Miten vaikeaa on kertoa, milloin tulee töistä?

Miehen piti alunperin olla tänään kotona, ja minullekin sattui vapaapäivä, joten ajattelin, että voisimme viettää perheellä pitkää viikonloppua ja tehdä jotain kivaa ja vain olla yhdessä. Alkuviikosta totesi, että voisi käydä sittenkin tekemässä perjantaina yhtä projektia eteenpäin, mutta lyhyen työpäivän. Ei siinä mitään.

Tänään aamulla lähti töihin, enkä suunnitellut mitään menoja perheen kanssa, kun ajattelin, että tulee sieltä ehkä kolmen aikoihin ja voidaan sen jälkeen ulkoilla tai käydä syömässä, kun se on ollut pitkään suunnitelmissa, mutta ei ole ehditty. Pyysin soittamaan päivällä, kun osaa arvioida tarkemmin milloin pääsisi lähtemään. Puhelua ei kuulunut, joten soitin puolen päivän jälkeen. Hieman kärsimättömän vastasi, sellaisella "mitä koko ajan kyselet äänensävyllä", että kyllä tässä menee, mutta lähtee töistä kuudelta.

Äsken soitin uudestaan ja nyt totesi, että ei tiedä milloin tulee. Voisi tehdä vaikka yöhön saakka, eikä luvannut enää mitään ja kuulemma tulee kun tulee.

Projekti siis on hieman kiireinen, mutta ei mikään päivän tai edes viikon päälle.

Jos olisin tiennyt, että tänään menee pitkään, olisin järjestänyt itselleni ja lapsille jotain kivaa vaikka kyläilyä kauemmas kavereille, kun kerrankin olisi ollut koko päivä aikaa eikä se olisi ollut pois perheen yhteisestä ajasta. Sen sijaan ollaan kykitty kotinurkissa, kun olen koko päivän luullut, että mies tulee piakkoin ja isompi lapsista on kaivannut kovasti isiä ehtimään leikkimään kanssaan. Nyt isompaakin harmittaa, kun isi ei tullutkaan, kun oli jo suunnitellut mitä ehtivät tekemään tänään yhdessä. (Pojalla siis on menossa tosi voimakas isävaihe.)

Miten voi olla noin vaikea yrittää arvioida milloin tulee töistä? Tämä kun ei ole ensimmäinen eikä toinen kerta vaan toistuu vähintään viikoittain, jos minä olen kotona ensin. Ja vaikka tulisi yllätyksiä, miksi ei voi edes soittaa ja kertoa? Teen itsekin työtä, jossa tilanteet vaihtelevat eikä aina tiedä milloin pystyy lähtemään, mutta silti kykenen aika hyvän arvion antamaan ja ainakin ilmoitan heti, jos alkaa näyttämään siltä, että venähtää. Enkä odottele, että toinen soittaa.

Tekisi mieli alkaa tekemään samaa toiselle: Tulla aivan miten sattuu töistä, jättää ilmoittamatta mitään ja kieltäytyä edes arvioimasta tuleeko töistä kolmelta vai yhdeksältä. Mutta ei vain kykene, kun tietää, että lapset kaipaavat ja tietää kuinka ikävältä se tuntuu.