Is:Mies vastasi Anun lapsihaaveisiin aina ”katsotaan myöhemmin” – 10 vuoden yhteiselon jälkeen Anu teki rohkean ratkaisun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei pelännyt että elämä loppuu, mies tiesi että elämä ja seksi loppuu.

Mikä elämä? Ryyppääminen ja rällääminenkö on sitä elämää?

Ei, vaan mahdollisuus pitää elämänsä ajan/rahankulutus täysin omissa käsissä. Voi elää ihan hyvää, baaritonta elämää vaikka ei olisikaan jälkikasvua varaamassa kaikkea ylimääräistä aikaa.

Onneksi kaikki eivät ajattele noin. Olisimme sukupuuttoon kuolleita jo.

Erikoinen himo joillakin koittaa hallita kaikkea elämässään. Aikaa ja rahaa esim, vaikkei kummastakaan ole mitään takeita, oli lapsia tai ei. Itse elämä koostuu ihan muusta.

Aikaa itselleen ja ennen kaikkea valinnanvapautta lapsettomilla on aina enemmän kuin lapsellisilla.

Onneksi hyödyllisiä hölmöjä riittää, sukupolvesta toiseen. Tosin viimeaikaisten uutisten perusteella koulutetut nuoret miehet eivät enää haksahda ikiaikaiseen ansaan.

koittakaan nyt tajuta että sika ja mies on kaksi aivan eri olentoa! ne erottaa siitä että sika haluaa sänkyy mies haluaa olla loppuelämän rinnalla. kun sanoo että sänkyyn mennään vasta avioliitossa sialle tämä ei käy. hyvä tapa karsia näitä hyväksikäyttäjiä pois. lisäksi ennen avioliittoa täytyy jo tietää haluaako lapsia. aikaa 1 vuosi päättää! Tosi mies tietää jo mitä haluaa ennenkuin edes tapaa naisen.

seaito mies 34v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei pelännyt että elämä loppuu, mies tiesi että elämä ja seksi loppuu.

Mikä elämä? Ryyppääminen ja rällääminenkö on sitä elämää?

sinustako elämä ei voi olla kuin kahdenlaista. Joko lapsiperhe-elämää tai ryyppäämistä? 

Itse olen tehnyt kaksi lasta, jotka ovat nyt jo teinejä. Seurustelin miehen kanssa, jolla on saman ikäiset lapset. Hän halusi vielä lapsen. Minä en halunnut, koska nyt elämä on sellaista, että ei tarvitse ihan koko ajan olla katsomassa lasten perään. Itse haluan elämältäni huolettomuutta, helppoutta, pitkiä yöunia, kurahaalaritonta eteistä, ravintolakäyntejä, jolloin voi syödä oman annoksensa syöttämättä ketään muuta siinä samalla, lomamatkoja, jolloin voi itse istua rannalla lukemassa, kun lapset menevät uimaan. Juu, en ole ryypännyt enkä rällännyt 20 vuoteen, mutta vauva-arkea en enää haluaisi mistään hinnasta. 

vai että oikeen teit lapset... puhut heistä kuin jostain ikean lipastosta "tommosen kasasin".

Etkö mitään muuta keksinyt? Kyllä, minä olen ihan itse lapseni saanut alulle ja synnyttänyt. Ei haikara heitä tuonut. 

Lapsia ei tehdä, niitä saadaan jos hyvin käy.

Kyllä siihen vain jonkinlainen tekemisprosessikin tarvitaan. Se on sitten eri asia, tuleeko niitä lapsia, vaikka yrittääkin. Siihen en muistaakseni edes kommentoinut yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei pelännyt että elämä loppuu, mies tiesi että elämä ja seksi loppuu.

Mikä elämä? Ryyppääminen ja rällääminenkö on sitä elämää?

sinustako elämä ei voi olla kuin kahdenlaista. Joko lapsiperhe-elämää tai ryyppäämistä? 

Itse olen tehnyt kaksi lasta, jotka ovat nyt jo teinejä. Seurustelin miehen kanssa, jolla on saman ikäiset lapset. Hän halusi vielä lapsen. Minä en halunnut, koska nyt elämä on sellaista, että ei tarvitse ihan koko ajan olla katsomassa lasten perään. Itse haluan elämältäni huolettomuutta, helppoutta, pitkiä yöunia, kurahaalaritonta eteistä, ravintolakäyntejä, jolloin voi syödä oman annoksensa syöttämättä ketään muuta siinä samalla, lomamatkoja, jolloin voi itse istua rannalla lukemassa, kun lapset menevät uimaan. Juu, en ole ryypännyt enkä rällännyt 20 vuoteen, mutta vauva-arkea en enää haluaisi mistään hinnasta. 

vai että oikeen teit lapset... puhut heistä kuin jostain ikean lipastosta "tommosen kasasin".

