Mihin nelikymppinen voisi uudelleenkouluttautua?
Ei sote-alaa eikä muutenkaan ihmisläheistä työtä. En ole matemaattinen enkä tietotekniikan taitaja.
Kommentit (654)
Hitsaaja, logistiikka-ala, siistijä.
Tai jos pohjakoulutus on hyvä, proviisori (farmaseutti on tiskillä, proviisori taustalla) tai puheterapeutti ( on ihmistyö mutta vähän teknisempi), samoin hammaslääkäri
Työmaanalle kirjoitti:
Heitetään nyt vähän erilainen ehdotus: torninosturinkuljettaja. Koulutus 3 kk, palkka koulutukseen nähden erittäin hyvä. Ainakin toistaiseksi myös hyvin työllistävä. Ei sovi korkeanpaikankammoisille.
Työllisyystilanne vaihtelee suhdanteiden mukaan hurjasti. Kun rakennetaan vähemmän, on suurella todennäköisyydellä kortistossa. Rakennusbuumien aikaan taas työllisyys erittäin hyvä. Toisaalta koska palkkaus on hyvä, pärjäilee liiton rahoilla kun ihan kivasti ne työttömyysjaksot.
Itse lähdin opiskelemaan laborantiksi nelikymppisenä ammattikoulussa. Ei siis ole hoitotyötä. En ole matematiikassa hyvä, perustietokoneen käyttö onnistuu, mutta en ole tekniikasta paljonkaan ymmärtävä. Valmistuminen viivästyi kun mut napattiin töihin viime keväänä ja olin 8kk töissä. Nyt muutama kk jäljellä opintoja.
Kevyttä sisätyötä suurimmaksi osaksi, riippuen paljon työpaikasta.
Työmaanalle kirjoitti:
Heitetään nyt vähän erilainen ehdotus: torninosturinkuljettaja. Koulutus 3 kk, palkka koulutukseen nähden erittäin hyvä. Ainakin toistaiseksi myös hyvin työllistävä. Ei sovi korkeanpaikankammoisille.
Vähän nolo kysymys, mutta oon aina miettinyt että kuinka nosturikuskin hommat sopii ns. normaalirakkoiselle ja -vatsaiselle ihmiselle? Eli kuinka sieltä ylhäältä ehtii isolle ja pienelle asialle? Vai lorotteleeko hätäisimmät ämpäriin tai työkavereiden päälle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitajiksi tarvittaisiin enemmän riuskoja miehiä! Tasapainottaisi ilmapiiriä kummasti. Naisvaltaisilla aloilla on usein riitaisa ilmapiiri.
Miksi juuri riuskoja? Taisit vaan ajatella ääneen jonkun seksifantasiasi tähän.
Vähän kuin insinöörimies kirjoittaisi, että tämä ala tarvitsee lisää keijukaisnaisia.
-sama
Miksi pitää vetää kaikki aina ääripäihin?
Kaikki tolkut ilmiset tajuavat, miksi on hyvä että hoitajissa on myös miehiä tai tekniikan aloilla naisia. Riuskuus tarjoittaa ihan faktisesti fyysistä massaa josta on etua tietyissä tilanteissa, jopa psykologisesti.
Naiset taas voivat tuoda persoonillaan tuoretta otetta miehisinä pidettyihin töihin. Riippuu lopulta myös yksilöstä. Joissakin töissä tietyt fyysiset raamit ovat ihan välttämätön edellytys että työtä jaksaa tehdä, siksi ne kaikkein hennoimmat naiset ovat harvoin hoitajia.
Mun tytär on hento keijukainen, ei pärjäis lähihoitajan hommissa päivääkään. Koodaushommissa pärjää hyvin.
Lähihoitajiksi olisi hyvä saada miehiä ihan senkin takia, että ne työpaikoilla olevat naiset alkais käyttäytyä! Olisivat ihmisiksi ainakin sen aikaa kun se mies olisi näköpiirissä, ilmapiiriä pilaava tiuskiminen ja nokkiminen jäisi vähemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi vähän kertoa taustoistaan, millainen koulutustausta ja työkokemus, onko vaivoja jne.
