Ihailetko niukasti eläviä?
Elätkö itse niukkuudessa? Ihailetko perheitä, joissa pitäydytään:
- itse tehdyssä yksinkertaisessa ruoassa, jossa edullisuudella on arvonsa, samoin itse tehdyissä/leivotuissa herkuissa
- itse omien hiusten leikkauksessa, ei mennä kampaajalle
- kotikeskeisissä harrastuksissa, ei mennä maksullisiin
- kierrätysvaatteissa ja niissäkin niukasti ostetaan
- kaikessa tähdätään yksinkertaisuuteen ja edullisuuteen, kallis on kirosana
Kommentit (33)
En ihaile, jos on vain itsetarkoitus, niitä rahoja kun ei saa sinne monttuun mukaan.
En ihaile, koska olen huomannut niukasti elävien lapsiperheiden vanhempien muuttuvan ajan mittaan erityisen ahneiksi.
En ihaile pihistelyä enkä pröystäilyä, mutta ihailen kyllä viisasta talouden hoitoa: kaikki tarpeellinen on, muttei turhaa. Se ettätarvittavan pystyy hankkimaan oikeaan aikaan/ennakoiden, ei tarvitse tilipäivää odottaa ostaakseen autonrenkaat, kun niitä renkaita siihen autoon on ostettava säännöllisin väliajoin.
Ihailen. Yleensä niissä perheissä välitetään muista aidosti, eikä välitetä ulkokultaisista normeista.
Ihailen siinä mielessä hallittua rahan käyttöä, että osataan esim. säästää tavoitteellisesti johonkin. Ostetaan harkiten ja järkevästi. Itse suunnittelen aina kutistavani menoja, mutta kuitenkin ostelen turhaakin. Olen kotona hoitamassa nuorimmaista ja joutunut kyllä vähentämään kulutusta, mutta vieläkin halvemmalla voisi elää. Puuro esim on paljon halvempaa kuin leipä. Voisi myös hyödyntää ruokatarjouksia enemmän. Vaatteet ja kengät ostetaan aina alesta. Pienimmälle löytyy kirppikseltä myös. Kaikissa arkisissa ostoksissa kun säästää vähän niin sillä on iso merkitys vuositasolla.
En ihaile. Pihistelyssä ei ole mitään kivaa.
Ihailen oman tien kulkijoita, jotka välittää luonnosta, ympäristöstä ja läheisistä. Kulutuksen karsinta on ihailtavaa. Pyrin elämään ihanteiden mukaan, kannatan luomua, kotimaista, lähituotteita ja lähellä olevia palveluita.
Ihailen sitä piirrettä, että osataan elää nuukasti tekemättä siitä mitään numeroa.
En jos ovat perheellisiä - lapset kärsii. Jos elää itsekseen niin mikäs siinä, kunhan se on aitoa, eikä toisia hyväksikäyttävää (jatkuvasti pummaamassa autokyytejä, avuksi kirpparille, ilmaista lapsenlikkaamista yms.). Pahimpia on ne jotka vaatii about vuokraa jos kutsuvat vieraita mökilleen yms.
En ihaile. Itse en elä niukasti vaan ostan paljon palveluja ja palveluina.
En ihaile. Haluan nauttia elämästä, toki järjen rajoissa. Saituus ja jatkuva pennin venytys vievät ennenaikaiseen hautaan eikä sinne hautaan rahojaan mukaan saa.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 10:23"]
Ihailen sitä piirrettä, että osataan elää nuukasti tekemättä siitä mitään numeroa.
[/quote]
On muuten harvinainen piirre nykyään. Tyypillisesti omaa nuukuutta ja vaatimattomuutta, siis omaa erinomaisuutta, alleviivataan hyvinkin mahtipontisesti.
Kyllä ja en.
Se on ihailtavaa että tehdään ruuat itse ja leivotaan.
Myös se että vaatteita ei ostella pilvin pimein vaan ainoastaan tarpeeseen ja laadukasta sekä hyödynnetään kirppareita.
Myös perhekeskeinen harrastaminen on hyvä juttu mutta jos lapset haluaa muuta niin se täytyy sallia, rahatilanteen mukaan tietysti.
