Leski ja uuden onnen hehkuttaminen

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 16:39"][quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 16:30"]

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 16:19"][quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 16:13"] Pitäskö leskin surra sit loppuelämänsä menetettyä puolisoa? Ei saisi koskaan hehkuttaa onneaan ja olla iloinen enää puolison poismenon jälkeen? Kamala ajatuskin jos mieheni kuolisi enkä saisi uutta kumppania etsiä tämän tapauksen jälkeen miehen suvun takia. Joutuisin piilottelemaan elämääni ja elämään ilman rakkautta ja onnea. Mä käsitän ja ymmärrän noi hehkutukset hyvänä asiana, että on saanut surun sijalle onnea ja rakkautta. Onko se väärin? [/quote] Lapsellekin hehkuttaisit kuinka ihana onni ja puoliso sulla nyt on? Vainajahan (lapsen isä/äiti) oli niin huono, hyvä vaan kun kuoli. Mieti hetki, miltä siitä lapsesta tuntuu? Ei varmaankaan arvosta sun onneas paskan vertaa.  [/quote] Nii, onhan se lapsellekin parempi nähdä miten isä/äiti rypee surussa ja itsesäälissä koko lopun elämäänsä. Ei jatka elämäänsä uuden kumppanin kanssa vaan itkee ja suree ikuisuuden. Oi miten ihanalta kuullostava lapsuus! Kannattaiskohan sun nyt hetki miettiä asiaa?

[/quote]

Argumentaation heikkoutta kuvastaa tuo "isäs oli niin huono että hyvä vaan että kuoli". Eipä ole missään sanottu että lapselle näin sanottaisi. 

Kyllähän eronnutkin saa hehkuttaa uutta onneaan ja tasapainoinen lapsi on iloinen vanhempansa puolesta, miksei leski sitten? Vähän haiskahtaa nyt kontrollointi ja vanhanaikainen pahkseunta, kas kun ette ole yrmeinä siitä ettei leski kulje mustissaan vuotta.
[/quote]

Ymmärrä tahallasi asiat sitten väärin.
En jaksa sun kanssas tästä keskustella enempiä.

Vastenmielistä hehkuttaa uutta onnea tuolla tavalla.

Se uusi puoliso hävittää muistoja entisestä puolisosta. (Mieheni isä leskeytyi mieheni olessa 2 v. Apen kuoltua perkasimme jäämistöä ja hääkuvakin löytyi autotallin peräkaapista. Siellä oli myös mieheni äidin suurempi kuva, joka varmaan oli ollut esillä hautajaisissa. Uusi puoliso tietty ne sinne kipannut.)

Olen leski ja olisin varmasti maailman onnellisin, jos vain voisin uuden onnen löytää.

Jos et ole itse tätä kokenut niin en arvostelisi toista!

Siskoni mies olisi varman tehnyt samaa noin 15 vuotta sitten jäätyään leskeksi ja kohdattuaan aika pian elämänsä rakkauden. Tämä uusi nainen ei ensin tiennyt, että kuolinpesän omaisuus oli vain 2 alaikäisen lapsen, mutta sen selvittyä alkoi melkoinen avioehdon ja testamentin purkurumba. Vain äitini terrierimäinen sinnikkyys pelasti lastenlasten omaisuuden eli käytännössä kotitalon. Kaikki oli jo menossa äitipuolen rahantarpeeseen. Ihana nainen, ihana rakkaus - mutta lapsille täysi helvetti.

Ennen surtiin arvokkaasti. Leski käytti tummaa vaatetusta vuoden. Nykyään suhteetkin ovat kertakäyttötavaraa. Minä, minä. Milloin minä olen onnellinen, se on tärkeintä.

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 15:58"]

Laitoin välit poikki leskeen, joka toimi noin. Helvetin tökeröä ja loukkaavaa lasta ja vainajan sukua kohtaan.

[/quote]

Painu sinä hel...

Eikö ole muuta vaihtoehtoa kuin " surra ja rypeä surussa koko loppuelämän ajan"? Voihan sitä seurustella, mutta onko sitä uuden puolison ylivertaisuutta ja ihanuutta hehkutettava joka välissä? Eikö sana HIENOTUNTEISUUS merkkaa enää mitään? Lapset ovat myös facebookissa ja huomaavat kyllä nuo hehkutukset. varmasti kivalta tuntuu kun vanhempi on vasta haudattu ja nyt jo uutta ihmistä ylistetään ja miten ihanaa nyt kaikki onkaan.

Ja kyllä, minusta se leskenvuosiperinne voitaisiin hyvin elvyttää. Ei nyt ehkä ihan vuoden mittaisena mutta joku suruaika olisi hyvä pitää. Kyllä tuommoinen minun mielestäni halventaa edesmenneen muistoa ja antaa kuvan siitä että hän oli kovin helposti korvattavissa. 

