Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä se masennus oikein on? Mistä se johtuu?
17.05.2015 |
Onko masennus aivokemian epätasapainoa? Onko masennus aivokemiallinen taipimus reagoida kasaantuviin vastoinkäymisiin?
ap
Kommentit (76)
Mietin kun tuosta tulehduksesta julkaistiin tutkimusta että pitäisikö ensimmäisenä kokeilla masennusoireiden alettua parin viikon tulehduskipulääkekuuria? Mites, onko täällä masennukseen sairastuneita jotka ovat joutuneet käyttämään tulehduskipulääkkeitä, onko niillä ollut mitään vaikutusta masennuksen oireisiin? Vai onkohan joku aikaraja jonka sisällä pitää hoitaa tuota tulehdusta että masennus ehkäistään ettei siitä tule loppuelämän vaiva...
Joku minua fiksumpi ja lääkkeistä ja tulehduksista ja sellaisista tietävämpi saa tehdä sen virallisen arvion, minullahan ei ole mitään koulutusta alalle. Kunhan höpötän sillä ehdottomalla kyllä-minä-tiedän-paremmin -jauhannalla "totuuksia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 02:58"]
Mietin kun tuosta tulehduksesta julkaistiin tutkimusta että pitäisikö ensimmäisenä kokeilla masennusoireiden alettua parin viikon tulehduskipulääkekuuria? Mites, onko täällä masennukseen sairastuneita jotka ovat joutuneet käyttämään tulehduskipulääkkeitä, onko niillä ollut mitään vaikutusta masennuksen oireisiin? Vai onkohan joku aikaraja jonka sisällä pitää hoitaa tuota tulehdusta että masennus ehkäistään ettei siitä tule loppuelämän vaiva...
Joku minua fiksumpi ja lääkkeistä ja tulehduksista ja sellaisista tietävämpi saa tehdä sen virallisen arvion, minullahan ei ole mitään koulutusta alalle. Kunhan höpötän sillä ehdottomalla kyllä-minä-tiedän-paremmin -jauhannalla "totuuksia".
[/quote]
Kyllä tuossa saattaa olla jotain perää. Tulehduksen hillitsemisestä saattaa olla hyötyä. Lääkkeen pitää tietysti läpäistä veri-aivoeste vaikuttaakseen aivoissa.
"A 2012 study—a cross-sectional study using medical records—hinted that even aspirin might have a meaningful impact in preventing depression. "
http://www.brainfacts.org/Diseases-Disorders/Psychiatric-Disorders/Articles/2015/The-Brain-Inflamed
Myös esim. kalaöljy hillitsee tulehdusta aivoissa.
Nyt alkaa olemaan "Magneetti-julkaiseun"-tyylisiä laatu viittauksia, ja muuta skeidaa.
Jos annettaisiin lääkäreiden ja muiden oikeiden ammattilaisen hoitaa nämä asiat, ja unohdettaisiin typerät mutu-jutut. Joku voi päätyä vaikka itsemurhaan, tälläisten huuhaa-jittujen takia! Jotain vastuuta, kiitos!!!!!!
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 03:23"]
Nyt alkaa olemaan "Magneetti-julkaiseun"-tyylisiä laatu viittauksia, ja muuta skeidaa.
Jos annettaisiin lääkäreiden ja muiden oikeiden ammattilaisen hoitaa nämä asiat, ja unohdettaisiin typerät mutu-jutut. Joku voi päätyä vaikka itsemurhaan, tälläisten huuhaa-jittujen takia! Jotain vastuuta, kiitos!!!!!!
[/quote]
Mitähän "laatu_viittausta" tarkoitat? Kerrotko tarkemmin.
