Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni ei kestä huonotuulisuuttani
17.05.2015 |
Sen mailmankuva menee sekaisin ja kostaa olemalla veemäinen ne harvat kerrat kun uskallan olla pahalla päällä. Vuosien varrella olen oppinut olemaan hiljaa ja käpertymällä itseeni jos tunnen oloni alakuloiseksi tai vihaiseksi. Nyt oli poikkeus kun oli niin paha mieli ja sanoin ääneen että voiko vitutukseen kuolla ja tiuskein jotain. Vastareaktiona uhmakas mykkäkoulu jonka jälkeen uhmittelu ja huuto mikä mua vaivaa ja heittäytyminen marttyyriksi ja enkö ymmärä kuinka paha olo hänellä onkaan eli huomio häneen ja hänen pahaan oloon joka johtuu tietystä minusta. Se mikä on sallittua miehelle ei oo sitä naiselle näköjään. Ihmettelee myös miksi olen usein niin etäinen ja sulkeutunut, eikö tosiaan ymmärrä?
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 11:08"]"Voitko purkaa pahaa oloa muuhun kuin puolisoosi? Siivous, päiväkirja, juoksulenkki, nyrkkeilysäkki.....Syytön miehesi on huonoon oloosi."
Jos on lapsia ja mies ei suostu vahtimaan niitä sen aikaa, että nainen voi vaikka juoksulenkille mennä olemaan pahalla päällä (tällaisia ovat usein ne miehet, joilla on mielialamonopoli kotona), niin eivät nuo ole mitään ratkaisuja. En ole ap, mutta ajattelin nyt huomauttaa.
[/quote]mitäs se mies sille voi jos vaimo vaan lähtee lenkille?
Totesin vain että voiko vitutukseen kuolla, en haastanut riitaa ja kyllä tiuskasin miehelle, mutta ei siitä pidä vetää palkia nenäänsä kun olin jo ilmoittanut olevani huonolla tuulella, niin mitenolisi ymmärrys ja pieni hali piristämään ja voisi vaikka kuunnella ja kysellä ja sanoa että kaikki järjestyy sen sijaan että lähtee vastahyökkäykseen. Mut tää on tätä täällä tämä keskustelu. Ap
Mies mollaa usein heittopussiksi ja käskee kasvattaa itsetunnon etten anna kaikille joka asiassa periksi ja suostu kaikkien raivonpurkauskohteeksi. Kuitenkin purkaa itse pahan mielensä minuun, ja jos en anna periksi jostain, suuttuu ja kiukuttelee. Ja jos sanon vastaan, ei kuulemma jaksa kuunnella.
Meillä on ihan samanlaista. Mies ei tunnista muita tunteita kuin viha ja ei-viha. Oikeesti. Aina kun en lässytä niin sen mielestä oon vihainen. Jos on ollu huono päivä töissä ja nälättää kun tuun kotiin niin mun "moikka" on jo kuulema tosi vihainen. Mites ois hali ja kysymys; oliks rankka päivä?". Saattais helpottaa oloa mutta ei... mies saa kiukutella ja mua saa haukkua. Ja jos mulla on ollut huono päivä niin silloin oon pilannut myös miehen koko päivän. Voi vittujee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"mitäs se mies sille voi jos vaimo vaan lähtee lenkille? "
No, mykyään kyllä lähdenkin pois kotoa, jos minulla jokin meno on, mutta sillä aikaa mies saattaa rähjätä (nyt jo kouluikäisille) lapsille ja paiskoa heidän legorakennelmansa pitkin seiniä. Ja itse pitää suuttumistaipumustaan normaalina, nimittää kilareitaan "hermostumisiksi". Sen sijaan minun väärä mikroilme tai äänensävy (siis tulen ilmaisseeksi väsymystä, koska olen väsynyt) on hänen mukaansa silkkaa v****ilua ja hyökkäys häntä kohtaan. Vuosi sitten puhuin suuni puhtaaksi siitä, miten pelottava hän on tuolla lailla yksipuolisesti rähjätessään, kun hän ei selvästikään hallitse käytöstään. Tässä välissä mies onkin ymmärtänyt hakea apua itselleen, siis siihen, että pingottaa monista asioista (tämä johtaa siihen räjähtelyyn), ja kotona on selvästi rauhallisempaa. Joten, totta, meillä on pahempia ongelmia kuin "normaali riitely". Ei se ole mitään normaalia riitelyä, jos yksi rähjää, haukkuu, nimittelee ja rikkoo tavaroita. Lapsuudenkodissani ei tosiaankaan toimittu näin.
Ja tulkaahan nyt pastan vihaiset miehet kertomaan, kuinka ei kukaan yksin riitele ja pojat nyt ovat poikia ja että likapyykkikin pestään kotona. -12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki naisethan on poikkeuksetta 24/7 turhaan nalkuttavia akkoja ja miehillä on aina jokin hyvä syy "vähän hermostua" ;)
Alue: Aihe vapaa
Miksi ylipäätänsä pitää toiseen ihmiseen purkaa pahaa oloa? Ei se voi kaikkea sietää