Is:Mies vastasi Anun lapsihaaveisiin aina ”katsotaan myöhemmin” – 10 vuoden yhteiselon jälkeen Anu teki rohkean ratkaisun
Miehen viivyttely lapsipäätöksen kanssa aiheutti Anulle masennuksen.
Jälkikäteen Anu on tajunnut masentuneensa suhteessa, jossa mikään ei tuntunut etenevän. Siinä missä hän kaipasi muutosta, mies nautti elämästä, jossa kaikki pysyi samana.
Kommentit (28)
Kyllähän naisen on aina saatava tahtonsa läpi
Fiksu nainen, ei kiristänyt miestänsä pakkoisyyteen, vaan hoitaa itse kaiken. Lisää tällaisia naisia.
Miksi joidenkin on niin kova hinku ja suorastaan pakko tehdä lapsia?
Järkevä mies! Juuri noin kuuluu toimia. Jos haluaa myöntävän vastauksen, niin nainen menee TÖIHIN! ja / tai antaa miehelle n. 100.000 tilille, josta mies voi kustantaa sen akan, väistämättä jossain kohtaa ulisemat elarit. Jos on jotain vailla, niin paree olla valmis itse myös kustantamaankin. Turhaa sitä muilla yrittää maksattaa ja naukua jälkikäteen kun ei onnistunutkaan muilla maksatuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi joidenkin on niin kova hinku ja suorastaan pakko tehdä lapsia?
Varmaan sama hinku kuin joidenkin olla lapsettomia. Se on biologiaa. Oltais kuoltu sukupuuttoon ajat sitten ilman tällaista lisääntymisvaistoa.
Mitä tarkoittaa" minulla on nyt kiva perhe ja lapsi"?
Eikö se ole sama asia?
Joku raja voimaantumisellakin "Anu".
Vaikuttaa siltä että nykyään ei tajuta biologiasta mitään. Lasten saantia lykätään ja oletetaan että kaikki tapahtuu sitten halutessaan sormia napsauttamalla.
Esimerkkinä tutun pariskunnan (~30 v ikää) kommentti meidän vauvauutisen jälkeen; "onneks ei ole meillä ajankohtaista vielä moneen vuoteen".
Mies ei pelännyt että elämä loppuu, mies tiesi että elämä ja seksi loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei pelännyt että elämä loppuu, mies tiesi että elämä ja seksi loppuu.
Lukenut vauvapalstaa.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei pelännyt että elämä loppuu, mies tiesi että elämä ja seksi loppuu.
Mikä elämä? Ryyppääminen ja rällääminenkö on sitä elämää?
Eli koskaan ei oltu sitoutuneita puolisoon, vain siihen odotukseen että puoliso edistäisi minunminunminun omaa agendaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei pelännyt että elämä loppuu, mies tiesi että elämä ja seksi loppuu.
Mikä elämä? Ryyppääminen ja rällääminenkö on sitä elämää?
Ei, vaan mahdollisuus pitää elämänsä ajan/rahankulutus täysin omissa käsissä. Voi elää ihan hyvää, baaritonta elämää vaikka ei olisikaan jälkikasvua varaamassa kaikkea ylimääräistä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei pelännyt että elämä loppuu, mies tiesi että elämä ja seksi loppuu.
Mikä elämä? Ryyppääminen ja rällääminenkö on sitä elämää?
sinustako elämä ei voi olla kuin kahdenlaista. Joko lapsiperhe-elämää tai ryyppäämistä?
Itse olen tehnyt kaksi lasta, jotka ovat nyt jo teinejä. Seurustelin miehen kanssa, jolla on saman ikäiset lapset. Hän halusi vielä lapsen. Minä en halunnut, koska nyt elämä on sellaista, että ei tarvitse ihan koko ajan olla katsomassa lasten perään. Itse haluan elämältäni huolettomuutta, helppoutta, pitkiä yöunia, kurahaalaritonta eteistä, ravintolakäyntejä, jolloin voi syödä oman annoksensa syöttämättä ketään muuta siinä samalla, lomamatkoja, jolloin voi itse istua rannalla lukemassa, kun lapset menevät uimaan. Juu, en ole ryypännyt enkä rällännyt 20 vuoteen, mutta vauva-arkea en enää haluaisi mistään hinnasta.
https://www.potilaanlaakarilehti.fi/kommentit/lapsi-sopii-puolivalmiise…
"Täytin äskettäin 39. Oma lapsilukuni on jo täynnä, ja vaikka kaksi on minulle hyvä luku, ihailen ystäviäni, joille elämä on tuonut paljon enemmän lapsia. Suuri perhe on yleensä rikkaus, ja yhä harvempi saa sellaisessa kasvaa. Kaikki eivät halua lapsia, ja sitäkin ratkaisua kunnioitan. Maailmaan mahtuu erilaisia elämisen tapoja.
Eniten olen miettinyt sellaisia ikätovereitani, jotka kyllä haluavat lapsia – ”sitten joskus”. Täydellistä aikaa ei kuitenkaan tule, elämä ei ole koskaan lapsille valmis. Esimerkiksi eräs ystäväni koki, että hyvä aika saada lapsia on sitten, kun hän puolisoineen on valmistunut ja molemmilla on vakinaiset työt. Onko luottamus yhteiskunnan apuun heikentynyt, kun nuoret aikuiset eivät usko, että lapsen kanssa ei selviä ilman todella tukevaa taloudellista ja ammatillista perustaa?
