Aupairina ulkomailla ja haluaisin vaan kotiin :(

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 22:29"]

En usko että perheelle puhuminen auttaisi, he kun ei halua että häiritsen heitä vapaa-ajalla ja etenkin perheen äiti on sen tyylinen että suuttuisi ja olisi vielä enemmän minua vastaan jos kritisoisin tai vaatisin mitään. :( ja se siis naureskeli mun painosta. painan siis 65kg eli en ole mikään valas joka syö jääkaapin tyhjäksi, ostan lähinnä omat ruuat itselleni itse.ap

[/quote]

Haluatko olla rakentamassa maailmaa, jossa tuollaiset tylyt ja tympeät ihmiset saavat tahtonsa läpi automaattisesti, ihan vain siksi että kukaan ei laita heitä ruotuun kun se "ei kuitenkaan auttaisi"? Vai maailmaa jossa vaikeita ihmisiä ei päästetä helpolla kuin koiria veräjästä?

Tämä on oikeasti olennainen kysymys aikuistumisesi kannalta, ja oman etusi tähden toivon, että sisuunnut sen verran että valitset jälkimmäisen vaihtoehdon ja toimit sen mukaisesti. Se on aivan sama, muuttuuko tuossa perheessä mikään. Olennaisinta on se, mitä sinä voit tilanteesta oppia. Jos nimittäin et nyt opettele puolustamaan itseäsi, ylitsesi tullaan kävelemään vielä satoja kertoja uudelleen ja uudelleen elämäsi aikana. Tuon tyyppiset ihmiset tekevät sitä niin paljon kuin muut sitä suinkin heille mahdollistavat!

Puhun kokemuksesta, olin itse juuri tuollainen ylikäveltävä nuori. Mutta opin läksyni, en onneksi kovettamalla itseäni (olen edelleen herkkä ja tunteellinen), vaan opettelemalla pitämään puoleni ja olemaan pelkäämättä toisia ihmisiä turhaan, silloinkaan kun nämä pyrkivät esiintymään hurjan pelottavina saadakseen tahtonsa läpi. Nyt on oikeasti ehkä elämäsi tilaisuus opetella tätä asiaa. Kun olet seuraavan kerran samassa tilanteessa, ylikävelijä saattaa olla vaikkapa palkkatyön työnantajasi, ja silloin sinulla tulee olemaan huomattavasti suurempi kynnys puolustautua, koska voit oikeasti menettää jotain.

t. 21 

En edes miettisi vaan lähtisin. Olen ollut itsekin aupairina, perheeni oli kiva ja auttoivat myös pulassa ollutta ystävääni, jonka perhevalinnat eivät onnistuneet millään.

Kotiin sieltä kesäksi, etsikööt uuden tytön jos eivät osaa arvostaa!

Itsekin olin Lontoossa :)

Olet tällainen liian nöyrä potkittava hissukka, joka ottaa kaiken päälleen hiljaa hyväksyenm huoh...vittu kun ärsyttää suomalaisten saamattomuus. Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja et anna niiden polkea itseäsi, ihan itse olet tilanteesi luonnut omalla käytökselläsi. Ärsyttää tuollaiset suomi-nöyristelijät jotka menee omaan huoneeseen järsimään nöyrästi leipää....

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 23:22"]

Olet tällainen liian nöyrä potkittava hissukka, joka ottaa kaiken päälleen hiljaa hyväksyenm huoh...vittu kun ärsyttää suomalaisten saamattomuus. Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja et anna niiden polkea itseäsi, ihan itse olet tilanteesi luonnut omalla käytökselläsi. Ärsyttää tuollaiset suomi-nöyristelijät jotka menee omaan huoneeseen järsimään nöyrästi leipää....

[/quote] Musta tuntuu etten voittaisi elämässä sillä mitään että opettajille tai pomoille töissä soittaisin suuta. Joskus vaan on parempi tuntea paikkansa ja käyttäytyä sen mukaan ja sovittelevasti. En halu riidellä tai aiheuttaa konfliktia ja onhan se nyt selvää että jos host perhe suhtautuu aliarvioivasti niin  heitä ärsyttäisi ottaa kritiikkiä vastaan minulta.ap

Osta lentoliput ja häivy. Todella töykeä perhe. Tule vaan Suomeen nauttimaan kesästä. 

Hahhaa, suomitytöt piikomassa ulkomailla.. Jokos on neitsyys menetetty jollekin komealle lokaalille?

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 00:50"]

Hahhaa, suomitytöt piikomassa ulkomailla.. Jokos on neitsyys menetetty jollekin komealle lokaalille?

