Mitä se masennus oikein on? Mistä se johtuu?

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 01:22"]Musta tuntuu, että masennus suojelee ihmistä. Estämällä kulkemasta tietä, joka ei vie mihinkään.
[/quote]

Minusta taas tyhmyys suojelee ihmistä. Olen miettinyt masennusta ja sen syytä pitkään, mutta kunnes itse sairastuin siihen niin näin todellisen syyn. Masentunut ymmärtää asioista liikaa. Niin paljon että masentuu nähdessään ettei aidan takana olekaan vihreämpää, vaikka sananlaskukin niin yrittää lohduttaa. Tyhmemmät ihmiset eivät onnekseen näe sinne aidan taa, joten heillä jännitys, toivo paremmasta säilyy. He eivät ymmärrä tätä maailmankaikkeutta niin paljoa että osaisivat masentua. He näkevät aina paremman huomisen, yhtä kuin että avaruus on ääretön. Minun maailmankaikkeudellani taas on rajat. Sen rajan takana ei ole taivasta..ei mitään. Ihminen pyörii vain mitättömänä muurahaisena maapallolla elämänsä, ja se siitä. Ei muuta. Oikeastaan millään ei ole mitään merkitystä täällä kun asioitamme tarkastelee sieltä maailmankaikkeuden rajalta.

N27

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 01:48"]Ihmiset syö pelkkää einestä,tuijottaa ruutua eikä sosiaalisista kontakteista ole tietoakaan,ilmankos masentaa.Mutta onneksi voi varata netissä ajan lääärille ja saada kivoja nappeja jotka varmasti poistavat tämän alakulon.amen.
[/quote]

!!

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 07:16"]

Täällä oli ketju, "miten selvisin vakavasta masennuksesta", jossa suurin osa parantuneesta kertoi pakottaneensa itsensä liikkumaan syömään hyvin, muuttamaan ajatteluaan, karsimaan pahaa mieltä aiheuttavat ihmiset ympäristöstään. Joten tietyllä tavalla ajattelen, että se joka sanoo masentuneelle "ota itteäs niskasta kiinni" antaa ihan toimivan ja hyvän neuvon. Se, että surkutellaan ja voivotellaan empatioidaanja sympatioidaan yhdessä masentuneen kanssa ei masentunutta niinkään auta. 

[/quote]

Pelkkä "ota itseäsi niskasta kiinni" on tökeröä eikä avaa ongelman selvittämistä. Monella meistä, joille on noin sanottu on taustalla jo jatkuva yritys muuttaa niitä omia tapoja ajatella asioista.

Voin vain kertoa, että omien skeemojen muuttaminen vaatii PALJON töitä eikä muutos tule nopeasti. Se vaatii systemaattista pyrkimystä todella rakentavasti oppia eri tapoja ajatella ja mikä tärkeintä, poisoppia niistä vanhoista tavoista ajatella. 

Mielestäni masennus ei ole sairaus, vaikka se viekin monesti normaalin toimintakyvyn. Masennus on täysin terve reaktio tilanteisiin, tunteisiin ja asioihin jotka on olleet liian vaikeita käsitellä. Masennus aikuisena voi tulla juuri silloin kun kaikki on ns. hyvin ja tasapainossa. Masennus kertoo, että nyt on joitain asioita tunne-elämän tasolla tulossa "pinnalle". Masennuksen taustalla on aina vaikeita tunteita, ja se masennus jollain tavalla pakottaa ihmisen pysähtymään. Harmi kun monet vaan luulee tulleensa hulluksi, laiskaksi ym. Lääkkeet yhdessä terapian kanssa voi auttaa pääsemään alkuun. Kuitenkin jossain vaiheessa pitäisi hyväksyä itsensä, menneisyys ja ottaa vastuu omasta elämästä. Itselläni auttoi usko Jeesukseen, koska pimeimpinäkin hetkinä tiesin ja tunsin, että on joku joka rakastaa ja tukee joka päivä. Eikä jätä koskaan yksin selviytymään. Uskon että Hän haluaa eheyttää ja antaa tulevaisuuden ja toivon ihan jokaiselle.

