Muita alkoholistinaisia paikalla?
Kommentit (33)
Mä en tiedä, olenko varsinaisesti alkoholisti, mutta eron jälkeen olen juonut ihan tajuttomasti turruttaakseni surun ja katkeruuden. Ehkä asioiden korjaantuminen tai uusi hyvä suhde olisi se oikea lääke.
Siideriä ja punaviiniä menee aivan liian paljon.
Alkanut aiheuttamaan jo ongelmia, pakko olisi lopettaa tämä läträys ihan tyystin.
Juotteko ryyppäämällä vai tissuttelemalla? Päivittäin, viikottain?
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 17:02"]
Siideriä ja punaviiniä menee aivan liian paljon.
Alkanut aiheuttamaan jo ongelmia, pakko olisi lopettaa tämä läträys ihan tyystin.
[/quote]
Millasia ongelmia tullut? Mä olen masentunut, lihonut ja saamaton. Työt hoidan, mutta muuten menee päin veetä. Olen yksinasuja.
Pitääkö juoda suuria määriä ollakseen alkoholisti? Juon pari annosta päivittäin nykyään. Olenko alkoholisti? Tuleehan siinä kuukausittain iso määrä kuitenkin...
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 17:00"]
Mä en tiedä, olenko varsinaisesti alkoholisti, mutta eron jälkeen olen juonut ihan tajuttomasti turruttaakseni surun ja katkeruuden. Ehkä asioiden korjaantuminen tai uusi hyvä suhde olisi se oikea lääke.
[/quote]
Minulla on sama, olen rintamalle ketjun Ap ja sotilas. Olen turruttanut itsenäni viinalla, että kestän hyysäreiden ja vihervasemmiston aiheuttaman rappion, joka ilmenee puolustusvoimien allas ajona. Sain kenkää puolustuvoimilta ja olenkin päättänyt tukea venäjän invaasioita suomeen, teen sen vain kostaakseni kokemani vääryyden, sen jälkeen muutan Thaimaahan asumaan, ja kuolen onnellisena.
Täällä yksi myös. Päivittäin menee lonkeroa tai kaljaa sen verran, että saa pään sekaisin ja joskus enemmänkin. Välillä käyn hakemassa kuoharia, viiniä, likööriä yms.. Tätä on jatkunut noin 2vuotta ja viimepäivinä on ruennut tuntumaan siltä, että tämän on oikeasti loputtava. En jaksa enää näitä hirveitä morkkiksia ja rahanmenoa. Loppukuun aina saa kittuutella. Anteeksi, avautuminen..
No mä olen se punavihreä punkun tissuttelija.
Jep! Ja raittiina 12 v. mutta alkkis elämän loppuun asti.
Ongelmia tullut sukulais-ja ystävyyssuhteissa.
Rahaa mennyt tähän "harrastukseen" niin paljon, ettei uskalla edes laskea.
Jatkuva saamattomuus seurana ja pientä masennuksen poikasta myös havaittavissa.
Ulkonäkö alkanut pikkuhiljaa rapistumaan, eihän tässä enää paljon ole jaksanut ulkoilla/urheilla.
Värit jotenkin kadonneet elämästä, kaikki on tylsää.
Otin yhen kaljan ja sit pitikin jo hakea taas lisää. Alkis mikä alkis.
Onko meitä todella näin vähän vai onko tämä aiheena liian rankka?
Vai ollaanko me kaikki jo niin päissämme, ettei kirjoitus suju ;)
Ihmiset ei uskalla myöntää kun halutaan pitää kulisseja yllä tai sitten vähättely, että ei mulla mitään ongelmaa ole jos joka ilta nyt nautin vähän viiniä ja kuitenkin työni ja kodin hoidan.
Tissuttelen jo neljättä päivää. Ikää vähän reilu 20 ja diagnoosina on alkoholismi. Vittu jee.
Nainen alkoholistina on tabu.
Eihän me naiset nyt sentään voida olla alkoholisteja, pois se meistä.
Mä olen kyllä ihan alkoholisti, vaikka sosiaalisia ongelmia se ei olekaan ainakaan vielä aiheuttanut. Mutta 15:n muut fiilikset tuntuvat tutuilta - saamaton, tympeä olo ja tunnelma että kaikki on aika tylsää.
Pidän kyllä kulissia yllä ja aion pitää vastakin.
No jutellaan pois, mistäs jutellaan?