[/quote]

Hahhaaa! jos on jo menetetty, niin tehtävä suoritettu ja voit palata Suomeen.. kröhöm n***tu kröhöm.

Olen pahoillani kohtelustasi.

Osta lentolippu ja palaa Suomeen. Perhe on hankkinut sinut piiaksi eikä perheenjäseneksi. He voivat hankkia itselleen uuden palvelijan.

Au pairina ollut.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 19:08"]

Sopimuksessa ei lue mitään irtisanomisajasta. :/ tuntuisi kyllä kurjalta jättää ne pulaan, mutta oon purrut hammasta jo monta kuukautta ja oon tosi yksinäinen täällä pikkukaupungissa. vika niitti oli toi kun kuulin vahingossa miten ne naureskeli mulle. ehkä oon liian herkkä mutta ei vaan tee enää mieli olla täällä ollenkaan vaikka lapset onkin ihania.ap

[/quote]Lähdet vaan niin pian kun pääset ja sillä siisti. Poikkeustilanne vaati poikkeustoimet.

"Olin viimeviikolla sairaana ja sain huudot siitä että esitän ja valehtelen olevani sairas. Tuli tosi paha mieli." = tällasta henkistä väkivaltaa sinun EI tarvitse sietää. Halaukset ja voimia toivon että kaikki menee hyvin sulle!

Lopettaminen etuajoissa ja kotiin palaaminen vaikka ei töitäkään ole tiedossa ei ole sinun tilanteessasi luovuttamista mitä sinun pitäisi hävetä, vaan oman itsesi kunnioittamista ja puolustamista. Ei ole mukavaa asua perheessä missä ei tunne oloaan hyväksytyksi ja arvostetuksi. Rohkeasti tilaat lentoliput sopivan aikavälin päähän, keskustelet mahdollisimman pian vanhempien kanssa ja kerrot rauhallisesti mutta jämäkästi tahtovasi palata kotiin. läheisesi varmasti ilahtuvat saadessasi sinut etuajoissa kotiin ja voit vielä yrittää soitella viimehetken kesätöitä tai pitää hyvällä omalla tunnolla kesälomaa rakkaiden ihmisten ympäröimänä suomessa. En usko että tulet katumaan sitä että teet jotain itsesi parhaaksi, ja olet kuitenkin jo kauan ulkomailla asunutkin. Tsemppiä!!

Miten ihmeessä sä olet sietänyt tuollaista YHDEKSÄN KUUKAUTTA? Haloo hei, nyt lähet vittuun sieltä heti!

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 23:12"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 22:29"]

En usko että perheelle puhuminen auttaisi, he kun ei halua että häiritsen heitä vapaa-ajalla ja etenkin perheen äiti on sen tyylinen että suuttuisi ja olisi vielä enemmän minua vastaan jos kritisoisin tai vaatisin mitään. :( ja se siis naureskeli mun painosta. painan siis 65kg eli en ole mikään valas joka syö jääkaapin tyhjäksi, ostan lähinnä omat ruuat itselleni itse.ap

[/quote]

Haluatko olla rakentamassa maailmaa, jossa tuollaiset tylyt ja tympeät ihmiset saavat tahtonsa läpi automaattisesti, ihan vain siksi että kukaan ei laita heitä ruotuun kun se "ei kuitenkaan auttaisi"? Vai maailmaa jossa vaikeita ihmisiä ei päästetä helpolla kuin koiria veräjästä?

Tämä on oikeasti olennainen kysymys aikuistumisesi kannalta, ja oman etusi tähden toivon, että sisuunnut sen verran että valitset jälkimmäisen vaihtoehdon ja toimit sen mukaisesti. Se on aivan sama, muuttuuko tuossa perheessä mikään. Olennaisinta on se, mitä sinä voit tilanteesta oppia. Jos nimittäin et nyt opettele puolustamaan itseäsi, ylitsesi tullaan kävelemään vielä satoja kertoja uudelleen ja uudelleen elämäsi aikana. Tuon tyyppiset ihmiset tekevät sitä niin paljon kuin muut sitä suinkin heille mahdollistavat!

