työthän jos mitkä vaatii suunnittelua ja ennakointia!!! Eli juuri sitä kuuluisaa metatyötä.
Tässä ei puhuta ansiotöistä, vaan perheen ja kodin pyörittämisen vaatimista metatöistä.
Maatilalla, jossa työt ja koti vähän limittyy, voi myös metatyöt limittyä. Esim. mihin laitetaan lapset, kun nyt näyttää olevan hyvät puinti-ilmat ja päivät venyy. Tai lehmä poikii yöllä, karkaa pihalle tms.
Mihin tämäkin liittyy? Sehän on hienoa jos limittyvät. Jos olet kodin ulkopuolella töissä, ne eivät limity, vaan esimerkiksi kun toinen on työmatkalla, pitää suunnitella jopa se, miten saa roskat ulos, jos kotona on pieniä lapsia.
Ei ole todellista! Tai sitten sulla on joku erityislapsi. Otat lapset mukaan, jätät ne hetkeksi yksin tai käsket niitä viedä ne roskat.
Mä voisin puuttua hyvinkin moneen asiaan keskustelussa mutta tuon esiin tälläisen näkökulman kun erityislapsen vanhemman metatyö. Tässä pieni ote millaista arki on hoitaa yhden lapsen asioita.
Omahoitaja soittaa maanataina puoliltapäivin (olen töissä), kyselee kuulumisia, yritän miettiä pääni puhki mitä piti kysellä ja varmistaa kun puhelu tuli odottamatta. Sovitaan palaveri. Tämä sattuu taas keskelle päivää joten järjestelen työt siten että pääsen rauhassa osallistumaan.
Ennen palaveria illalla istun ja kirjoitan paperille ne tärkeimmät asiat mistä haluan jutella. Lapsen pitää osallistua, sovit opettajan kanssa että tuot sitten lapsen kouluun kun kokous päättyy. 2 tuntia ennen kokousta tulee viesti että perutaan, joku ei pääse paikalle. Yrität miettiä kuka, kokouksessa on moniammatillinen tiimi joista puolista ihmisistä mietit keitä he on, miksi he ovat paikalla, mikä heidän tehtävä on. Yhden kokouksen jälkeen et välttämättä enää ikinä näe sitä ihmistä, joka muutenkin istui vaan tuppisuuna. Kokousta ei pidetä kun sait viimeisenä tiedon peruuntumisesta ja muut oli jo pyyhkineet sen aikataulustaan.
Sovitaan uusi aika. Lapsella on hammaslääkäri juuri silloin kuin muille kävisi. Soitat hammashoitolaan ja saat kuulla että heti 8 viikon päästä olisi uusi aika jos perut. Soitat omahoitajalle että aika käy, en peru hammaslääkäriä. Omahoitaja sanoo soittavansa myöhemmin. Opettaja soittaa ja kyselee milloin kokous, olisi tärkeää pitää se että saataisiin lapsen asioita eteenpäin. Lääkäri soittaa, säädetään lääkitystä, sitähän puhelu koski. Mutta eipä säädetäkkään kun palaveri on pitämättä.
Omahoitaja soittaa kun olet kaupassa, yrität taas kääntää pään asioidenhoitomoodiin. Kalenteri ei ole mukana, lupaudut että aika käy vaikket ole varma. Kotona huomaat että töissä olikin muuta tärkeää. Seuraavana päivänä puhut esimiehen kanssa miten toimitaan, tehdään suunnitelma, monen ihmisen työnkuvaan tulee pieni muutos, esimies hoitaa homman.
Palaveriin on varattu 1,5 tuntia. Omahoitaja soittaa ja tarkastaa pari asiaa ennen kokousta. Kokous alkaa, mietitään, sovitaan ja tehdään päätöksiä. Sitten tulee mukaan koulu, samat asiat käydään läpi. Tämän jälkeen vielä lääkärin kanssa jatketaan, lääkitys säädetään. Siinä menikin melkein kolme tuntia
Hetikohta kun olen viemässä lasta kouluun ja itse menossa töihin, soitetaan koululta. Miten tämä nyt meni, ymmärsinkö oikein.. tuhat kysymystä joihin minun odotetaan vastaavan. Asia jäi kesken. Menen töihin. Töiden jälkeen huomaan että omahoitaja on tavoitellut, on unohtunut asia se ja se. Omahoitaja soittaa myös myöhemmin ihan vain kysyäkseen fiiliksiä, tämä toki hieno juttu mutta ollaan myös sovittu että soittaa hetimmiten jos vain laitan viestin että on asiaa.