Tuollaiseen asiaan sitten tartuit👍

Vierailija kirjoitti:

Miksi joidenkin on niin kova hinku ja suorastaan pakko tehdä lapsia?

elämänarvoista voi keskustella mielenterveysalan ammattilaisten kanssa.

-psykiatri, viiden lapsen äiti.

Monella miehellä on se ongelma että se P!lllu kelpaa kyllä, vastuu ja muu ei.

Minulle meinasi käydä näin. Kymmenen vuotta jahkailevan miehen kanssa, kunnes iski kolmekymppisenä ikäkriisi ja sanoin, että nyt jää ehkäisy pois tai erotaan. Vuosia olin jo odotellut, joten ehkäisy jäi pois, mies alkoi pihdata. Puhuttiin asiasta ja syy oli "koska ei ole varma". Melkein erottiin, mutta ei sitten se erokaan kelvannut. Tulin raskaaksi, mutta meni kesken. Miehen kelkka kääntyi, kun menetti jotain mitä ei uskonut haluavansa ja sitten halusikin sen lapsen. Ensimmäisen jälkeen halusi sitten perään toisenkin, mutta nyt kun toinen on tulossa, ei tahdo kantaa vastuuta kunnolla siitä ensimmäisestäkään. Rakastaa kyllä lasta, mutta omat asiat menee aina edelle, vaikka olisi millainen hätä. Lapsi kaatoi pyykkitelineen päälleen, kun olin p**kalla, eikä mies lotkauttanut eväänsä auttaakseen ennen kuin itkettiin hädissään sekä minä että lapsi.

Heitti jo argumentiksi sen, ettei olisi halunnut ensimmäistäkään, mutta tämän argumentin pätevyys meni siinä, kun halusi välttämättä toisenkin. Luuli varmaan, että tämäkin raskaus olisi yhtä helppo kuin ensimmäinen ja että voisin hoitaa kaiken yksinäni samaan aikaan, kun hän tekee mitä lystää, mutta toisin kävi. Vaikea raskaus ja apua tarvitsisin paljon enemmän kuin miehestä irtoaa. Eroa mietin päivittäin, koska jos hoidan jo valmiiksi kaiken yksin, mihin tarvitsen miestä, joka vain ärsyttää kun apua ei saa vaikka kuinka pyytäisi?

Melkein toivon, että olisin hankkinut muksun täysin yksinäni (tai ainakin jättänyt kuuntelematta miestä kun halusi toisen), mutta ainakin lapsella on välittävät isovanhemmat (myös miehen puolelta) että vaikka isä on kelvoton lurjus, joka vain istuu koneella, on muita rakastavia sukulaisia, ettei kaikki kuormitus kaadu vain minun ja vanhempieni niskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei pelännyt että elämä loppuu, mies tiesi että elämä ja seksi loppuu.

Mikä elämä? Ryyppääminen ja rällääminenkö on sitä elämää?

sinustako elämä ei voi olla kuin kahdenlaista. Joko lapsiperhe-elämää tai ryyppäämistä? 

Itse olen tehnyt kaksi lasta, jotka ovat nyt jo teinejä. Seurustelin miehen kanssa, jolla on saman ikäiset lapset. Hän halusi vielä lapsen. Minä en halunnut, koska nyt elämä on sellaista, että ei tarvitse ihan koko ajan olla katsomassa lasten perään. Itse haluan elämältäni huolettomuutta, helppoutta, pitkiä yöunia, kurahaalaritonta eteistä, ravintolakäyntejä, jolloin voi syödä oman annoksensa syöttämättä ketään muuta siinä samalla, lomamatkoja, jolloin voi itse istua rannalla lukemassa, kun lapset menevät uimaan. Juu, en ole ryypännyt enkä rällännyt 20 vuoteen, mutta vauva-arkea en enää haluaisi mistään hinnasta. 

vai että oikeen teit lapset... puhut heistä kuin jostain ikean lipastosta "tommosen kasasin".

Äiti ja isähän sen lapsen tekee, ei siellä kohdussa mikään suuri johdatus, eikä jumaluus käy pyörimässä.

Meillä päätettiin tehdä lapset ja sitten ne tehtiin. Täysin ilman mystiikkaa.