Puhun kokemuksesta, olin itse juuri tuollainen ylikäveltävä nuori. Mutta opin läksyni, en onneksi kovettamalla itseäni (olen edelleen herkkä ja tunteellinen), vaan opettelemalla pitämään puoleni ja olemaan pelkäämättä toisia ihmisiä turhaan, silloinkaan kun nämä pyrkivät esiintymään hurjan pelottavina saadakseen tahtonsa läpi. Nyt on oikeasti ehkä elämäsi tilaisuus opetella tätä asiaa. Kun olet seuraavan kerran samassa tilanteessa, ylikävelijä saattaa olla vaikkapa palkkatyön työnantajasi, ja silloin sinulla tulee olemaan huomattavasti suurempi kynnys puolustautua, koska voit oikeasti menettää jotain.

t. 21 

[/quote]Tämä on mielestäni huono neuvo, joka voi altistaa sut ap vielä uudelle väkivallalle. Lähde vaan heti kun voit. Tapahtunut ei ole sinun syysi, etkä sinä ole mikään "ylikäveltävä" nuori. Sinä olit sairaana ja siinä tilanteessa on heikommilla kun ne terveet. On törkeää vallankäyttöä heiltä. Kuulostat hyvinkin fiksulta :)

lähde

LÄHDE. Noita paskaperheitä riittää, ei ole todellakaan harvinaista au pairien joukossa, ettei siellä perheessä vain jaksa olla, kun ei saa asiallista kohtelua. Nuo kuulostavat todella epämiellyttäviltä ihmisiltä, ja ovat käyttäytyneet sinua kohtaan niin epäreilusti, ettei kesken lähteminen ole mitään siihen verrattuna. Tuollaisten ihmisten pitää saada kuulla, mitä mieltä muut ovat heidän käytöksestään. Toivon, että uskallat ap reippaasti kertoa heille, miltä susta tuntuu. Elämä on liian lyhyt, nuoruus on liian lyhyt siihen, että vain sinnittelee sietämättömässä tilanteessa. Sano niille, että mittasi on täynnä, ja että aiot lähteä. Osta ne lentoliput ja ilmoita vaikka pari viikkoa aikaisemmin, että lähdet. 

Oletko puhunut vanhempiesi kanssa tuosta kohtelustasi? Mitä he ovat sanoneet siihen? Mietin vain, että jos oma lapseni olisi tuossa tilanteessa, niin olisin varmaan ostanut ne liput jo hänelle monta kuukautta sitten.

Kovasti tsemppiä sulle ap! Palaa Suomeen nauttimaan kesästä, se on paras ratkaisu tuossa tilanteessa. Ehdit kerätä voimia opiskeluja varten. Ja luulisi, että esim. lastenhoitohommaa löytyy kyllä vielä kesäksi. Huomaatko, että kukaan täällä ei ole neuvonut sua jäämään. Kaikkien kommentoineiden mielestä on paras ratkaisu lähteä.

En ole ollut au pair, mutta vaihtarina olen ollut. Jos olo on aivan kamala, niin sitten kotiin. Oman mielenterveyden tai fyysisen terveyden,  pelkkä leipä ei kuulosta kovin terveelliselle , kustannuksella ei kannata jäädä kärsimään. Muutoin uskoisin, että jos mitenkään saat välit asiallisiksi, niin tulet koko lopun elämäsi olemaan tuosta opista kiitollinen. Jos on pieni mahdollisuus, että kesästä tulisi suhteellisen sidettävä, niin sisukkuus ja vaikeuksien voittaminen kasvattaa, tuo myös itsevarmuutta ja itetuntoa. 

Onko mahdollista, että koska koti-ikävä vaivaa ja tunnet olosi kurjaksi ja ulkopuoliseksi, olisit ymmärtänyt painollesi naureskelun väärin? 

Tuosta, että olit oikeasti sairas, pitäisi minusta puhua perheen kanssa. 

Vaihtarivuosikokemukseni takia tajuan ja tiedän, että on myös aivan kammottavia perheitä. Vain sinä voit arvioida, kuinka sisukas olet jo ollut. En siis kannusta jäämään tilanteessa kuin tilaneteessa, mutta haluan tosiaan painottaa sitä puolta, että joskus parasta mitä itselle voi ehdä on myös osoittaa, että osasi hoitaa kiperän vaikean tilanteen kunnialla loppuun.  

Muista, että jätät perheen myös kovaan pulaan, jos yhtäkkiä vain häivyt. Eli vähintä mitä voit tehdä, on tehdä asia nyt mahdollisimman kypsästi. Kertoa perheelle, että tunnet itsesti hyvin alakuloiseksi ja koti-ikävä vaivaa ja että sinusta tuntui kohtuuttomalta, että he eivät uskoneet, että olit kipeä. Voit ottaa avoimesti puheeksi, että sinulla on paha motivaatio-ongelma ja olet jopa miettinyt, voisitko palata Suomeen. 

Jos perhe tästä suuttuu, niin sitten lento Suomeen niin kuin olisi jo. Aikuiset ihmiset osaavat kyllä ottaa huomioon myös au pairin ja pyytää anteeksi täysin epäasiallista käytöstä. 