Miksei ketään kiinnosta etsiä syytä siihen, että "aivokemiat" on sekaisin ja tuli masennus? Mieluummin vedetään pillereitä hoitamaan oiretta ja jätetään syyt selvittämättä. Viljojen yhteydestä masennukseen on jo lukuisia tutkimustuloksia, mutta silti ihmiset vetää sen "terveellisten suositusten" mukaisen viljamäärän päivässä ja sitten hämmästelee o_o, tulipa masennus, maksaako kela mun pillerit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 03:37"]
Miksei ketään kiinnosta etsiä syytä siihen, että "aivokemiat" on sekaisin ja tuli masennus? Mieluummin vedetään pillereitä hoitamaan oiretta ja jätetään syyt selvittämättä. Viljojen yhteydestä masennukseen on jo lukuisia tutkimustuloksia, mutta silti ihmiset vetää sen "terveellisten suositusten" mukaisen viljamäärän päivässä ja sitten hämmästelee o_o, tulipa masennus, maksaako kela mun pillerit?
Joo, ja seuraavaksi varmaan luontaistuotteet auttavat tähän mukamas "vaivaan"? Masennus on sairaus, eikä mikään puskareiden temmellys kenttä!
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 03:42"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 03:37"]
Miksei ketään kiinnosta etsiä syytä siihen, että "aivokemiat" on sekaisin ja tuli masennus? Mieluummin vedetään pillereitä hoitamaan oiretta ja jätetään syyt selvittämättä. Viljojen yhteydestä masennukseen on jo lukuisia tutkimustuloksia, mutta silti ihmiset vetää sen "terveellisten suositusten" mukaisen viljamäärän päivässä ja sitten hämmästelee o_o, tulipa masennus, maksaako kela mun pillerit?
Joo, ja seuraavaksi varmaan luontaistuotteet auttavat tähän mukamas "vaivaan"? Masennus on sairaus, eikä mikään puskareiden temmellys kenttä!
[/quote]
[/quote]
Itseaiheutettu sairaus. Syö vaan ihan rauhassa ne leivät, puurot, sokerit ja alkoholit, mutta älä tule ulisemaan minun verorahojani juuri sinun lääkitykseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 03:37"]
Miksei ketään kiinnosta etsiä syytä siihen, että "aivokemiat" on sekaisin ja tuli masennus? Mieluummin vedetään pillereitä hoitamaan oiretta ja jätetään syyt selvittämättä. Viljojen yhteydestä masennukseen on jo lukuisia tutkimustuloksia, mutta silti ihmiset vetää sen "terveellisten suositusten" mukaisen viljamäärän päivässä ja sitten hämmästelee o_o, tulipa masennus, maksaako kela mun pillerit?
[/quote]
Onhan sitä toki tutkittu. Kyseessä on monimutkainen sairaus, johon vaikuttaa useakin eri asia. Tuskin on siis olemassa mitään yhtä tapaa estää masennusta tai yhtä pilleriä, joka parantaisi kaikki masentuneetkaan.
"Research suggests that depression doesn’t spring from simply having too much or too little of certain brain chemicals. Rather, depression has many possible causes, including faulty mood regulation by the brain, genetic vulnerability, stressful life events, medications, and medical problems. It’s believed that several of these forces interact to bring on depression."
http://www.health.harvard.edu/mind-and-mood/what-causes-depression
Joskus mä melkein toivon, että kaikki nää "se on oma valinta, nyt vaan ryhdistäydyt ja piristyt!!" joutuisi kokemaan sen, millaista on päivä toisensa jälkeen tuntea et elämä on vaan niin kamalaa että haluaa vaan pois, haluaa vaan kuolla että se kaikki lakkaisi.
Mut sit muistan, miten hirveää on elää niin, enkä toivo sellaista edes näille kusipäille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 04:01"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 03:37"]
Miksei ketään kiinnosta etsiä syytä siihen, että "aivokemiat" on sekaisin ja tuli masennus? Mieluummin vedetään pillereitä hoitamaan oiretta ja jätetään syyt selvittämättä. Viljojen yhteydestä masennukseen on jo lukuisia tutkimustuloksia, mutta silti ihmiset vetää sen "terveellisten suositusten" mukaisen viljamäärän päivässä ja sitten hämmästelee o_o, tulipa masennus, maksaako kela mun pillerit?
