Miten oppia nauttimaan sunnuntaista?

Joo ärsyttää. Kaivoin jopa spotifysta jonkun lazy sunday -soittolistan, mutta kumma tylsyyden - ja syyllisyydensekainen levottomuus riivaa. Sunnuntait ei kyllä sovi mulle jostain syystä yhtään.

Mä olen aina inhonnut sunnuntaita. Nimenomaan vapaata sunnuntaita. On vaan niin turhan pysähtynyttä ja pitäisi olla niin saakelin rentoutunut ja pystyvä ja leipoa Sunnuntai vehnäjauhoista perheelle pullaa. Aina kun mahdollista, hommaan itselleni sunnuntaiksi työvuoron, kuten onneksi tänäänkin sellaisen olen onnistunut saamaan.

Vapaana sunnuntaina mua vituttaa yleensä kaikki. Koko päivä menee netissä surffailuun, enkä uhallakaan lähde ulos reippailemaan. Illalla huomaan, että hupsan mites sitä tulikaan kaikkea outoa tilattua nettikaupoista. Eli sunnuntai on paitsi tylsä, myös kallis päivä olla vapaalla.

Nautintoa seuraa väistämättä tuska.

Kävin äsken abc:lla ostamassa maitoa, siellä oli perheitä kahvilla. Kotiin ajellessa tuli perheitä, pareja, porukoita vastaan niin reippaasti tuulipuvuissaan ja osalla ne dementiahiihtosauvat völjyssä. Ai että mua ärsyttää se reipasmielisyys ja kunnollisuus, mikä juuri sunnuntaina korostuu. Se yhdessä olo ja kaikki muu imelyyden ja latteuksien kliseinen lässynlää -paska, mitä vaan olla voi. Telkustakaan tuu mitään muuta kun jotain sisustusohjelmia ja pihajuttuja. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ! Menen nukkumaan.

Minkä ikäinen olet? Itselläni tuo vaihe meni ohi 28-vuotiaana. Nykyisin teen sunnuntaisin ihan mitä haluan. Yleensä käyn ulkona syömässä tai juomassa.

En kyllä uhmallanikaan ulkoile minuuttiakaan tänään, sanoi media, ryhmäpaine ja lifestyleblogit tuomiokirkon rappusilla paistatteluineen mitä hyvänsä. Laiska kyllä aion olla ja siihen ei kuulu mikään syyllisyydentunteen aiheuttama hortoilu ympäriinsä. Syön noutokiinalaista ja tuijotan netflixiä. Jos se tekee minusta yhteiskuntakevottoman surkimuksen, niin ihan sama.

Hahaa, minä just teen noin että ulkoilen ja nautin hyvästä säästä. Luen puistossa kirjaa ja nautin rauhasta. Hyvää sunnuntaita ♥

Mä olen kaikki sunnuntait töissä. Voisi sullakin asiat olla pahemmin?

Haha, pahinta kaikesta jos olet vielä mennyt järjestämään itsellesi krapulan, kun lauantaisinhan toki kuuluu toisen kliseen mukaan tavata ystäviä viinilasillisten ja illastamisen merkeissä. Sitten heräät sunnuntaina puolilta päivin ummehtunut kissanpaskan maku suussasi ja vilkaiset ulos, niin siellähän vaeltaa sauvakävelijöiden paraati reippaana oikein alleviivaamassa viallisuuttasi. Ja tosiaan aurinko paistaa kuin oikein vittuillakseen.

Minä olen aina ihmetellyt sitä "ah ihanaa sunnuntai, saa rentoutua!" Miksei lauantaina nuo ihmiset voi rentoutua? Sehän se just rento päivä on (olettaen että käy ma-pe töissä), kun on vielä yksi vapaapäivä edessä. Sunnuntaina vaan alkaa miettiä seuraavaa työviikkoa ja siitä on rentoutuminen kaukana. Muistan kun muksuna meillä meni veljen kanssa sunnuntait aina pilalle, kun iltapäivällä alkoi ahdistus tulevasta kouluviikosta.

Kunhan tässä joskus oppisi olemaan nauttimatta liikaa alkoholia lauantai-iltana. Krapulattomat sunnuntait on hienoja, sikäli kun muistan ;)

Mä teen yleensä sununtaisin mitä haluan/perhe haluaa. Pesin just muutaman ikkunan ja juorusin naapureiden kans pihalla. Nyt ihmettelen vähän et missähän muu perhe on...? Seuraavaksi aattelin kuitenkin suunnata ruokakauppaan ja sitten teen ruokaa niin paljon ettei muutamaan päivään tartte. Niin ja sitruunalimsaakin voisi tehdä ite kun aurinko paistaa:)

Sunnuntait on asennekysymys!