Keskeneräisyyden sietäminen omassa ja toisten elämässä on ehkä se, mitä Suomesta nyt puuttuu."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei pelännyt että elämä loppuu, mies tiesi että elämä ja seksi loppuu.
Mikä elämä? Ryyppääminen ja rällääminenkö on sitä elämää?
Ei, vaan mahdollisuus pitää elämänsä ajan/rahankulutus täysin omissa käsissä. Voi elää ihan hyvää, baaritonta elämää vaikka ei olisikaan jälkikasvua varaamassa kaikkea ylimääräistä aikaa.
Onneksi kaikki eivät ajattele noin. Olisimme sukupuuttoon kuolleita jo.
Erikoinen himo joillakin koittaa hallita kaikkea elämässään. Aikaa ja rahaa esim, vaikkei kummastakaan ole mitään takeita, oli lapsia tai ei. Itse elämä koostuu ihan muusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei pelännyt että elämä loppuu, mies tiesi että elämä ja seksi loppuu.
Mikä elämä? Ryyppääminen ja rällääminenkö on sitä elämää?
sinustako elämä ei voi olla kuin kahdenlaista. Joko lapsiperhe-elämää tai ryyppäämistä?
Itse olen tehnyt kaksi lasta, jotka ovat nyt jo teinejä. Seurustelin miehen kanssa, jolla on saman ikäiset lapset. Hän halusi vielä lapsen. Minä en halunnut, koska nyt elämä on sellaista, että ei tarvitse ihan koko ajan olla katsomassa lasten perään. Itse haluan elämältäni huolettomuutta, helppoutta, pitkiä yöunia, kurahaalaritonta eteistä, ravintolakäyntejä, jolloin voi syödä oman annoksensa syöttämättä ketään muuta siinä samalla, lomamatkoja, jolloin voi itse istua rannalla lukemassa, kun lapset menevät uimaan. Juu, en ole ryypännyt enkä rällännyt 20 vuoteen, mutta vauva-arkea en enää haluaisi mistään hinnasta.
vai että oikeen teit lapset... puhut heistä kuin jostain ikean lipastosta "tommosen kasasin".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei pelännyt että elämä loppuu, mies tiesi että elämä ja seksi loppuu.
Mikä elämä? Ryyppääminen ja rällääminenkö on sitä elämää?
sinustako elämä ei voi olla kuin kahdenlaista. Joko lapsiperhe-elämää tai ryyppäämistä?
Itse olen tehnyt kaksi lasta, jotka ovat nyt jo teinejä. Seurustelin miehen kanssa, jolla on saman ikäiset lapset. Hän halusi vielä lapsen. Minä en halunnut, koska nyt elämä on sellaista, että ei tarvitse ihan koko ajan olla katsomassa lasten perään. Itse haluan elämältäni huolettomuutta, helppoutta, pitkiä yöunia, kurahaalaritonta eteistä, ravintolakäyntejä, jolloin voi syödä oman annoksensa syöttämättä ketään muuta siinä samalla, lomamatkoja, jolloin voi itse istua rannalla lukemassa, kun lapset menevät uimaan. Juu, en ole ryypännyt enkä rällännyt 20 vuoteen, mutta vauva-arkea en enää haluaisi mistään hinnasta.
vai että oikeen teit lapset... puhut heistä kuin jostain ikean lipastosta "tommosen kasasin".
Etkö mitään muuta keksinyt? Kyllä, minä olen ihan itse lapseni saanut alulle ja synnyttänyt. Ei haikara heitä tuonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei pelännyt että elämä loppuu, mies tiesi että elämä ja seksi loppuu.
Mikä elämä? Ryyppääminen ja rällääminenkö on sitä elämää?
sinustako elämä ei voi olla kuin kahdenlaista. Joko lapsiperhe-elämää tai ryyppäämistä?
Itse olen tehnyt kaksi lasta, jotka ovat nyt jo teinejä. Seurustelin miehen kanssa, jolla on saman ikäiset lapset. Hän halusi vielä lapsen. Minä en halunnut, koska nyt elämä on sellaista, että ei tarvitse ihan koko ajan olla katsomassa lasten perään. Itse haluan elämältäni huolettomuutta, helppoutta, pitkiä yöunia, kurahaalaritonta eteistä, ravintolakäyntejä, jolloin voi syödä oman annoksensa syöttämättä ketään muuta siinä samalla, lomamatkoja, jolloin voi itse istua rannalla lukemassa, kun lapset menevät uimaan. Juu, en ole ryypännyt enkä rällännyt 20 vuoteen, mutta vauva-arkea en enää haluaisi mistään hinnasta.
vai että oikeen teit lapset... puhut heistä kuin jostain ikean lipastosta "tommosen kasasin".
Etkö mitään muuta keksinyt? Kyllä, minä olen ihan itse lapseni saanut alulle ja synnyttänyt. Ei haikara heitä tuonut.
Lapsia ei tehdä, niitä saadaan jos hyvin käy.
Mulla sama, juon turruttaakseni tuskan, helpottaakseni masennusta mutta ei se oikein auta. Enää en ehdi eroamaan ja uutta löytämäänkään.