Mutta kun jossain asiassa säästää niin kyllä se pitää näkyä toisaalla esim matkustelussa eikä niin että rahaa on tileillä muttei raaskita käyttää.
En ihaile. Teen toki itse joitakin noista mutta lapset ovat maksullisissa harrastuksissa ja muutenkin elintaso on samalla tasolla kuin kavereilla. Eniten maksan pitkäikäisistä käyttötavaroista, järjen rajoissa.
En ihaile. Ihailen niitä, jotka toteuttaa tuota ekologisuuden nimissä.
Säästäjät ovat vittumaisia. Jos tarjotaan, kelpaa helvetin hyvin, jos pitäisi itse tarjota, aletaan keräämään kolehtia sentin tarkkuudella. Mitään ei voi tehdä kun se maksaa, mutta jos ilmaantuu mahdollisuus, että vois osallistua muiden kustannuksella, eikun innolla mukaan.
Ihailen minimalismiin kykeneviä ihmisiä. Mulla vaan leipomis- ja ruoanlaittovälineet, oppikirjat ym. vie jo niin paljon tilaa kaapeissa, etten pystyisi siihen. Eikä minimalismi tarkoita, että kaunis on kirosana. Omituinen käsitys sulla. Noista sun mainitsemistasi esimerkeistä mä kyllä täytän kaikki. Asun 23 neliön yksiössäkin. Mutta ei mun tavarat mahtuisi muutamaan matkalaukkuun. Ja on mulla huonekalujakin :D
Tuollaisten perheiden lapsista tulee yleensä juuri niitä jotka ahmii vatsansa täyteen (ahneimmat tunkee taskuunkin) karkkia ja kakkua kaverisynttäreillä ja vinkuu vain normaalistikkin kyläillessä herkkuja kaapista.
Oho. Sekoitin itse. Luulin, että tässä puhutaan mahdollisimman vähällä tavaralla elävistä ja mahdollisimman vähän kuluttavista ihmisistä. Mutta ilmeisesti pääpointtina on rahan säästö? -15
Elän osittain niukasti käyttäen rahaa asioihin jotka tuovat minulle iloa ja hyvän mielen. En esimerkiksi syö kovinkaan usein ravintoloissa, teen itse ruuat alusta loppuun ja kuukauden ruokabudjetti onkin n. 120€
En ostele vaatteita usein, vain jos oikeasti tarvitsen.
En käytä rahaa urheiluun ostamalla salikorttia vaan käytän liikuntaviraston saleja 3€/kerta (ehkä 1-2 kertaa kuussa). Muuten lenkkeilen paljon, raitis ilma miellyttää enemmän kuin tunkkainen sisäliikunta.
En osta turhia sisustusrojuja, 12 hengen astiastoja, en tilaa lehtiä, ei ole netflixejä, maksukanavia ym.
En osta markkinoiden uusinta puhelinta, en omista tablettia, sisustus tyylini on minimalistinen. En ole 8 vuoteen ostanut yhtään huonekalua.
Mihin käytän rahaa; auto (työn takia tulee ajettua n. 40tkm vuodessa), matkailu n. 50/50 työreissuja ja omia ( 8-10 kertaa vuodessa). Työmatkat pääasiassa messumatkoja joihin helppo ujuttaa muutaman päivän oma loma lisäksi. Asumiseen menee ehkä turhankin paljon rahaa mutta tykkään asua väljästi joten siksi omakotitalossa.
En koe jääväni mistään paitsi vaikka nuukailen joissakin asioissa. Koska käytän rahan niihin juttuihin joista nautin.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 10:35"]
En ihaile. Haluan nauttia elämästä, toki järjen rajoissa. Saituus ja jatkuva pennin venytys vievät ennenaikaiseen hautaan eikä sinne hautaan rahojaan mukaan saa.
[/quote]
Samaa mieltä. Arvostan kyllä säästämistä silloin kun on joku tavoite mitä varten säästetään, mutta rahan keräämistä tilille homehtumaan en ymmärrä. Eri asia jos haluaa jättää lapsilleen perintöä, sehän on yksi tavoite.