Hah, olen sattumalta yksin tämän viikonlopun kotona ja saan ehkä kiinni vähän tästä kiireettömän sunnuntain ideasta. Stereotyyppisesti lojun sohvalla ja juon teetä ja lueskelen, mutta kyllähän tää vähän tylsää on. Koko ajan odottaa, että jotain tapahtuisi. Pitäis tosiaan vaan opetella rauhoittumaan, kun kerrankin voi. 

Sunnuntai-iltapäivälle ja illalle jotain ihanaa, omannäköistä tekemistä ja superhyvää ruokaa. Sellaista että oikein odotat sitä. Silloin nauttii sunnuntaista. Ei sen tarvitse olla mitään nönnönnöö, teet sitä mikä on itsestä huippukivaa. Jos mieluummin riehut ja vaikka paskantelet kattoon mieluummin kuin olet seesteinen ja juot teetä, niin siitä vaan!

Hanki kiva työ.

Varsinkin aurinkoiset sunnuntait aiheuttaa mulla ihme syyllisyyttä. Pitäis tosiaan olla ulkoiluihminen, mitä en ole. Kaikkihan oletusarvoisesti nauttivat ulkoilemisesta ja hyökkäävät heti koko päiväksi pihalle, kun on niiiiiin iiiiihana  ilmakin. Kävin jo kävelyllä, mutta en käsitä, mitä edes koko päivän siellä tekisin, kun ei ole omaa pihaakaan.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 12:39"]

Jotenkin sunnuntaista on tullut viikon ärsyttävin päivä, jolloin seuraava viikko vaan ärsyttää ja pitäisi koota itsensä taas seuraavaa työviikkoa varten. Lisäksi tuntuu, että kaikista viikonpäivistä juuri sunnuntaihin liittyy joku ihme ryhmäpaine ja oletus, että pitäisi olla kunnollinen ihminen, ulkoilla koko ajan, olla seesteinen ja kuunnella rauhallista nönnönnöö-musaa silittäen ja lueskellen :D Aivan kuin sunnuntaiaamuna taikaiskusta muuttuisi ihmiseksi, joka nauttii tuommoisista asioista.

Ärsyttääkö teitä muita sunnuntait ja jos ei, niin mitä niihin kuuluu?

[/quote] ei ärsytä, aurinko paistaa. Siivottu on, astiat koneessa ja lähden kohta kuntosalille.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 14:09"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 12:39"]

Jotenkin sunnuntaista on tullut viikon ärsyttävin päivä, jolloin seuraava viikko vaan ärsyttää ja pitäisi koota itsensä taas seuraavaa työviikkoa varten. Lisäksi tuntuu, että kaikista viikonpäivistä juuri sunnuntaihin liittyy joku ihme ryhmäpaine ja oletus, että pitäisi olla kunnollinen ihminen, ulkoilla koko ajan, olla seesteinen ja kuunnella rauhallista nönnönnöö-musaa silittäen ja lueskellen :D Aivan kuin sunnuntaiaamuna taikaiskusta muuttuisi ihmiseksi, joka nauttii tuommoisista asioista.

Ärsyttääkö teitä muita sunnuntait ja jos ei, niin mitä niihin kuuluu?

[/quote] ei ärsytä, aurinko paistaa. Siivottu on, astiat koneessa ja lähden kohta kuntosalille.

[/quote]

no se aurinko siinä just ärsyttääkin :D  Koko yhtälö on ihan perseestä, pitäisi rentoilla ja olla tekemättä "mitään" ja nauttia, mutta samalla rynniä ulos auringonpaisteeseen tuntikausiksi tai olet jotenkin outo kummajainen. 

Siis saiko tästä sunnuntaioleilusta nyt nauttia vai ei vai onko niin, että on vaan yksi hyväksyttävä tapa (eli se auringossa ulkoilu) nauttia päivästä? Tämän takia mä aina toivon, että sunnuntaina sataa, että sais oikeasti vaan olla.

Hah, googlehaku nosti tämän ketjun esiin, kun kirjoitin "miten nauttia sunnuntaista". Samaistun täysin tähän ihmeelliseen syyllisyysfiilikseen. Ja mistä muuten tulee se, että sunnuntaisin pitäis aina ULKOILLA? Muuten ei voi olla Kunnon Ihminen (Tm)?

Joo sunnuntain voi viettää OIKEIN vain ulkoilemalla niin maan perkeleesti. Ja muutenkin elämällä niin kuin Kunnollinen Ihminen TM :)

Jos joku "älä aina suorita elämää vaan ole itsellesi armollinen" -helpotusmantra koskeekin muuta elämää, niin sunnuntaina se loppuu kuin seinään ja alkaa vimmattu sunnuntaisuorittaminen, koska sunnuntain voi viettää vain yhdellä tavalla, eli ulkoilemalla rentoutuneessa mielentilassa. Mistä tämä mielikuva tuleekin niin vahvana? Onko media jostain syystä onnistunut tuotteistamaan sunnuntain niin tehokkaasti?