Tunnusta: Oletko harkitusti kostanut? Jätetään kuitenkin rikokset eli "turpaanvedot" yms. pois ketjusta.
Eli tietoisesti ja laskelmoiden antanut takaisin jonkun kokemasi vääryyden. Mikä tilanne? Miltä tuntui? Tiedostiko koston kohde mistä oli kysymys? Helpottiko? Vai kaduttiko oma toiminta jälkikäteen?
Tosiaan, mitään rikoksia tähän haluta.
Kommentit (63)
Viran puolesta minulla olisi mahdollisuus hoitaa asioita ”käden käänteessä”, mutta muutamia erityisen ilkeitä asiakkaita olen tuupannut piiiitkään byrokraattiseen kierteeseen sillä voin. Kannattaa olla asiallinen työntekijöitä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Loin exästä (nainen) suvun ja ystävien piirissä lorttomaisen kuvan ja se levisi kuin kulovalkea 😆
Huorittelijalle voi pilkka osua omaan nilkkaan.
Vierailija kirjoitti:
Loin exästä (nainen) suvun ja ystävien piirissä lorttomaisen kuvan ja se levisi kuin kulovalkea 😆
Iha kuin ketään kiinnostaisi mitä muut ajattelee. Kaiken lisäksi ne tuntee sinut ja tietää millainen liero olet. Esittää vaan sulle muuta.
Eksä alkoi valmistella eroa jättämällä sängyn petaamatta, tiskit pesemättä, lavuaarin putsaamatta parranajon jälkeen. Sai minut ehdottamaan eroa ja sovittiin, että ollaan kiltisti, kunnes minulle löytyy kämppä. Sama meno jatkui edelleen.
En ole ylpeä tästä, mutta lopulta humaanisuuteni loppui kesken ja pyörittelin eksän hammasharjaa vessanpöntössä.
Ero tuli ja kun myöhemmin tapasin eksän, hänen hengityksensä haisi sille itselleen.
Suhteessa oli muutakin paskaa, josko tuo "merkitty mies" ei enää kelpaisi kenellekään...
En ole kostanut koskaan mitään, mutta tiettyä tyydytystä olen saanut kun olen monin tavoin menestynyt, toisin kuin henkilöt a, b ja c joiden taholta olen aiemmin kokenut vähättelyä ja kiusaamiseenkin verrattavaa toimintaa. Kovasti he yrittävät nyt olla mielin kielin, mutta se on nyt voi voi. Eivät tajua miten läpinäkyviä ovat.
Aikoinaan työkkärin täti soitti ja olisi aivan väkisin lähettänyt minut sijaistamaan lyhyen pätkän yhteen työpaikkaan. Olin juuri siinä samassa paikassa tehnyt viimeisen kuukauden aikana n 25 työpäivää yhteensä, pikku pätkinä. Joten sanoin että nyt en voi lähteä: minulla on kaikki omat asiat ja menemiset jääneet tekemättä tuon työputken takia, lääkäriaikaa myöten.
Tähän ko. täti tulkitsi että ” et siis ole työmarkkinoiden käytettävissä” ja katkaisi ansiosidonnaisen maksun.
Parin viikon loman jälkeen lähdinkin taas töihin.
(Siihen aikaan ei oltu keksitty soviteltua päivärahaa, vaan työttömyyspäiviltä tuli täydet summat joka päivältä).
Tätin nimi jäi mieleen, ja siitä lähtien lähetin hänelle aina postikortin milloin mistäkinpäin maailmaa missä olinkin. Laitoin terveisiä ja pyysin että pidetään päiväraha maksussa koko talven, kun tulen vasta kesäksi suomeen. Joka talvi tosiaan olinkin ihan kaukomatkoilla. Ainakin 10 vuotta. Sitten muutin maasta ja se tätikin on jo eläkkeellä.
Mutta ajattelin että jotain piristystä siihen kuivaan toimistotyöhön, mistä ei varmaankaan paljon maailmalla matkustella.
Terve vaan, Fobba!
En tunnusta ja hanki elämä!
Olen, sain aikaan entiselle esimiehelle varoituksia. Ja itse toimin lain mukaan, esimies ei.
Vierailija kirjoitti:
Tutulleni verottaja teki ilmiselvää vääryyttä, kostoksi vikittelin hänen vaimonsa ja rikoin perheen.
Nii että työtään tekevää ihmistä ja viattomia sivullisia rankaisit. Hyvä sinä.
Vierailija kirjoitti:
En tapaa lastani.
