Tunnen oloni epämukavaksi aina sukulaisjuhlissa - normaalia?
Parit juhlat taas tiedossa keväällä (ei omia) ja kylläpä taas ahdistaa mennä. Liekkö itsetuntojuttu vaiko mitä. Tunnen niissä niin ulkopuoliseksi, vaikea keksiä mitään juteltavaa. Aina kertovat "kiva kun tulit" vaikka taustalla onkin pientä sukuvihaa sukulaisjuuriani kohtaan. Äh ja ne hiljaiset hetket kun kukaan ei puhu..yritä siinä sitten väkisi heittää diibadaabaa ilmoja pidellyt yms. Joskus tehnyt vaan mieli menemättä mutta siitäpä suurempi haloo syntyisi..
Kommentit (7)
Todellakin normaalia, tuotahan ne just on. Vai tietääkö joku suomalaisen suvun, joka juhlii esim. rippijuhlia rennon iloisesti ja toistensa seurasta nauttien..? (suomenruotsalaisia ei lasketa)
En mene sukujuhliin, edes lähimpien. Problem solved.
Erittäin normaalia, ja varsinkin introverteillä luonteilla lähes aina noin. Itse olen jo vuosikymmen sitten jättänyt kaikki sukujuhlat väliin, en viitsi väkisin mennä tilaisuuksiin joissa en viihdy. Elämä on liian lyhyt sellaiseen.
Sama. Erittäin vaivaannuttavaa. Mutta mä nyt oonkin sellainen, että tunnen oloni luontevaksi vain harvojen ihmisten seurassa.
10 vuoden välein on melko sopiva... sitten on jo jotain tapahtunutkin elämässä mistä voi kevyesti jutustella kuulumisia.
Puolivälissä juhlaa muistaa, miksei sukuaan ole 10 vuoteen halunnut nähdä :)
Sama täällä. Muut uskovaisia ja mä en. Ne toivottelee jumalan siunausta (tosi vaivaannuttavaa)
Itse ainakin tykkään nähdä sukulaisia =)