Kertakäyttöisiä on suhtet nykyään. Yksi kun kuolee niin ei muuta kuin uutta heti putkeen. Mitä tuota suremaan.

Kun jäin leskeksi, huomasin, että olin monen naisen mielestä vaarallinen. Heidän miehensä tuntisivat myötätuntoa ja lähtisivät lesken kelkkaan. Miten turha huoli. Meni vuosi ennenkuin kykenin lähestyä uutta miestä. Ja voin kertoa, että maailma on täynnä nuoria leskiä, joilta toiset ihmiset paheksumisineen ovat vieneet elämän ja ovat jumissa siihen leskeytymiseen vuosikymmenet puolison kuoleman jälkeen. Se on paha tilanne. 

Vuosi on liian lyhyt aika olla sinkkuna, jos leskeytyy. Joku viisi vuotta olisi kunnioittavampi.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 22:32"]

Vuosi on liian lyhyt aika olla sinkkuna, jos leskeytyy. Joku viisi vuotta olisi kunnioittavampi.

[/quote]Kyse olikin puolesta vuodesta!

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 16:38"]

Se, että leski pyhittäisi loppuelämänsä kuolleen puolison suremisen ja voivotteluun, ei ole hyväksi kellekään eikä se ole mikään kunnianosoitus kuolleelle puolisolle. Lapsillekin on helpompaa, jos leski jatkaa elämäänsä eikä katkeroidu. On ihan tutkittu juttu, että parisuhteessa olevat ovat yksinäisiä tyytyväisempiä elämäänsä ja elävät pidempään ja pysyvät terveempinä. Helpommalla pääsee, jos pystyy hyväksymään elämän ikävät tapahtumat ja pääsemään niistä yli. Eri ihmiset surevat eri tavoin ja ulkopuolisten voi olla vaikea tietää, mitä joku toinen on käynyt läpi.

[/quote] Loppuelämä vs. puoli vuotta!

[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 22:35"]

[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 22:32"]

Vuosi on liian lyhyt aika olla sinkkuna, jos leskeytyy. Joku viisi vuotta olisi kunnioittavampi.

[/quote]Kyse olikin puolesta vuodesta!

Hei pipipäät. Se parisuhteessa ollut yksin jäänyt ihminen jää todellakin kiinni siihen leskeyteen. Ne himmaa jotkut loput ikänsä itkien edesmennyttä. Ei se ole kunnioituksesta edesmennyttä kohtaan vaan omasta kyvyttönmyydestä mennä eteenpäin. 

[/quote]

Miten leski ja eronnut eroavat toisistaan? Kun eroaa ja alkaa piankin seurustella uuden ihmisen kanssa, niin onko se jotenkin hyväksytympää kuin se, että leskeydyttyään löytää samassa ajassa uuden kumppanin? Mielipiteitä, vaikkakin ohis.

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 16:30"][quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 16:19"][quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 16:13"]

Pitäskö leskin surra sit loppuelämänsä menetettyä puolisoa? Ei saisi koskaan hehkuttaa onneaan ja olla iloinen enää puolison poismenon jälkeen? Kamala ajatuskin jos mieheni kuolisi enkä saisi uutta kumppania etsiä tämän tapauksen jälkeen miehen suvun takia. Joutuisin piilottelemaan elämääni ja elämään ilman rakkautta ja onnea. Mä käsitän ja ymmärrän noi hehkutukset hyvänä asiana, että on saanut surun sijalle onnea ja rakkautta. Onko se väärin?

[/quote]

Lapsellekin hehkuttaisit kuinka ihana onni ja puoliso sulla nyt on? Vainajahan (lapsen isä/äiti) oli niin huono, hyvä vaan kun kuoli. Mieti hetki, miltä siitä lapsesta tuntuu? Ei varmaankaan arvosta sun onneas paskan vertaa. 
[/quote]

Nii, onhan se lapsellekin parempi nähdä miten isä/äiti rypee surussa ja itsesäälissä koko lopun elämäänsä. Ei jatka elämäänsä uuden kumppanin kanssa vaan itkee ja suree ikuisuuden. Oi miten ihanalta kuullostava lapsuus!
Kannattaiskohan sun nyt hetki miettiä asiaa?
[/quote]

Ei nyt ihan ollut tuosta kyse.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 22:46"]

Miten leski ja eronnut eroavat toisistaan? Kun eroaa ja alkaa piankin seurustella uuden ihmisen kanssa, niin onko se jotenkin hyväksytympää kuin se, että leskeydyttyään löytää samassa ajassa uuden kumppanin? Mielipiteitä, vaikkakin ohis.

[/quote] Leskellä puoliso on kuollut, erotti siis väkisin. Eronnut on eronnut ihan omasta tahdosta.