Kostit lapselle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kostanut. Lähdin todella ikävästä työpaikasta ja vein tukun parhaita asiakkaita mukanani. Tuntui todelta hyvältä.
Minä vein kaikki asiakkaat, joiden toimintoja olin hoitanut. Vitkuttelin myös työvelvoitteeni kanssa niin, että lopulta oli myöhäistä nyhtää minusta (ex-)työnantajani henkilöstölle tarpeellista koulutusta. Kun olin menossa viimeisenä päivänä heittäydyin pikkumaiseksi ja tein työsuhdeautolleni pientä tihutyötä, josta ei ole sinänsä koitunut vahinkoa, mutta vaivaa kylläkin.
Mä tein edellisen kuukauden dokumentaatioita työajalla kaikista pikkuasioista, joita tiesin multa kyseltävän kun irtisanoudun. Firmassa oli sellanen tapa, että tälleen kostetaan lähtevälle TJ:n toimesta. Sitten palauttelin niitä viimeisen kuukauden ajan pikkuhiljaa nitisiten ja valitellen miten kamala työtaakka näistä mulle tulikaan. Jotain sopivia pikkujuttuja olin toki "unohtanut" niihin laittaa, mutta niitä ei kukaan huomannut ennekuin olin jo toisaalla.. :D
T: Se jolle vastasit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kostanut. Lähdin todella ikävästä työpaikasta ja vein tukun parhaita asiakkaita mukanani. Tuntui todelta hyvältä.
Minä vein kaikki asiakkaat, joiden toimintoja olin hoitanut. Vitkuttelin myös työvelvoitteeni kanssa niin, että lopulta oli myöhäistä nyhtää minusta (ex-)työnantajani henkilöstölle tarpeellista koulutusta. Kun olin menossa viimeisenä päivänä heittäydyin pikkumaiseksi ja tein työsuhdeautolleni pientä tihutyötä, josta ei ole sinänsä koitunut vahinkoa, mutta vaivaa kylläkin.
Mä tein edellisen kuukauden dokumentaatioita työajalla kaikista pikkuasioista, joita tiesin multa kyseltävän kun irtisanoudun. Firmassa oli sellanen tapa, että tälleen kostetaan lähtevälle TJ:n toimesta. Sitten palauttelin niitä viimeisen kuukauden ajan pikkuhiljaa nitisiten ja valitellen miten kamala työtaakka näistä mulle tulikaan. Jotain sopivia pikkujuttuja olin toki "unohtanut" niihin laittaa, mutta niitä ei kukaan huomannut ennekuin olin jo toisaalla.. :D
T: Se jolle vastasit
Nämä lähdöt eivät tosiaan aina ole tervehenkisiä.
Minä katsoin asiakseni kostaa sen vuoksi, että työnantajani antoi minulle potkut virasta, jota olin hoitanut vuosia erittäin hyvin. Potkujen syy oli se, että minun haluttiin jatkavan tasan samaa työtä freelancer-pohjalta. Minun uskottiin olevan tässäkin asiassa yhtä joustava ja mukautuva kuin virkasuhteeni aikana. Loukkaannuin siinä määrin, että annoin tapauksen ammattiliiton lakimiehen hoidettavaksi ja sain asianmukaiset korvaukset laittomasta irtisanomisesta. Kaiken lisäksi työ oli aivan mahtavaa, ja olisin tehnyt sitä eläkkeelle saakka, jos ei työnantaja olisi tehnyt tuota halpamaista temppua.
Vein tosiaan omat asiakkaani (kahta en saanut, koska pitkät sopimukset olivat kesken) ja perustin oman yrityksen. Se oli parempi kosto kuin mikään revenge body voi olla. :D
Liiton lakimies kertoi minulle, että kun tällaisessa tapauksessa liitto ottaa työnantajaan yhteyttä, loka alkaa lentää ja kunnolla. Ja niin siinä kävi. Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt tehdä vähän enemmän kiusaa, mutta jäi tekemättä, kun kärsin edelleen kunnollisen työntekijän oireyhtymästä.
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan. Paras kosto on hyväksyä asia, jättää taakseen ja jatkaa elämäänsä vaivaamatta päätään enää sillä. Parhaan siitä tekee sen että vastapuoli ei sitä pysty tekemään ja katkeroituu.
Kyllä minä väittäisin, että ihan paras fiilis on se, kun se vastapuoli pyörii onnistuneen koston jälkeen syvällä ongelmissaan.
Välillä kostan kun ryhmäni jäsen ,joka koettaa laistaa tietyistä työtehtävistä, lähtee paskalle. Silloin me muut odotamme, että hän tulee istunnolta ja työ jatkuu täsmälleen samasta pisteestä mihin se jäikin.