Kuutosen paperin peruskoulusta ja ykkösin suoritettu kokkiamis niin ehkä ei kannata ehdotella akateemisia ammatteja.
Sairaanhoitajalle on turha ehdotella lähihoitajaa.
Mitä teet nyt?
E:n paperit lukiosta, keskiarvo jotain 8,7
Sh AMK, opinnäytetyö kiitettävä
Kaksi humanistista yliopistotutkintoa, kandit ja gradu kiitettäviä.
Työkokemusta ei ole juurikaan kun kävin AMK:n väkisin loppuun, tiesin että se oli virhe.
Juuri nyt en tee mitään kun alallani ei ole työpaikkoja enkä mene hoitoalalle. Takana joitakin pätkiä ja projekteja.
Kiinnostusta akateemiseen jatko-opiskeluun ei ole. Haluaisin töitä, mutta se hoitaminen ei sovi. Muutenkaan en halua ihmisläheistä tiimityötä. Itsenäinen työ olisi paras.
Harrastukset taiteeseen ja kulttuuriin liittyviä, mutten ole mikään käsityön taitaja eikä teknistä osaamista visuaaliseen työhön ole. Harrastan kirjoittamista myös.
Olen myös käytännön tekijä, olen tehnyt paljon taustajärjestelyjä koulutusten ja kokousten taustalla, ihan tuolien kantamisesta yleisen sujuvuuden varmistamiseen ja aikatauluista huolehtimiseen. Minut nähtiin käytännöllisenä työmyyränä eikä minään akateemisena teoreetikkona.
Tuntuu, että jokin seinä on vastassa ja loppuelämän olen turha.En osaa sanoa sopivasta koulutuksesta, mutta jos seinä tulee vastaan "kunnon töiden" suhteen, niin miksi et käyttäisi nykyistä vapaa-aikaasi kehittämällä taitoja jotka liittyvät harrastuksiin? Sanon tämän ihan vakavasti: sen sijaan että suret huonoja valintoja niin käännä ne voitoksi. Ryhdy kirjoittamaan romaania (ei ole ensimmäinen kerta kun uransa sössineet päätyvät kirjailijaksi ja voivat olla jopa hyviä siinä). Jos maalaat tai piirrät, voit samalla suunnitella lasten/nuortenkirjaa ja sen kuvittamista. Jossain vaiheessa voi lykästää ja saat kustannussopimuksen. Ei siitä juuri rahaa tule, mutta saisit ammatin josta voit olla ylpeä. Tämä on tietysti äärimmäisen vaikea tie, mutta ei mahdoton.
Kirjoitin vasta romaanikäsikirjoituksen. En ole vielä luetuttanut sitä kenelläkään.
Teen omaa taidetta lähes päivittäin. Lastenkirja voisi olla hyvä idea!
Ap
Ymmärsinkö oikein, että olet kirjoittanut valmiin romaanikässärin? Tuo on kyllä kova suoritus, maailman pöytälaatikot on pullollaan keskeneräisiksi jääneitä kirjoja.
Niin valmiin kuin ilman ulkopuolista palautetta voi olla. Muokkausta varmasti vielä tarvitaan.
Ap
Kyllä kirjailijakin tarvitsee päivätyön ja eläketurvan.
Vierailija kirjoitti:
Kirjanpitäjiä tarvitaan niin paljon ettei ikä ole esteenä töiden saamiselle. Ei myöskään ole kovin sosiaalinen työ. Matemaattinen ei tarvitse olla, koska järjestelmät hoitaa kaiken laskemisen.
Kyllä kirjanpitäjän työ jonkinlaista numeroista kiinnostumista vaatii, vaikka kuinka on tietokoneet ja ohjelmat. Ja helkkarin paljon teoreettista tietoa ja jatkuvaa ajan tasalla pysymistä se myös vaatii. Pitää tuntea kaiken maailman lait ja asetukset. Ja just se, että on tietokoneet ja tehokkaat ohjelmat tekee sen, että ei niitä kirjanpitäjiäkään enää pilvin pimein tarvita. Ne ajat on jo kauan sitten mennyt ohi.