Huomaat että sovitut asiat ei edisty tai mene oikein. Et tavoita ihmisiä, nämä jotka istuu kokouksissa olikin vain rekvisiittaa, ne ei hoida mitään. Omahoitaja ottaa asiakseen selvitää kenen piti tehdä mitäkin. Huomataan ettei asioilla ole hoitajaa, kuvioihin tulee uusi ihminen joka kyseenalaistaa jokseenkin kaiken ja huomaat että palattiin alkuun, niihin asioihin jotka käytiin läpi ja pari vuotta sitten.
Jatkuu..
Jatkuu..
Alkaa puhelinrumba, olet koko ajan tavoitettavissa, hetkessä pitää saada moodi päälle ja muistaa kaikki tärkeä juuri siinä hetkessä, olipahan töissä tai kipeänä. Ei riitä että koululta ottaa yhteyttä vain yksi ihminen vaan sinne halutaan myös oma moniammatillinen tiimi ettei kenenkään tarvitse yksin näitä hoitaa. Mikään asia ei hoidu että soitat opettajalle vaan järjestetään kokous jossa on rehtori, erityisopettaja, luokanopettaja, terveydenhoitaja ja kuraattori. Paikalle halutaan myös hoitavan tahon ihminenhän terapeutti. Yhden kokouksen järjestäminen on taas sellainen säätö ettei moni usko. Siihen että mietitään onko lapselle kuvatuki hyödyksi, tarvitaan näköjään keskimäärin 17 ihmisen mielipide.
On vain yksi ihminen jolla on kokonaiskuva tilanteesta. Olet 24/7 valmiina hoitamaan lapsen asioita, ajasta ja paikasta riippumatta. Siihen päälle normaalit arjen menot, terapiat ja säännölliset harrastukset. Sekä normaali koulun arki ja viestintä.
Teksti on jo nyt liian pitkä eikä kukaan jaksa lukea. Unohdin varmasti paljon mutta eipä sillä, kuvion varmasti tajuaa tuostakin.
Kyllä tähän väsyy. Ja jos jotakuta kiinnostaa, erityislapsia on 2 joten tuo kaikki kertaa kaksi.
Eikö tuossa ole edes koko elämä. Mutta kaikki nämä pitäisi vaan sujuvasti hoitaa aina kun jollekulle muulle käy.
Minulla on luontaisesti hyvä organisointikyky ja saan pidettyä monet langat helposti käsissäni mutta jopa minulle tässä on liikaa. Joskus tekisi mieli vain painaa pause-nappia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että et ymmärrä monia muitakaan asioita.
En ole puhunut ymmärtämisestä yhtään mitään. Ymmärrän kyllä oikein hyvin, että tämä puhe “metatyöstä” on ihan puppua ja lähinnä huvittaa. Sulla on näemmä luetun ymmärtämisessä haasteita.
ApEi, kyse on juuri ymmärtämisestä. Esim. siitä, että vertaat 70- ja 80-luvun elämää maalaistalossa tähän päivään. Silloinhan metatöiden määrä oli erittäin vähäinen, jos nyt vaikkapa maanviljelyä ajatellaan.
Toisaalta kyllä ajattelen, että olet trolli. Mutta tietenkin on aina mahdollista, että ihminen ei tosiaan ymmärrä.
"...metatöiden määrä oli erittäin vähäinen, jos nyt vaikkapa maanviljelyä ajatellaan."
Maatilan työthän jos mitkä vaatii suunnittelua ja ennakointia!!! Eli juuri sitä kuuluisaa metatyötä.
Tässä ei puhuta ansiotöistä, vaan perheen ja kodin pyörittämisen vaatimista metatöistä.
Maatilalla, jossa työt ja koti vähän limittyy, voi myös metatyöt limittyä. Esim. mihin laitetaan lapset, kun nyt näyttää olevan hyvät puinti-ilmat ja päivät venyy. Tai lehmä poikii yöllä, karkaa pihalle tms.
Mihin tämäkin liittyy? Sehän on hienoa jos limittyvät. Jos olet kodin ulkopuolella töissä, ne eivät limity, vaan esimerkiksi kun toinen on työmatkalla, pitää suunnitella jopa se, miten saa roskat ulos, jos kotona on pieniä lapsia.
Ei ole todellista! Tai sitten sulla on joku erityislapsi. Otat lapset mukaan, jätät ne hetkeksi yksin tai käsket niitä viedä ne roskat.
Ai pieniä lapsia viemään roskia illalla pimeässä Helsingissä? Muita aivopieruja?
Ja toisella pakkasraja astman takia?