Olen. Kun olin nuori kokematon tyttö, oli ensimmäinen poikaystäväni melkoinen häntäheikki. Naiivisti uskoin hänen livertelyjään kunnes lopulta kävi kiistattomasti selväksi, että hän oli tosiaankin pettänyt minua useasti. Lopetin suhteen siihen, mutta koska koin tulleeni hyväksikäytetyksi, kihisin vihaa ja kostonhimoa.
Siispä kostoksi varastin mieheltä hänen kaverinsa, joiden kanssa olin ystävystynyt seurustelusuhteen aikana. Sympatiat olivat puolellani, olinhan kiva tyttö joka oli tullut petetyksi. Usein kävikin niin, että kun eksä soitti kavereilleen, olinkin minä siellä pitämässä hauskaa, ja koska hän oli loukannut minua niin rumasti, ihmiset tietenkin olettivat ettei hän tunkisi paikalle pilaamaan tunnelmaa.
Sen lisäksi annoin yhteenpaluuta haikailevan eksäni ymmärtää, että toivoa ehkä vielä olisi. Roikotin häntä aikani löysässä hirressä kainosti vihjaillen ja pehmoisia puhuen ennen kuin vedin maton jalkojen alta ja totesin kylmästi, että tyhmäkö hän on, tietenkään en rupeaisi enää mihinkään tekemisiin petollisen pukin kanssa.
Olin aika tulinen tyttö nuorena. Ikä on hieman tavannut tunnekuohuja, mutta kyllä siitä tuli parempi olo. Koin osoittaneeni, etten ole mikään kynnysmatto, jota voi kohdella miten hyvänsä ilman seuraamuksia.
Olen asiakaspalvelija, ja kostan aina mulkkumaisille asiakkaille mahdollisimman paskalla palvelulla. Teen sen minimin, mitä minulta vaaditaan, etten anna aihetta valitukseen, mutta veloitan kaikki mahdolliset maksut enkä tule missään piiruakaan vastaan. Ei tipu pikaista toimitusta, ei alennusta, ei jatkoaikaa, ei mitään.
Mukaville asiakkaille teen kaikenlaisia myönnytyksiä ja liennytyksiä, usein ihan kylmän käteisen arvoisia. Tämä on ihan laillista, useimmissa firmoissa aspa saa tehdä aika paljonkin tapauskohtaisia päätöksiä omalla harkinnallaan.
Eli v I t t u i l k a a vaan jatkossakin, omaa aikaanne ja rahaanne siinä haaskaatte. Mulla juoksee palkka joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko yläasteen kestäneen koulukiusaamisen jälkeen sisuunnuin ja aloin tietoisesti kehittää itseäni parempaan suuntaan, niin henkisesti kuin ulkonäön puolesta. Nyt kolmekymppisenä elämäni onkin kaikin puolin kunnossa ja teen asioita, joista nautin; nuorempana en esimerkiksi kehdannut pukeutua oman makuni mukaisesti tai ylläpitää tiettyjä harrastuksia, mutta nykyisin välitän vain omista mielipiteistäni. Olen vuosien varrella silloin tällöin törmännyt kiusaajiini, ja ne kohtaamiset ovat jättäneet positiivisen olon. Monella näistä kiusaajasta yläasteaika oli elämän huippuaikaa, ja heillä on sen jälkeen mennyt huonosti.
Mielestäni menestys on paras kosto. Kiusaajani tuskin katuvat tekojaan, mutta näkevätpä ainakin, etten antanut heidä nujertaa itseäni, vaan elän hyvää elämää.
Eihän tuo ole mikään kosto. Sitä paitsi asiat voivat mennä koulun jälkeen myös toisin päin, eikä kukaan menesty vain päättämällä niin.
Ei se olekaan kosto. Se on itsepetosta ja helpoin tie tilanteesta ulos silloin, kun ei uskalla antaa takaisin samalla mitalla. Useimmiten "koston uhri" ei edes tiedä, miten petetylle tms. on käynyt, ja jos tietää, vähät siitä välittää.
Kostin eilen hallituspuolueille vuosituhannen bensaveronkorotuksesta äänestämällä persuja aluevaaleissa.
Onneksi meillä on toimiva oikeusjärjestelmä, ettei tarvitse itse edes miettimään mitään kostotoimenpiteitä, kuten monet tämän ketjun kommentoijista joutuvat näköjään tekemään.
Loin exästä (nainen) suvun ja ystävien piirissä lorttomaisen kuvan ja se levisi kuin kulovalkea 😆