[/quote]
Onhan sitä toki tutkittu. Kyseessä on monimutkainen sairaus, johon vaikuttaa useakin eri asia. Tuskin on siis olemassa mitään yhtä tapaa estää masennusta tai yhtä pilleriä, joka parantaisi kaikki masentuneetkaan.
"Research suggests that depression doesn’t spring from simply having too much or too little of certain brain chemicals. Rather, depression has many possible causes, including faulty mood regulation by the brain, genetic vulnerability, stressful life events, medications, and medical problems. It’s believed that several of these forces interact to bring on depression."
http://www.health.harvard.edu/mind-and-mood/what-causes-depression
[/quote]
Minäpä testaan viisikymmentä eri valmistetta. Kun se syy on hämärän peitossa, niin kyllä mulla on oikeus kokeilla kaikkia mahdollisia markkinoilla olevia nappeja. Kela korvaa jopa ne roskiinheitetytkin, jotka ei nyt vaan sopineet just mulle. Tää on sitä ekologiaa. Ei syy voi missään nimessä olla omissa elintavoissa, ku se on tää geeniperimä ja meidän vuodenajat, eiks nii? Mä tarviin sen eläkkeenkin, ku mulla on niin vaikeeta asua just täällä. Antakaa mulle rahaa että pääsen asumaan etelän aurinkoon teijän verorahoilla. Sit mun masennus helpottais. On mulla siihen oikeus.
Täällä oli ketju, "miten selvisin vakavasta masennuksesta", jossa suurin osa parantuneesta kertoi pakottaneensa itsensä liikkumaan syömään hyvin, muuttamaan ajatteluaan, karsimaan pahaa mieltä aiheuttavat ihmiset ympäristöstään. Joten tietyllä tavalla ajattelen, että se joka sanoo masentuneelle "ota itteäs niskasta kiinni" antaa ihan toimivan ja hyvän neuvon. Se, että surkutellaan ja voivotellaan empatioidaanja sympatioidaan yhdessä masentuneen kanssa ei masentunutta niinkään auta.
Itse koen, että masennus on myös tietynlaista omien tunteiden tunnistamattomuutta ja siksi itseään kohtaan väärin toimimista. Tavallaan ei osata analysoida mistä jokin tunne tuli. Itse esim. huomaan joidenkin ihmisten seuran (periaatteessa ihan ystävällinen ja kiva silti v.mäinen ja vähättelevä) aiheuttavan minulle monen päivän alakuloa. Ensisijaista karsia tällaiset ihmiset, mutta Jos tällaisen ihmisen kanssa on pakko olla tekemissä, osaan tehdä sen itseäni vahingoittamatta kun tiedän miten hänen kanssaan kannattaa toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on toistuva masennus. Tällä hetkellä diagnosoitu vaikea-asteinen masennus + ahdistus ja sos. jännitys. Keski-ikäinen olen. Pääsin hoidon piiriin vasta 3 vuotta sitten vaikka suicidaalis-asteista masennusta ollut jo nuoren ja nuorena aikuisena. Eli minulla nuo masennuskauden välillä paranivat nuorempanakin.
Nyt olen ollut yli vuoden sairaslomalla ja pari vuotta terapiassa. Tämä masennusjakso lähti käyntiin ihan siitä kun rankan työuupumuksen ja vaikean taloustilanteen vuoksi tapahtui eräs rankka tapahtuma. Romahdin ja jouduin melkein psykoottiseen kauhutilaan.
"Onko jolu saanut sitä elämän totaalisen musertavuuden tunnetta rauhoittumaan ilman lääkitystä? Siis saanut tunne-elämän vastaamaan oikeata eikä kauhukuviteltua todellisuutta."
