Miten uskallatte esitellä uuden kumppanin lapsille?

Miksi lapsellasi on trauma erosta? Jos ero oli kovin vaikea niin suosittelen että et edes katsele ketään vielä sillä silmällä.

Itse erosin kun lapsi oli alle 1-vuotias. Eroon ei liittynyt mitään suurta traamaa ja melko hyvissä väleissä oltiin. Kun lapsi oli 5-vuotias niin tapasin miehen johon rakastuin ja jonka kanssa asiat etenivätkin sitten pikavauhtia. Lapsi tapasi miestä aluksi muutaman kerran siten, että muitakin kavereitani oli meillä iltaa viettämässä ja muutaman kerran jossain yleisellä paikalla ja tapahtumissa. Lapsi tykkäsi kovasti miehestä ja mieskin jaksoi touhuta kaikkea lapsen kanssa. Oltiin ihan umpirakastuneita ja muutettiin yhteen kun oltiin seurusteltu vasta 3kk. Erittäin paha virhe.

Ei ehkä oltais vielä yhteen muutettu, mutta kun olin jokatapauksessa muuttamassa ja jotenkin tuntui järkevämmältä muuttaa yhteiseen asuntoon kun kerran joka tapauksessa oltaisiin loppuelämä yhdessä. No joo, eipä menny sit ihan niinku elokuvissa. Mies paljastui pesunkestäväksi narsistiksi ja sairaalloisen mustasukkaiseksi. Oli vaan niin taitava feikkaamaan unelmien miestä. 1,5-vuotta kesti että pääsin siitä eroon. Jälkeenpäin tuntuu käsittämättömältä että niinkin kauan kestin sitä kusipäätä. Lapsi ihmetteli tietysti, mutta varsinkin loppuaikoina oli riitoja jotka lapsikin kuuli ja näki, joten selitin että aina ei aikuiset ole asioista samaa mieltä ja joskus on vaan parempi että ei enää olla yhdessä. Lapsella ja miehellä ei ollut kovin läheiset välit, koska vaikka aluksi vaikutti ihan muulta, niin miehellä oli suuria ongelmia sietää sitä tosiasiaa että minulla oli exäni kanssa lapsi. Juttelin paljon lapsen kanssa eikä vaikuta siltä että olisi saanut mitään traumaa vaikka annoinkin sen pölön pilata elämääni niinkin kauan.

No juuri kun päätin että en enää ikinä ala seurustelemaan, niin tapasinkin ihan oikeasti ihanan miehen, jolla oli itselläkin kaksi lasta. Nyt edettiin paljon hitaammin ja seurusteltiin vuosi ennenkuin muutettiin yhteen. Ja käytiin lukemattomia keskusteluja siitä mitä kumpikin haluaa parisuhteelta, miten kasvatetaan lapsia, ollaanko asioista samoilla linjoilla jne. Asuttiin lähekkäin ja meillä oli yhteisiä ystäviä, joten sitä kautta oli luontevaa aluksi tavata lasten kanssa eikä tarvinnut olla mitään äidin uusi poikaystävä-tapaamista. Lapset olivat siis mukana, kun tutustuttiin ja tavattiin ihan kaveripohjalta aluksi. Käytiin mm. lasten kanssa uimarannalla, pyörillä jätskille jne. ennenkuin edes päätettiin että aletaan seurustella. Lapset olivat silloin 8-, 7- ja 5-vuotiaat ja tosi hyvin suhtautuivat. Nykyään miehen lapset ovat yhtä rakkaita kuin omakin ja naimisissa ollaan oltu jo 5 vuotta.