Yhdelle lapsista aina vaan sattuu ja tapahtuu. Muillakin onnettomuusherkkiä lapsia?

Jotain motorisen toiminnan häiriötä? Lisäksi rohkea luonne.

Veljeni oli vähän samanlainen. Ei ollut sinänsä kömpelö, mutta hänelle sattui haavereita itsestä johtuen tai muiden avustuksella. Hän kuoli liikenneonnettomuudessa 35 vuotiaana. Pakostikin mietin että sitäkö ne kaikki kolhut ennakoi. Ja tämä ei nyt tarkoita että ap:n lapsi kuolee ennenaikaisesti.

Kyllä. Varsinkin kun harrastaa paljon esim liikuntaa ja aktiivisia lajeja, niin niissä on aina omat tapaturma riskinsä.

Tällä kelillä pyörään nastarenkaat.

Koulussa ne veitset ovat mitä ovat, eli huonoa laatua ja tylsiä, varmasti niillä saa moni muukin vahinkoa aikaan.

Minulla on neljä tytärtä, joista kolmen vakavimpia haavereita olivat tyyliin pyörällä kaatuessa rupeutuneet polvet, mutta yksi on sellainen toheltaja, että koko ajan saa olla jotain kohtaa paikkailemassa.

Meillä tytär on sellainen. Mutta ei koske vain onnettomuuksia, on muutenkin jotain terveydessä. Koko ajan saa ravata hänen kanssa jollain vastaanotolla. Säälittää kun aina kasaantuu niin kovasti toiselle kaikenlaista. Toki on myös liikkuva ja kokeileva persoona, niin tekevälle sattuu.

Tekevälle sattuu. Minä olen aina ollut sellainen, jolle syystä tai toisesta sattuu ja tapahtuu. Johtuu siitä, että teen paljon. Ja siitä, etten välttämättä aina ihan ajattele loppuun asti, kun teen. Saati keskity ihan täysillä tekemiseeni. Veljeni on samanlainen. Kumpikaan meistä ei ole mitenkään motorisesti rajoittunut, vaan ihan ketterä ja kätevä. Mutta ihan tajuttoman tapaturma-altis. Ole onnellinen, että vammat vielä toistaiseksi teillä ovat noin pieniä, eikä poika ole vielä ehtinyt sirkkelöimään sormiaan tai lyömään kirveellä jalkaansa tai putoamaan tikkailta.

Vierailija kirjoitti:

Jotain motorisen toiminnan häiriötä? Lisäksi rohkea luonne.

Ei ole mitään diagnooseja. On vain aktiivinen, rohkea ja kokeilunhaluinen. Taitaa usein myös tehdä, ennen kuin ajattelee... Meillä kaksi muutakin lasta. Tyttö on äärimmäisen varovainen ja ikinä ei ole mitään edes tikattu, toinen pojista on myös rauhallinen, mutta harrastaa futista ja siitä parit vammat tullut. Tämä keskimmäinen on vain ihan oma lukunsa. Niin erilaisia kaikki, mutta yhtä rakkaita ❤️ Ap

Minä olin itse lapsena (ja edelleen) sellainen. Siskot pitivät aina vaatteet puhtaina ja minulla oli aina tahroja puserossa. Minulla oli myös aina polvet ja kyynärpäät ruvilla ja pari kertaa otsakin kuhmuilla. Minä rymysin naapurin poikien kanssa ja siskot tykkäsivät lukea ja leikkiä nukeilla. Luonne eroja nämä.

Onko sillä ollut jo korona?

Osa toheloi itsensä kuoliaaksi jo nuorena on tieteellinen selitys miksi poikia syntyy enemmän kuin tyttöjä.

Luuletko että omasi on uniikki lumihiutale?