Sisällä lorvivat lapset

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 18:30"]Meillä sama juttu teinin kanssa. En enää pakota vaan annan näköjään omassa huoneessaan...
[/quote]
*mököttää

Meillä lapsen pitää ansaita peliaikaa ulkoilulla. Esim. kahden tunnin ulkoilusta tulee 30 minuuttia peliaikaa.

Meidän 8v on tänä keväänä ollut paljon ulkona, menee sinne välillä ihan oma-aloitteisesti. Toki se mieluummin pelaisi pleikkaa vaan, mutta kun en anna pelata, niin lähtee pyytämään kavereita ulos. Pelaavat futista, säbää, tramppapalloa yms. Kun on ollut riittävästi ulkona, annan pelata pleikkaa. Onneksi on ollut paljon aurinkoisia kelejä.

Kyllä meidänkin poikaa oli talvella vaikea saada ulos, kun ei ollut edes kunnolla lunta. Ei hiihto- tai pulkkamäkikelejä yms. Onneksi on talvellakin liikuntaharrastuksia, ettei aivan sisällä makaamiseksi mennyt. Laskettelemaan lähti mielellään, muttei sielläkään ehditty koko aikaa olla.

Meillä teinit viihtyy ulkona, aamupäivällä kävivät kahden tunnin kävelyllä ja pian ovat menossa isän kanssa kalaan. Mutta tuo iltatähti tuntuu olevan kiinnostunut vain tabletistaan, kännykästään ja pleikasta. Jos kasken pojan puoleksi tunniksi ulos, niin aivan varmasti hän on sen puolen tunnin päästä kotiovella kärsimättömänä. Kavereidenkin kanssa poika on mieluummin sisätiloissa ja melkein häätää ystävänsä pois, jos he haluavat tehdä jotain muutakin, kuin pelata. Huh huh, ei kyllä noiden vanhempien lasten ulos saaminen ollut näin vaikeaa, kun he olivat tämän iltatähden ikäisiä.

Ainoat lapset, joita nykyään ulkona näkee, ovat koulumatkalaiset ja leikkipuiston taaperot. Onko se niin, että sitten, kun lapset ovat niin isoja, että saavat käydä ulkona vapaasti ilman vanhempia, he jättäytyivät kokonaan sisälle...?

Ei meillä ole kyllä ollut hankaluuksia saada lapsia ulkoilemaan.. Saavat myös pitää toisinaan täysin pelipäivän.

Kuten tänään kumpikin istuivat kuusi tuntia pelaten. Sitten niille tulikin omatoimisesti tarve lähteä ulkoilemaan. Esikoinen juoksi vitosen ja nuorempi teki lihaskuntoa ja välineharjoitteluaan (harrastusohjelman mukaisesti) takapihalla tunnin verran. Ovat nyt teinejä, mutta vastaava tasapaino on säilytetty koko ajan.

Päivällisellä tuumailivat, että voitais lähteä porukalla vielä heittelemään. Hetken istahdan, kun maha on täysi.

Missä teillä vanhemmilla on auktoriteetti? Vai mennäänkö siitä yli, missä aita on matalin? Ne pelit ja tabletit pois, ja sanotaan se kaapin paikka, ei ne lapset rikki mene. Tyyliin nyt MENET ulos, ei hissutellen, että menisitkö kulta nyt ulos..? Mistä teidät vanhemmat on tehty? Curlaatte lastenne edessä, ettei vaan sille Nico-Janicalle tulisi paha mieli..

Olen syntynyt 90-luvun alussa ja muistan miten mut aina väkisin pakotettiin ulos. Sisällä en edes pelannut mitään, leikin legoilla ja barbeilla, pidin sellaisesta pikkunäpertelystä ja kirjojen lukemisesta. Ulkona oli aina tylsää eikä saanut kivoja leikkejä aikaseksi.
Nyt aikuisena en edelleenkään pidä ulkoilusta. Eli voi olla ihan ihmiskohtaistakin tuo ulkoiluhalukkuus.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 18:57"]

Olen syntynyt 90-luvun alussa ja muistan miten mut aina väkisin pakotettiin ulos. Sisällä en edes pelannut mitään, leikin legoilla ja barbeilla, pidin sellaisesta pikkunäpertelystä ja kirjojen lukemisesta. Ulkona oli aina tylsää eikä saanut kivoja leikkejä aikaseksi. Nyt aikuisena en edelleenkään pidä ulkoilusta. Eli voi olla ihan ihmiskohtaistakin tuo ulkoiluhalukkuus.

[/quote]

Minulla on aivan samat kokemukset. Tykkäsin juuri tuollaisesta pikkunäpertystä ja vaikka ulkona saikin aikaiseksi leikkejä, niin kyllä ne olivat kuitenkin aina tylsempiä kuin sisäleikit. En myöskään koskaan tykännyt mistään fyysisitä peleistä tai sääntöleikeistä, kuten kirkonrotasta. Tunsin jopa jonkinlaista syyllisyyttä siitä, etten pitänyt ulkona leikkimisestä, mihin ei tosiaankaan tuo ulos patistaminen auttanut.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 15:09"]

Onko muilla tällaista, että lapset ei halua ulkoilla? Herra 8 vee tänään: " Mä en sit aio viettää viimeistä VAPAApäivää missään pihalla!" Äiti: " Ai mikset muka, siellä on tosi hyvä sää? Lähetään pyörälenkille vaikka?" Poika: " No ei varmaan, Mä saan ihan tarpeeks liikuntaa huomenna". Äiti: "Entäs koripallon heittelyä? Tai jos mennää leikkipuistoon? Se oliskin kiva." Poika: " Menkää te, Mä en tuu!" Tätä samaa suostuttelua meillä käydään lasten kanssa liiankin usein. Joskus uhkailen, että pleikkapelit menee jäähylle, jos et ole ulkona edes puolta tuntia. Toisinaan lupaan jäätelön, jos pyöräillään keskustaan. Onko tämä muilla näin hankalaa? Miksei ulkoilu maistu? Mitä konsteja on, että se olisi helpompaa?

[/quote] härvelit naftaliiniin puhelinta myöten

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 18:38"]

Meillä lapsen pitää ansaita peliaikaa ulkoilulla. Esim. kahden tunnin ulkoilusta tulee 30 minuuttia peliaikaa.

[/quote] tuohan on järkevää

Meillä ei nukuttu lapsena puolillepäivin, yhdeksältä aamulla viimeistään pystyy. Enpä nytkään osaa nukkua liian pitkään ja näinollen hukata aikaa. 

Meillä 11v joka ei ulkoile kun ei ole kavereita. Pelaa tai katsoi videoita you tubesta. Välillä käsken lähikauppaan hakee jotain uhan vaan sen takia et ois edes 15min ulkona.
Jos lapsen kans lähtee esim pyöräilemään niin kauhee narina jostain asiasta koko matkan. Ja se lähtötilanne on marinaa ja valitusta.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 18:38"]

Meillä lapsen pitää ansaita peliaikaa ulkoilulla. Esim. kahden tunnin ulkoilusta tulee 30 minuuttia peliaikaa.

[/quote]

Ihan hyvä idea, eipä ole tullut mieleen. Pojallani on tosiaan kaksi liikuntaharrastusta, kumpikaan ei ole ulkona. Minulla on myös kaksi muuta lasta. Vuonna 2010 syntyneen kanssa toimii lahjonta, eikä hän vielä pelaa. Matkii vain tuossa, että en lähde ulos ( mutta lähtee kuitenkin ).

Ap