Eli tilanteeni siis oli varmaankin jotakuinkin tällainen. Tilaani pahensi uniongelma. Tein elämänmuutoksen ja kokeilin myös eri lääkityksiä. Olin pettynyt terapiaan ja lääkityksiin. Terapia ei ole kovin paljon auttanut, ehkäpä kemiat eivät ole parhaat mahdolliset terapeuttiin, tai en vaan ole luonteeltani sellainen että tykkään puhella vieraiden kanssa asioistani. Itseasiassa omista asioista puhuminen psykiatrien ja terapeutin ja muiden tutkijoiden kanssa on nöyryyttävää ja vaikeuttaa jopa yöuniani. Lääkkeet puolestaan ovat vaan pahentaneet oloani, vievät yöunia ja aiheuttavat pahoja sivuoireita. Olen plussannut ja miinustanut lääkkeiden vaikutukset, ja miinuksen puolelle jäävät, en ole saanut niistä niin paljon hyötyä että olisin valmis siitä edestä sairastumaan muihin vakaviin sairauksiin jotka tulevat lääkkeiden sivuvaikutuksena(esim. diabetes ja osteoporoosi). Siksi jätin lääkkeet pois.
En koe että lääkkeistä on todistetta tarpeeksi muutenkaan. Lääkkeiden kokeilu on hakuammuntaa, ja kun parannusta alkaa tulla, mistä voidaan varmuudella sanoa että parantuminen johtuu lääkkeestä eikä ajan parantavasta voimasta. Lääkeiden vaikutusta ei tunneta, ja kokeillaan summanmutikassa ja härkitään aivokemioita esim. dopamiiniin tai serotoniiniin vaikuttavia aineta. KOKEILLAAN, eli siis ollaan koe-eläimiä. Muutan mielipiteeni jos joku näyttää tieteellisen faktan, esim. sairastuneelta henkilöltä todetaan verikokeella serotoniininvajaus ja tämä korjaus esitetään tieteellisesti todistaen lääkkeellä. Olen myös osallistunut tieteelliseen lääketutkimukseen, ja siinä huomasin että lääketutkimukset eivät perustu tieteellisesti mitattaviin faktoihin vaan koehenkilöiden mutu-tuntemuksiin.
En kyllä moiti niitä jotka käyttävät lääkkeitä ja hyvä jos joku saa apua, mutta itse en näistä syistä halua käyttää niitä.
Itselleni paras lääke on ollut sairausloma sekä liikunta. Pahimmillaan sairaana ei liikkua tietenkään jaksanut, mutta silloin kun jaksoi niin kävelylenkit auttoivat pahimpiin kauhushokkitloihin jolloin tuntui että ei kestä enää yhtään. Kävely alkoi auttamaan vasta 30-45 min. jälkeen. Lisäksi uskon musiikkiliikuntaan, tanssiin ym. Uskon liikunnan ja musiikin parantavan aivoja, sekä myös muun mielekkään tekemisen käsillä tai aivoilla. Myös monipuolinen ruoka on tärkeää, itsellä vointi paranee kun syö monipuolisesti proteiinia, kasviksia, hedelmiä ja täysjyväviljoja ja pähkinöitä.
Uskoisin että minulla paranemista olisi nopeuttanut sosiaalinen tuki, mutta sain vain loskaa ja vähättelyä päälleni. Eli minua ei auttanut pätkääkään "ota itseäsi niskasta kiinni" ja "kyllähän kaikkia joskus masentaa" . Empatia sen sijaan auttoi. Se olo mikä pahimmillaan oli, sitä ei voi vieressä seisova "ota itseäsi niskasta kiinni"-tyyppi ymmärtää. Sairauteni oli tosi lamaava. En ole laiska, teen töitä sekä harrastan liikuntaa aina kun mahdollista, mutta sairaana se vaan ei ollut mahdollista, ja sekös masensi lisää. Itselleni paras apu siis oli sairasloma ja lepo. Aivojen vaan piti saada levätä ja korjaantua.
Muiden oli vaikea hyväsyä sairauttani. Yhteiskunta hyväksyy vain menestyvät, sosiaaliset, kunnianhimoiset pyrkyrit, suorittajat. Itse olen alkanut hyväksyä itseni tällaisena. Aivan sama vaikka muut eivät hyväksyisikään. Minulla on kuitenkin omat tavoitteeni ja harrastukseni joissa haluan edistyä vaikkeivat ne niin yhteiskuntamuodikkaita olisivatkaan.