Serotoniinin määrä on ihmisillä yksilöllinen. Kun serotoniinia on aivoissa vähän, ajatukset ohjautuvat murehtimiseen ja alakuloisten asioiden vatvomiseen.

Kiinalaisen lääketieteessä masennus on aivojen tulehdustila.

Toisaalta masennus pysähdyttää pakostakin ihmisen miettimään, mikä menee elämässä pieleen ja mitä asialle tulisi tehdä.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 10:47"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 02:06"][quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 02:00"] [quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 01:58"] [quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 01:55"] Taas täällä kommentoi ihmiset, joilla ei ole omakohtaista kokemusta masennuksesta, vaan tyyliin nämä " mene ulos kävelemään, niin kyllä se siitä"- ihmiset. Just! [/quote] Taas tänne tulee kommentoimaan ihmiset, jotka kuvittelevat olevansa ainoita, jotka tietävät masennuksesta jotain. Vedä vaan placebo-pilleriä naamaan, niin hyvä tulee. [/quote]

No kun tähän placebo-huttuun päästiin, niin onko sinulla sitten joitakin "sallitumpia" keinoja parantaa masennusta kuin lääkitys? Ryhdistäytyä ja mennä lenkille? [/quote] En ole tuo jolta kysyit, mutta itselleni auttoi "ryhdistäytyminen" ja muiden ihmisten tuki. Ei se niin vaan mennyt että "mä nyt tästä ryhditäydyn ja se siitä" mutta ajatustyöllä ja itsensä altistamisella se lähti... pikku hiljaa.... Lääkitystä minulla ei ollut. [/quote] No säpä et tainnut sitten olla vaikeasti masentunut. Itsellä ei auttaneet edes lääkkeet, vasta sähköhoito tepsi itsetuhoajatuksiin ja jatkuvaan syyllisyyteen siitä kun on niin paska ettei edes osaa olla iloinen mistään.

[/quote]

Sinäkösen määrittelet kuka on vaikeasti masentunut ja kuka ei? Jos sä haluat olla mielummin masentunut ja haukkua  parantuneet ihmiset niin siitä vaan.

Jälkeenpäin tuota selviämistäni en voi muuten kuvailla kuin ryhdistäytymiseksi. Mitä muuta se on kun päättää alkajaisiksi nousta siitä sängystä ylös, vaikka tekisikin mieli hukkua siihen patjaansa? 

Se kun tuntui kuinka mahdottomulta ja tuskaiselta tahansa niin mä päätin selviytyä ja opetella arvostamaan itseäni. 

Se tuntuu pahalta kun joku tulee sanomaan että ota nyt itseäsi niskasta kiinni, mutta niinhän se on ettet masennuksesta selviä ellet ota. 

JA se ei ole mikään taika temppu mikä tapahtuu tuosta vaan. se vaatii opettelua ja kokeiluja siitä mikä itselle auttaa.

Siinä ei ole mitään väärää että olet turvautunut lääkkeisiin ja sähköön. Se on ollut sun keinosi selviytyä ja jos se auttoi niin ok.

J

Omat syyt masikseen on serotoniinin imeytymishäiriö ja traumat väkivaltaisesta parisuhteesta ja koulukiusaamisesta.

Tietäisipä itsekin. Päällisin puolin kaikki asiat on elämässä OK, silti en saa mistään iloa eikä mikään tunnu elämisen arvoiselta.

Eikö urheilijoilla siis ole masennusta koskaan?

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 01:29"]

Onkohan masennusta ollut ihan aina ihmisillä? Mietin vaan tätä ilmiötä kun väitetään, että nykyään on niin paljon masennusta. Niin, en tiedä onko väärin miettiä mikä aiheuttaa aivokemiallista epätasapainoa. Voiko sitä estää jotenkin? Voiko masennusta ajatella autoimmuunisairautena?