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 18:49"]

Moi, tää on varmaan vähän väärä paikka avautua tästä mutta mitä voisin oikein tehdä? Oon aupairina elokuuhun asti mutta en vaan enää kestä täällä olemista yhtään. Mulla on tosi ulkopuolinen olo, tunnen olevani piika ja kuulin sattumalta kun vanhemmat naureskeli mulle mun selän takana. En syö täällä ikinä lämmintä ruokaa koska perhe syö keskenään iltaisin, ja en oikein uskalla syödä täällä kun perheellä on jääkaapissa ruuat mitä ei saa syödä,  mulle on ok syödä leipää. Olin viimeviikolla sairaana ja sain huudot siitä että esitän ja valehtelen olevani sairas. Tuli tosi paha mieli. :( Tuntuu muutenkin että oon koko ajan vaan tiellä ja edellä ja riesana vaikka vietän kaiken ajan omassa huoneessani jos oon kotona.

En kehtaa valittaa, mutta haluaisin kotiin. Perheen isä sanoi vähän aikaa sitten että oon täällä elokuuhun asti ja sanoin vaan että juujuu. Ei mulla kyllä ole Suomessa kesätöitäkään tiedossa mutta mulla on vaan niin kurja olo täällä vaikka 9kk oon ollutkin. Voinko lähteä lyhyellä varotusajalla kotiin? Vaikka viikon päästä?

[/quote]

No tota ei ne voi estääkään lähtemästä? Toivottavasti...

Onpa kurja tilanne. Isäntäperhe ei vaikuta järin mukavalta. Ilmeisesti olet hyvä aupair, kun he haluavat sinun olevan siellä vielä elokuuhun asti. Hyvänä puolena tässä on, että olet jo pestin loppupuolella. En tiedä mitään irtisanoutumisajoista, mutta ihan lyhyt se ei varmaan ole, koska vanhempien pitää tehdä paljon järjestelyjä töidensä ja/tai lasten hoidon suhteen.

Tämä vauvapalsta toimii yötä päivää, kirjoittele tänne! Aina varmaan joku vastaa. Paljon tsemppiä! 

Jos sullaei ole avoin riita ja kriisi perheen kanssa, een suosittele mitään pikalähtöä sieltä. Kaduttaa sitten myöhemmin ja aiheutat perheelle ongelman jos teet lastenhoitoa. Mieluummin puhuisin isäntäperheelle, että et enää viihdy/kaipaat kotiin. Silloin voi heillä on mahdollisuus auttaa sua jaksamaan tai ainakin ovat tietoisia että saatat pohtia lähtöäkin.

Itse olin vähän vastaavassa tilanteessa au pairina, viimeiset 2kk ennen lähtöä oli aikamoista tervanjuontia perheessä. En tullut toimeen perheen isän kanssa, joka oli kovin luokkatietoinen britti ja piti mua ihan palvelusväkenä. Onneks hän oli aika vähän kotona ja aikataulutin menemiseni niin, että en vapaapäivinä juuri ollu siellä. Kun tajusin, että en tarvii isäntäperheen hyväksyntää omalle maailmankuvalleni, olo helpotti. Olkoon vaan luokkatietoinen ja kuvitelkoon, että ovat parempia kuin mä. Päätin, että nautin kuitenkin siitä, että oli paljon vapaatakin aikaa Lontoossa.

Ja syöminen-on kurjaa jos ei koe voivansa syödä perheen kanssa. En minäkään syöny. Tosin pyysin perheen äitiä ( joka hoiti kaikki ostokset) loppuaikana aika suoraan tiettyjä ruokia kaupasta, että sain syödäkseni.

Pitäisin kuukauden irtisanomisaikaa ihan kohtuullisena, etenkin kun perhe selvästi laiminlyö velvollisuuksiaan sinua kohtaan. Sinulle kuuluisi lämmin ruoka, sillä
au pairin palkalla ei oikein muu ole mahdollista.
Uskoisin, että jotakin kesätyötä vielä löytyy Suomestakin, katso vaikka rohkeasti myös muilta paikkakunnilta kuin kotipaikkakunnaltasi. Kesäisin saa helposti alivuokrattua opiskelijoiden asuntoja ainakin opiskelijapaikkakunnilta.

Tsemppiä!
t. Au pair 20 v:n takaa :)

Sopimuksessa ei lue mitään irtisanomisajasta. :/ tuntuisi kyllä kurjalta jättää ne pulaan, mutta oon purrut hammasta jo monta kuukautta ja oon tosi yksinäinen täällä pikkukaupungissa. vika niitti oli toi kun kuulin vahingossa miten ne naureskeli mulle. ehkä oon liian herkkä mutta ei vaan tee enää mieli olla täällä ollenkaan vaikka lapset onkin ihania.ap