Uskon että sairastumistani pahensi myös perheen puute, ei ollut ketään keneltä olisi saanut henkistä tukea järkyttävässä tilanteessa. Jotkut masentuneet saavat myös kotonaan apua kumppaniltaan esim. siivouksessa ja ruoanlaitossa, sekin olisi helpottanut. Mutta kun makaa yksin sängynpohjalla eikä jaksa nousta niin eihän silloin jaksa ravitsevaa ruokaakaan laittaa.
Nyt alan olla parantumassa, elämä tuntuu paremmalta. Pystyn nauttimaan asioista ja innostun asioista. Jatkoelämä pitää suunnitella paremmin, välttää tosiaan hyväksikäyttäviä suhteita ja tosiaan opetella pitämään rajansa. Sellainen työ josta ei tule niin kova henkinen stressi ja elinolosuhteet muutenkin muokata niin että ehkäisisi masennusta jatkossa.
Aivokemiasta vielä: itse uskon että omaan tilanteeseeni vaikuttaa sekä aivot että hermosto. Lapsuuteni oli alkoholistiperheessä jossa joutui kohtaamaan pelkoa ja syyllistämistä. Hermostoni on herkkä jja ylivireystilassa menee paniikkiin vähästä ja varmaan siinä aivokemiatkin menevät sekaisin. Uskon että näitä voi kouluttaa ja yritän vaikuttaa aivokemioihini hyvällä ruoalla(proteiini, rasvat, hh, vitamiinit) sekä tanssi, musiikki ja meditaatio ja uuden opiskelu. Hermostoa rentouttaa esim. hieronta ja vesi ja sauna.
Mitä sitten kun puolet ihmisistä on masentuneita? Onko itsemurha ilman masennusta mahdollista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Täällä oli ketju, "miten selvisin vakavasta masennuksesta", jossa suurin osa parantuneesta kertoi pakottaneensa itsensä liikkumaan syömään hyvin, muuttamaan ajatteluaan, karsimaan pahaa mieltä aiheuttavat ihmiset ympäristöstään. Joten tietyllä tavalla ajattelen, että se joka sanoo masentuneelle "ota itteäs niskasta kiinni" antaa ihan toimivan ja hyvän neuvon."
Tämäpä!!!
Itsekin olen ollut masentunut. Olin väsynyt, ahdistunut, sain paniikkikohtauksia, en tuntenut yhtään mitään positiivisia tunteita, olin aivan täysin turta, mikään ei kiinnostanut eikä tuntunut miltään. En pystynyt muuta kuin vaivoin käymään töissä, nukkumaan päiväunet ja iltaisin töllötin telkkaria ja söin herkkuja. Kesällä vähän helpotti, jolloin aloin suunnittelemaan muutoksia elämääni. Mistä tämä olo johtuu? Kypsyttelin muutos ajatuksia koko kesän ja syksyllä koin olevani valmis. Aloitin sen liikunnan koska olin lihonut muodottomaksi palloksi. Pakotin itseni käymään jumpassa vaikka lähteminen vitutti. Vitutti useamman kuukauden ja salilta pois päästyäni huokaisin helpotuksesta että se oli ohi. Aloin syödä terveellisesti ja lopetin herkkujen puputtamisen. Yhtäkkiä huomasin löytäneeni ne lempijumpat ja huomasin odottavani liikkumaan pääsemistä. Erosin poikaystävästäni ja muutin pois. Muistin ja jaksoin taas alkaa pitää yhteyttä vanhoihin ystäviin, jotka oli unohtunut. Motivaatio alkoi hiipua ruokailun ja liikunnan suhteen. Pelkäsin luisuvani vanhoille tavoille, joten palkkasin personal trainerin. Nautin elämästä sinkkuna vaikka välillä onkin yksinäistä. Nyt elämä tuntuu hyvältä, mutta muutoksia se vaati ja paljon.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 02:06"][quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 02:00"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 01:58"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 01:55"]
Taas täällä kommentoi ihmiset, joilla ei ole omakohtaista kokemusta masennuksesta, vaan tyyliin nämä " mene ulos kävelemään, niin kyllä se siitä"- ihmiset. Just!