Ei niitä saa jättää yksin eikä sitä astmalasta voi viedä pakkaseen. Tai päästään seuraavaksi oäivystykseen 60 tunniksi.
Kaverini ahdistui lumenluonnista niin, että tarvitsi psykologin apua. Onneksi järjestyi työterveyden kautta, niillä mahdollisuus neljään käyntiin psykologilla vuodessa.
Hänen miehensä oli jossain matkoilla ja 50 m pihatietä piti kolata lumesta puhtaaksi. Kaveri aloitti stressaamisen sillä hetkellä kun lunta alkoi sataa ja soitteli ahdistuksissaan ympäriinsä. Mä sanoi vaan, että tilaa taksi ja kävele se 50 m sinne kadun varteen. Lunta oli ehkä 15 cm.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että et ymmärrä monia muitakaan asioita.
En ole puhunut ymmärtämisestä yhtään mitään. Ymmärrän kyllä oikein hyvin, että tämä puhe “metatyöstä” on ihan puppua ja lähinnä huvittaa. Sulla on näemmä luetun ymmärtämisessä haasteita.
ApEi, kyse on juuri ymmärtämisestä. Esim. siitä, että vertaat 70- ja 80-luvun elämää maalaistalossa tähän päivään. Silloinhan metatöiden määrä oli erittäin vähäinen, jos nyt vaikkapa maanviljelyä ajatellaan.
Toisaalta kyllä ajattelen, että olet trolli. Mutta tietenkin on aina mahdollista, että ihminen ei tosiaan ymmärrä.
"...metatöiden määrä oli erittäin vähäinen, jos nyt vaikkapa maanviljelyä ajatellaan."
Maatilan työthän jos mitkä vaatii suunnittelua ja ennakointia!!! Eli juuri sitä kuuluisaa metatyötä.
Tässä ei puhuta ansiotöistä, vaan perheen ja kodin pyörittämisen vaatimista metatöistä.
Maatilalla, jossa työt ja koti vähän limittyy, voi myös metatyöt limittyä. Esim. mihin laitetaan lapset, kun nyt näyttää olevan hyvät puinti-ilmat ja päivät venyy. Tai lehmä poikii yöllä, karkaa pihalle tms.
Mihin tämäkin liittyy? Sehän on hienoa jos limittyvät. Jos olet kodin ulkopuolella töissä, ne eivät limity, vaan esimerkiksi kun toinen on työmatkalla, pitää suunnitella jopa se, miten saa roskat ulos, jos kotona on pieniä lapsia.
Ei ole todellista! Tai sitten sulla on joku erityislapsi. Otat lapset mukaan, jätät ne hetkeksi yksin tai käsket niitä viedä ne roskat.
Ai pieniä lapsia viemään roskia illalla pimeässä Helsingissä? Muita aivopieruja?
Ja toisella pakkasraja astman takia?
Ei niitä saa jättää yksin eikä sitä astmalasta voi viedä pakkaseen. Tai päästään seuraavaksi oäivystykseen 60 tunniksi.
Miksei lapset voi viedä roskia ulos pimeässä? Meidän lapset leikkii pihalla pimeellä ja Hgissä asutaan. Tai sitten ne voi viedä ne pimeään aikaan. Ja miksei lapset voi olla 5 minuuttia yksin keskenään? Ei kai ne toisiaan ota hengiltä niin lyhyessä ajassa.
Alue: Aihe vapaa
Sanoin puoliso, en puhunut miehistä ja naisista.
Eikä minulla ole vastuutonta mies, hän lukee myös koulun viestit kun ne tulevat, jotta minun ei yksin tarvitse huolehtia niistä. Voihan ne jättää lukematta, mutta en halua, että lapseni joutuu koulussa ikävään tilanteeseen, kun on jäänyt viestit lukematta ja muu luokka on lähtenyt jonnekin tms. Ja paljon on muutakin asiaa hoidettavana ja jaamme ne. Ei voi vain jättää hammaslääkäriaikoja, keskusteluja opettajan kanssa, koulupäivien muutoksia ja harrastusten erityistapahtumia huomioimatta.
Nämä asiat on vain hoidettava lapsen puolesta ja mielestäni kyllä vielä pieniä koululaisia tulee tukea ja muistuttaa, eikä sysätä kaikkea vastuuta heille. Kumma, että suomessa on tälläinen mentaliteetti ja ihmisistä ei kasva mitään menestyjiä, kun taas maissa, missä kasvatetaan huolehtien ja kannustaen tulee aivan eri tyyppisiä aikuisia. Katsokaa vaikka läntisiä rajanaapureitamme.