Tunnusta: Oletko harkitusti kostanut? Jätetään kuitenkin rikokset eli "turpaanvedot" yms. pois ketjusta.

En ole itse kostanut mutta työpaikalla olen kaksi kertaa nähnyt karman totetutuvan oikein kunnolla. Varsinkin toisella kerralla koin suurta nautintoa. Kiusaamisesta, syrjimisestä ja jatkuvasta vähättelystä kysymys kummassakin tapauksessa.

Työpaikalla kokemaani pitkäaikaista kiusaamista ei saatu kuriin. Tein tyypin lapsista lasun nimettömänä. Tuli ihan hyvä mieli.

Kerrostalossa naapurin bileputken jälkeen olen soitellut hänen ovipuhelintaan kun olen aikaisin/myöhään ollut liikkeellä. Jospa saan edes vähän häirittyä hänen uniaan - ei kuitenkaan vastaa tuntikausien metelöintiä missään määrin.

En tekisi mitään dramaattista mutta en myöskään auta heitä. Päinvastoin voin vaikuttaa heihin kielteisesti ihan laillisesti ja huomaamatta.

Kostin töissä kollegalle, hän valehteli aina pomolle hoitaneensa esim. Jonkun projektin tai työtehtävän.

Aikani katsoin tilannetta mutta kerran tuli sopiva tilaisuus näpäyttää tyyppiä kun yhdestä " hänen" hoitamasta tapauksesta nousi kysymyksiä. Sanoin että kysykää siltä, sehän sen on kuulemma hoitanut. Hän ei osannut vastata.

Olen kostanut. Lähdin todella ikävästä työpaikasta ja vein tukun parhaita asiakkaita mukanani. Tuntui todelta hyvältä.

Työpaikan palkka erimielisyyden takia olen " lainannut" työkaluja ,lamppuja, teippejä,yms..kotiini

Olen kostanut polkupyöränsä aina pyöräkellarin ovesta sisään työntäneelle. En edes tiedä kuka se oli, mutta samainen pyörä oli aina muiden edessä ja sitä joutui aina siirtämään pois edestä, että sai pyöränsä ulos pyöräkellarista. Oli siis poikittain pyörärivistön edessä. Yksi kerta, kun pyöräkellari oli lähes tyhjä, nostin tuon pyörän pyörärivistön taakse seinää vasten, tietenkin seinän suuntaisesti, kun rivistö oli kohtisuorassa sitä vasten. Muut sitten olivat laittaneet omansa normaalisti rivistöön sen eteen, varmaan myöskin tyytyväisenä kostosta, muutkin sitä pyörää manailivat. Oli kunnolla motissa ja vaati varmaan tosi monen pyörän siirtämisen, että sen sai sieltä pois. Sen jälkeen ei tarvinnut enää sitä pyörää siirrellä pois tieltä, sen jälkeen vaivautui laittamaan sen paikoilleen. Olin tyytyväinen, sillä oppi meni perille, toisin kuin jonkun muun jättämästä heippalapusta tai siitä, että raahasi sen lukitun pyörän pois tieltä pyöräkellarin perähuoneeseen saakka useamman kerran.

Tutulleni verottaja teki ilmiselvää vääryyttä, kostoksi vikittelin hänen vaimonsa ja rikoin perheen.

Koko yläasteen kestäneen koulukiusaamisen jälkeen sisuunnuin ja aloin tietoisesti kehittää itseäni parempaan suuntaan, niin henkisesti kuin ulkonäön puolesta. Nyt kolmekymppisenä elämäni onkin kaikin puolin kunnossa ja teen asioita, joista nautin; nuorempana en esimerkiksi kehdannut pukeutua oman makuni mukaisesti tai ylläpitää tiettyjä harrastuksia, mutta nykyisin välitän vain omista mielipiteistäni. Olen vuosien varrella silloin tällöin törmännyt kiusaajiini, ja ne kohtaamiset ovat jättäneet positiivisen olon. Monella näistä kiusaajasta yläasteaika oli elämän huippuaikaa, ja heillä on sen jälkeen mennyt huonosti.

Mielestäni menestys on paras kosto. Kiusaajani tuskin katuvat tekojaan, mutta näkevätpä ainakin, etten antanut heidä nujertaa itseäni, vaan elän hyvää elämää.

Kiusaajilleni olen kostanut ja se tuntui hyvältä. Paljastin ns. luurangot kaapista, jolloin kiusaajat saivat maistaa omaa lääkettään ja olla ivan, vähättelyn ja pilkan kohteena.

Vierailija kirjoitti:

Olen kostanut. Lähdin todella ikävästä työpaikasta ja vein tukun parhaita asiakkaita mukanani. Tuntui todelta hyvältä.

Minä vein kaikki asiakkaat, joiden toimintoja olin hoitanut. Vitkuttelin myös työvelvoitteeni kanssa niin, että lopulta oli myöhäistä nyhtää minusta (ex-)työnantajani henkilöstölle tarpeellista koulutusta. Kun olin menossa viimeisenä päivänä heittäydyin pikkumaiseksi ja tein työsuhdeautolleni pientä tihutyötä, josta ei ole sinänsä koitunut vahinkoa, mutta vaivaa kylläkin.

Ei mitään suurta, mutta kerran kun pyysin miestä tuomaan kaupasta tuotteen x kun oli kauppaan töiden jälkeen menossa, ei hän sitä tuonut. Kun kysyin miksi, niin kuulemma siksi kun hän ei kyseistä tuotetta käytä niin ei KEHDANNUT ostaa, ettei tutut luule hänen käyttävän sitä.

Seuraavalla kerralla kun hän pyysi minua tuomaan kahvia kaupasta, levitin kotona käsiäni antaen saman typerän perustelun (en siis juo kahvia). Ja hän vielä suuttui.

Juu, kosto on kyllä suloinen silloin kun se oikein onnistuu kohdilleen osumaan. Ja se tuntuu kyllä aivan hemmetin hyvältä, kun siinä onnistuu. 

Tavallaan. Paras kosto on hyväksyä asia, jättää taakseen ja jatkaa elämäänsä vaivaamatta päätään enää sillä. Parhaan siitä tekee sen että vastapuoli ei sitä pysty tekemään ja katkeroituu.

En onnittelut kumppania hänen syntymäpäivänä, verhosin unohduksen piikkiin, kun hän pahoitti mielensä siitä.

Veroviraston neuvonta pisteellä niin ikävää käytöstä asiakkaita kohtaan. Pitäisi neuvoa eikä estää saamasta neuvoja.

En tapaa lastani.

Itse myös koen kostaneeni kiusaajilleni ja minua syrjineille luokkatovereilleni menestymällä paremmin kuin yksikään heistä. Pääsin tavoiteltuun koulutukseen ja sain hyväpalkkaisen työn, mutta myös menin naimisiin miehen kanssa, josta tuli sittemmin ihan menestyvä yrittäjä. Kolmekymmentä täytettyäni pystyin lopettamaan palkkatyöt, sillä sijoitusvarallisuuden tuotto maksaa elämiseni, minkä lisäksi teen välillä pieniä avustavia hommia miehen yrityksessä ja saan vastineeksi sieltä tuloa. Elämä on lähestulkoon yhtä lomailua, koska meillä ei ole lapsiakaan. Karma tulee mieleen kyllä, kun kuulee, että samaan aikaan entinen koulukiusaaja on vieroitushoidossa alkoholiongelman takia.

Estin erään terapiassa ravaavan rasittavan naisen rekrytoinnin. Olin todella tyytyväinen itseeni.