[/quote]
Taas tänne tulee kommentoimaan ihmiset, jotka kuvittelevat olevansa ainoita, jotka tietävät masennuksesta jotain. Vedä vaan placebo-pilleriä naamaan, niin hyvä tulee.
[/quote]
No kun tähän placebo-huttuun päästiin, niin onko sinulla sitten joitakin "sallitumpia" keinoja parantaa masennusta kuin lääkitys? Ryhdistäytyä ja mennä lenkille?
[/quote]
En ole tuo jolta kysyit, mutta itselleni auttoi "ryhdistäytyminen" ja muiden ihmisten tuki. Ei se niin vaan mennyt että "mä nyt tästä ryhditäydyn ja se siitä" mutta ajatustyöllä ja itsensä altistamisella se lähti... pikku hiljaa....
Lääkitystä minulla ei ollut.
[/quote] No säpä et tainnut sitten olla vaikeasti masentunut. Itsellä ei auttaneet edes lääkkeet, vasta sähköhoito tepsi itsetuhoajatuksiin ja jatkuvaan syyllisyyteen siitä kun on niin paska ettei edes osaa olla iloinen mistään.
Masennus on biologisesti hyvin monimutkainen juttu. Tulehdustakin siihen liittyy.
"Masennuksen klassinen biologinen teoria selitti sairautta välittäjäaineiden toiminnalla. Lähinnä lääketutkimusten perusteella pääteltiin, että erityisesti monoamiinien (serotoniini, noradrenaliini ja dopamiini) toiminta on masennuspotilailla häiriintynyt. Yleisesti hyväksytty malli oli, että depressio on biologisesti näiden välittäjäaineiden neurokemiallinen häiriö. Tämä teoria onkin osoitettu ainakin osin paikkansa pitäväksi tarkastelemalla näiden järjestelmien toimintaa suoraan nykyaikaisia toiminnallisia kuvantamismenetelmiä käyttäen (esim. Hirvonen ym. 2008).
Masennuksen neurobiologinen teoria on kuitenkin kehittynyt tällaisesta yksinkertaisesta kemiallista epätasapainoa korostavasta mallista mutkikkaaksi aivojen laajojen hermoverkkojen rakennetta, toimintaa ja plastisiteettia sekä perifeerisiä biologisia muutoksia kuvaavaksi malliksi, jossa välittäjäaineiden lisäksi monilla muilla tekijöillä (esimerkiksi aivoperäisillä kasvutekijöillä) on keskeinen rooli. Näillä keskushermoston järjestelmillä on monenlaisia yhteyksiä elimistön muihin järjestelmiin."
Vastaan nyt tähän, kun on keskusteltu tästä, että masennus on välittäjäaineiden epätasapainoa. Se on vähän sama asia kun jos joku juo 10 litraa kokista päivässä ja saa sokeritaudin, ja lääkäri sitten sanoo, että taudin syynä on se, että insuliinireseptorit eivät toimi normaalisti. Kaikki kuitenkin tietää, että se syy sairastumiseen oli se liiallinen kokiksen juonti. Samalla lailla masennuksen syynä on psykologiset tekijät, vaikka se näkyy välittäjäaineiden epätasapainona aivoissa. Kaikki voivat masentua, riippuu vain olosuhteista. Sairastutte vakavaan sairauteen ja samaan aikaan läheisenne kuolevat auto-onnettomuudessa, niin katsotaan kuinka moni sanoo, että se johtuu geeneistä ja liikunnan puutteesta.
Masennuksesta on tehty liian lavea käsite ja hyvin erityyppisiä tiloja karrikoidaan samaan muottiin. Itsemurhan partaalla olevaa ihmistä tuskin auttaa liikunta, vaikka se auttoi neitiä, jota ahdisti sinkkuus ja tekemisen puute.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 02:06"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 02:00"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 01:58"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 01:55"]
Taas täällä kommentoi ihmiset, joilla ei ole omakohtaista kokemusta masennuksesta, vaan tyyliin nämä " mene ulos kävelemään, niin kyllä se siitä"- ihmiset. Just!