Vierailija kirjoitti:
Kirjanpitäjiä tarvitaan niin paljon ettei ikä ole esteenä töiden saamiselle. Ei myöskään ole kovin sosiaalinen työ. Matemaattinen ei tarvitse olla, koska järjestelmät hoitaa kaiken laskemisen.
Mua kiinnostais tää, mut olen jo 51v. Mulla on rahoituspainotteinen AMK-tutkinto (finanssi- ja talousasiantuntijan koulutusohjelma) ja tykkään numeroiden pyörittämisestä. Mutta vähän pettymys, jos tuohon ei tarvita yhtään matemaattisuutta. Olen kyllä ymmärtänyt että tuo ala on tosi paljon automatisoitunut, mut eikö enää tarvita niitä ihmisiä, jotka ymmärtää niitä lukuja?
Mieluiten käpistelisin Exceliä kaiket päivät. Mutta ei sellaista työtä taida olla olemassakaan?
Tosi vaikea sitä on miettiä, mihin suuntaan tästä lähtis pyrkimään. Uskon että kannattaa miettiä myös mistä on kiinnostunut ja missä hyvä. Ei siitä tule mitään, että lähtee väkisinkin johonkin, mikä on täysin oman luonteen vastaista, ja vielä jos työssä on suuressa roolissa ne alueet, jotka on itsellä heikkoja. Minä ymmärrän numeroita ja koneidenkin sielunelämää paremmin kuin ihmisiä. Ei tällaisesta introvertista (ja todennäköisestä Aspergeristä, tutkimuksiin oon vasta menossa) ja analyyttisestä ihmisestä saa väännettyä lähihoitajaa tai sosionomia vaikka päällään seisoisi. Ennemmin vaikka metsäkoneen kuljettajaksi.
Tein itse 15v lähihoitajan töitä. Oli fyysisesti niin raskasta että huomasin raksahommat paljon kevyemmiksi ja helpommaksikin kun ensin oppi perusasiat. Palkkakin parempi ja työilmapiiri usein rennompi ilman näitä naisten keskinäisiä kahvikuppikuntia.
Maatalouslomittaja, laborantti, koirankouluttaja, homekoirakouluttaja
En kyllä suosittele enää, et välttämättä pääse edes harjoitteluun saati töihin. Käy nyt vain siellä entisessä paikassa kitkuttamassa seuraavat 15-20 vuotta ja sitten sairaseläkkeelle. Normaaliin eläkeikään tuskin jaksat.
Pullonkerääjä. Helppoa kun ei tarvitse koulutusta ja palkka määräytyy sen mukaan miten ahkera on.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä suosittele enää, et välttämättä pääse edes harjoitteluun saati töihin. Käy nyt vain siellä entisessä paikassa kitkuttamassa seuraavat 15-20 vuotta ja sitten sairaseläkkeelle. Normaaliin eläkeikään tuskin jaksat.
Jos työtä ei ole nytkään.
Vierailija kirjoitti:
Kirjanpitäjiä tarvitaan niin paljon ettei ikä ole esteenä töiden saamiselle. Ei myöskään ole kovin sosiaalinen työ. Matemaattinen ei tarvitse olla, koska järjestelmät hoitaa kaiken laskemisen.
Sopii erityisen hyvin iäkkäämmälle työntekijälle, koska tuo on häviävä ammatti taloushallinnon automatisoinnin edetessä.
Lue lääkäriksi. Siinä ei tartte muuta kuin vähän kuunnella ja terveysporttia selailla tietokoneella ja arvailla, mikä sairaus voisi olla kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjanpitäjiä tarvitaan niin paljon ettei ikä ole esteenä töiden saamiselle. Ei myöskään ole kovin sosiaalinen työ. Matemaattinen ei tarvitse olla, koska järjestelmät hoitaa kaiken laskemisen.