[/quote]

Masennusta on ollut aina. Masennukseen taipuvaiset ihmiset ovat säilyneet, koska masennus lamaannuttaa hyppäämästä vaaralliseen tilanteeseen.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 04:00"][quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 03:42"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 03:37"]

Miksei ketään kiinnosta etsiä syytä siihen, että "aivokemiat" on sekaisin ja tuli masennus? Mieluummin vedetään pillereitä hoitamaan oiretta ja jätetään syyt selvittämättä. Viljojen yhteydestä masennukseen on jo lukuisia tutkimustuloksia, mutta silti ihmiset vetää sen "terveellisten suositusten" mukaisen viljamäärän päivässä ja sitten hämmästelee o_o, tulipa masennus, maksaako kela mun pillerit?

Joo, ja seuraavaksi varmaan luontaistuotteet auttavat tähän mukamas "vaivaan"? Masennus on sairaus, eikä mikään puskareiden temmellys kenttä!

[/quote]

[/quote]

Itseaiheutettu sairaus. Syö vaan ihan rauhassa ne leivät, puurot, sokerit ja alkoholit, mutta älä tule ulisemaan minun verorahojani juuri sinun lääkitykseesi.
[/quote]Mene pois tällaisesta ketjusta, sillä asenteesi ja loukkaavat sanasi voivat tappaa yhden tai useamman masentuneen. Väärällä hetkellä luettuna sinun aivo-oksennuksesi voi antaa toivottomuuden keskellä sen viimeisen sysäyksen. Vaikka tämä on nimetöntä kommentointia, joku äly pitäisi ihmisellä olla. Sinulla ei ole. Otan osaa läheistesi puolesta, jotka joutuvat elämään kanssasi, ms/mr Symppis

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 01:55"]

En voi sanoa kuin omakohtaisella tasolla, että masentuneena tosiaan oli vaikea saada mistään rehellistä hyvänolontunnetta, vaikka kaikki oli ns. hyvin (ikävä menneisyys takana, uljas tulevaisuus edessä ja rakastavat ihmiset ympärillä). Hyvät kokemukset olivat laimeita, huonot musertavia, ja nämä tasoittuivat vasta, kun aloitin lääkityksen. Sitä ennen mitkään maailman terapiat eivät auttaneet. 

[/quote]Mulla on juuri näin. Mutta siltikään mulla ei olisi omasta mielestäni oikeutta syödä masennuslääkkeitä, koska on niin syvälle takaraivoon hakattu se että masennus ei ole sairaus, vaan ihminen on vain laiska ja saamaton paska.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 14:29"]

Eikö urheilijoilla siis ole masennusta koskaan?

[/quote]Usko pois, tämä kommenttisi sivuutetaan ikäänkuin sitä ei olisi koskaan kirjoitettukaan.

Liian helppo elämä, aikaa vatkata olematonta paskaa. Tulis ees sota, sanoo mun kahdeksankymppinen äitini ja olen kyllä vähän samaa mieltä- saatais jotain oikeita ongelmia hyvinvointiahdistuksen sijaan

Mä olen ollut lapsesta asti masentunut ja itkuinwn.
En mä sille voinut silloin mitään/

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 18:38"]

Liian helppo elämä, aikaa vatkata olematonta paskaa. Tulis ees sota, sanoo mun kahdeksankymppinen äitini ja olen kyllä vähän samaa mieltä- saatais jotain oikeita ongelmia hyvinvointiahdistuksen sijaan

[/quote]

Olisiko se tosiaan parempi? Että massoittain ihmisiä tapettaisiin ja raiskattaisiin ja ties mitä, jotta osoitettaisiin että nyky-Suomen masentuneet ovat just niin loputtoman surkeita luusereita kuin itsekin ajattelevat olevansa?