[/quote]
Taas tänne tulee kommentoimaan ihmiset, jotka kuvittelevat olevansa ainoita, jotka tietävät masennuksesta jotain. Vedä vaan placebo-pilleriä naamaan, niin hyvä tulee.
[/quote]
No kun tähän placebo-huttuun päästiin, niin onko sinulla sitten joitakin "sallitumpia" keinoja parantaa masennusta kuin lääkitys? Ryhdistäytyä ja mennä lenkille?
[/quote]
En ole tuo jolta kysyit, mutta itselleni auttoi "ryhdistäytyminen" ja muiden ihmisten tuki. Ei se niin vaan mennyt että "mä nyt tästä ryhditäydyn ja se siitä" mutta ajatustyöllä ja itsensä altistamisella se lähti... pikku hiljaa....
Lääkitystä minulla ei ollut.
[/quote]
Sinä et tiennyt oikeasta masennuksesta siis mitään.
"Sairastuminen on terve reaktio sairaassa ympäristössä." Allekirjoitan tuon. Olen myös syntynyt väärälle leveyspiirille. Ja sitten ehkä tärkein syy: rakkauden puute.
Asiat korjaantuvat pikkuhiljaa ja paranen.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 02:06"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 02:00"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 01:58"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 01:55"]
Taas täällä kommentoi ihmiset, joilla ei ole omakohtaista kokemusta masennuksesta, vaan tyyliin nämä " mene ulos kävelemään, niin kyllä se siitä"- ihmiset. Just!
[/quote]
Taas tänne tulee kommentoimaan ihmiset, jotka kuvittelevat olevansa ainoita, jotka tietävät masennuksesta jotain. Vedä vaan placebo-pilleriä naamaan, niin hyvä tulee.
[/quote]
No kun tähän placebo-huttuun päästiin, niin onko sinulla sitten joitakin "sallitumpia" keinoja parantaa masennusta kuin lääkitys? Ryhdistäytyä ja mennä lenkille?
[/quote]
En ole tuo jolta kysyit, mutta itselleni auttoi "ryhdistäytyminen" ja muiden ihmisten tuki. Ei se niin vaan mennyt että "mä nyt tästä ryhditäydyn ja se siitä" mutta ajatustyöllä ja itsensä altistamisella se lähti... pikku hiljaa....
Lääkitystä minulla ei ollut.
[/quote] Minua taas ei mikään nyt-se-perse-ylös-ulos-ja-lenkille-temppuilu ole auttanut kuin ihan satunnaisia päiviä ja hetkiä, max. viikon, mutta sen sijaan paljonkin on auttanut vertaistuki, (hengellisen) terapiakirjallisuuden lukeminen ja huolellinen itsetutkiskelu ja menneiden työstäminen. Olon helpottuessa olen sitten päässyt sinne uloskin ja normaalimpaan elämään. Mutta todellakaan en väkisin repimällä ja kaikki ne n. 300kpl vuosien mittaan tehtyä yritystä "vaan ryhdistäytyä ja elää normaalisti" ovat ennemmin tai myöhemmin päätyneet romahdukseen ja pettymykseen, että enkö oikeasti kykene koskaan viettämään normaalia elämää. Masennuksen kourissa kamppaileva läheisenne ei tarvitse syyllistämistä laiskuudesta ja viitsimättömyydestä. Kiillottakaa sädekehänne muualla, älkää menkö taivastelemaan masentuneelle hänen saamattomuudestaan. Kyllä he tietävät sen itsekin. Omasta pahasta olostani tietää todella harva koska aina tulee se "no miks et vaan piristy". Siispä olen mielummin ihan hiljaa tästä taudista. Vaikka onneksi nyt on helpompaa, mietin kuolemaa enää ehkä kerran viikossa enkä oikeastaan toivo sitä, kun aiemmiin se oli mielessä vähintään joka tunti useamman kuukauden ajan ja usein rukoilin Jumalaa ottamaan minut pois täältä. Se aika oli jotain järkyttävän kamalaa.