Mua kiinnostais tää, mut olen jo 51v. Mulla on rahoituspainotteinen AMK-tutkinto (finanssi- ja talousasiantuntijan koulutusohjelma) ja tykkään numeroiden pyörittämisestä. Mutta vähän pettymys, jos tuohon ei tarvita yhtään matemaattisuutta. Olen kyllä ymmärtänyt että tuo ala on tosi paljon automatisoitunut, mut eikö enää tarvita niitä ihmisiä, jotka ymmärtää niitä lukuja?
Mieluiten käpistelisin Exceliä kaiket päivät. Mutta ei sellaista työtä taida olla olemassakaan?
Tosi vaikea sitä on miettiä, mihin suuntaan tästä lähtis pyrkimään. Uskon että kannattaa miettiä myös mistä on kiinnostunut ja missä hyvä. Ei siitä tule mitään, että lähtee väkisinkin johonkin, mikä on täysin oman luonteen vastaista, ja vielä jos työssä on suuressa roolissa ne alueet, jotka on itsellä heikkoja. Minä ymmärrän numeroita ja koneidenkin sielunelämää paremmin kuin ihmisiä. Ei tällaisesta introvertista (ja todennäköisestä Aspergeristä, tutkimuksiin oon vasta menossa) ja analyyttisestä ihmisestä saa väännettyä lähihoitajaa tai sosionomia vaikka päällään seisoisi. Ennemmin vaikka metsäkoneen kuljettajaksi.
Taloushallinnossa tarvitaan myös controllereita ja Business Intelligence -asiantuntijoita, jotka tekevät tilastollisilla välineillä töitä ja väsäävät tarpeellisia ja tarpeettomia raportteja. Excel alkaa olla vähän vanhanaikainen, mutta edelleen käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi vähän kertoa taustoistaan, millainen koulutustausta ja työkokemus, onko vaivoja jne.
Kuutosen paperin peruskoulusta ja ykkösin suoritettu kokkiamis niin ehkä ei kannata ehdotella akateemisia ammatteja.
Sairaanhoitajalle on turha ehdotella lähihoitajaa.
Mitä teet nyt?
E:n paperit lukiosta, keskiarvo jotain 8,7
Sh AMK, opinnäytetyö kiitettävä
Kaksi humanistista yliopistotutkintoa, kandit ja gradu kiitettäviä.
Työkokemusta ei ole juurikaan kun kävin AMK:n väkisin loppuun, tiesin että se oli virhe.
Juuri nyt en tee mitään kun alallani ei ole työpaikkoja enkä mene hoitoalalle. Takana joitakin pätkiä ja projekteja.
Kiinnostusta akateemiseen jatko-opiskeluun ei ole. Haluaisin töitä, mutta se hoitaminen ei sovi. Muutenkaan en halua ihmisläheistä tiimityötä. Itsenäinen työ olisi paras.
Harrastukset taiteeseen ja kulttuuriin liittyviä, mutten ole mikään käsityön taitaja eikä teknistä osaamista visuaaliseen työhön ole. Harrastan kirjoittamista myös.
Olen myös käytännön tekijä, olen tehnyt paljon taustajärjestelyjä koulutusten ja kokousten taustalla, ihan tuolien kantamisesta yleisen sujuvuuden varmistamiseen ja aikatauluista huolehtimiseen. Minut nähtiin käytännöllisenä työmyyränä eikä minään akateemisena teoreetikkona.
Tuntuu, että jokin seinä on vastassa ja loppuelämän olen turha.
Eli kaikkea turhaa, turha itkeä kun p on housussa.
Jos olet laiha: joogaopettajaksi.
Jos olet lihava: meditaatio-opettajaksi.
Kirjanpitäjiä tarvitaan niin paljon ettei ikä ole esteenä töiden saamiselle. Ei myöskään ole kovin sosiaalinen työ. Matemaattinen ei tarvitse olla, koska järjestelmät hoitaa kaiken laskemisen.