miksei mies vain jätä minua?!

Pakko sanoa vielä että siis oikeasti toisaalta toivon että mies jättää minut niin ei tarvitse enää arpoa. En pysty itse jättämään, katuisin kokoajan.
Jos vain sanoisi ettei enää halua jatkaa, pääsisin tästä pois.
En usko että jaksan tätä jokapäiväistä itkemistä ja suremista.
Ap

Voi olla, että mies on hirveän kiireinen, mutta rakastaa sinua ja lopulta elätte elämänne yhdessä onnellisina loppuun saakka.

Toisaalta voi olla niinkin, että sinä olet hirveän helppo viikonloppupano kätevän matkan päässä: et rupea hankalaksi, vaikkei sinuun kiinnittäisikään mitään huomiota, ja takuulla saa jakamattoman huomiosi, kun vain viitsii vääntäytyä sitä sinulta hakemaan. Ei miestä sinun kitumisesi kiinnosta vähääkään, ei kaikilla ole semmoista moraalia, kun oma napa tai pippeli on lähinnä.

Jos jälkimmäinen vaihtoehto on oikea, sinä olet teistä se, jonka homma on panna tuolle piste. Kysy itseltäsi, kuinka kauan aiot roikkua kiinni kuvitelmissasi. Kun vastaus löytyy, tee asialle jotain.

mulla ihan sama tilanne, ollut jo yli puoli vuotta ja välimatkaa vain 10km.. en tiedä miksi vielä roikun, läheisyysriippuvaisuutta kai

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 17:55"]Voi olla, että mies on hirveän kiireinen, mutta rakastaa sinua ja lopulta elätte elämänne yhdessä onnellisina loppuun saakka.

Toisaalta voi olla niinkin, että sinä olet hirveän helppo viikonloppupano kätevän matkan päässä: et rupea hankalaksi, vaikkei sinuun kiinnittäisikään mitään huomiota, ja takuulla saa jakamattoman huomiosi, kun vain viitsii vääntäytyä sitä sinulta hakemaan. Ei miestä sinun kitumisesi kiinnosta vähääkään, ei kaikilla ole semmoista moraalia, kun oma napa tai pippeli on lähinnä.

Jos jälkimmäinen vaihtoehto on oikea, sinä olet teistä se, jonka homma on panna tuolle piste. Kysy itseltäsi, kuinka kauan aiot roikkua kiinni kuvitelmissasi. Kun vastaus löytyy, tee asialle jotain.
[/quote]

Miehellä on paljon kiireitä töissä, mutta vapaa-ajalla ei juuri mitään ole joten vähän tuntuu että tuo jälkimmäinen on lähempänä.
Jotenkin itse en edes ole tajunnut ajatella asiaa noin.

Nyt jos jotain tekisin lähteäkseni tästä niin mitä? Ilmottaisinko kylmästi että tämä oli tässä, vai enkö pitäisi enää minkäänlaista yhteyttä?
Vinkkejä kaipailisin, kuinka lähden suhteesta.
Ap

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 18:12"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 17:55"]Voi olla, että mies on hirveän kiireinen, mutta rakastaa sinua ja lopulta elätte elämänne yhdessä onnellisina loppuun saakka. Toisaalta voi olla niinkin, että sinä olet hirveän helppo viikonloppupano kätevän matkan päässä: et rupea hankalaksi, vaikkei sinuun kiinnittäisikään mitään huomiota, ja takuulla saa jakamattoman huomiosi, kun vain viitsii vääntäytyä sitä sinulta hakemaan. Ei miestä sinun kitumisesi kiinnosta vähääkään, ei kaikilla ole semmoista moraalia, kun oma napa tai pippeli on lähinnä. Jos jälkimmäinen vaihtoehto on oikea, sinä olet teistä se, jonka homma on panna tuolle piste. Kysy itseltäsi, kuinka kauan aiot roikkua kiinni kuvitelmissasi. Kun vastaus löytyy, tee asialle jotain. [/quote] Miehellä on paljon kiireitä töissä, mutta vapaa-ajalla ei juuri mitään ole joten vähän tuntuu että tuo jälkimmäinen on lähempänä. Jotenkin itse en edes ole tajunnut ajatella asiaa noin. Nyt jos jotain tekisin lähteäkseni tästä niin mitä? Ilmottaisinko kylmästi että tämä oli tässä, vai enkö pitäisi enää minkäänlaista yhteyttä? Vinkkejä kaipailisin, kuinka lähden suhteesta. Ap

[/quote]

Ulkopuolinen ei voi tietää, mikä tapa lähteä suhteesta olisi hyvä. Minä (kirjoittaja numero 3) olen nähnyt jo kaikenlaisia vedättäjiä, ja saattaisin hyvinkin ilmoittaa tekstiviestillä, että "tämä suhde oli nyt tässä, ei tarvitse kuitata". Moni tuntuu paheksuvan tekstarijättöä, mutta minusta se on ihan paikallaan, kun toinenkaan osapuoli ei oikein vaivaudu. Eikä sinun tarvitse siitä kenellekään tilittää.

Kokemuksen perusteella luulen, että jos lopetat yhteydenotot kokonaan, viimeistään parin kuukauden kuluttua mies on pyrkimässä sänkyysi ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, ja sinä vähän vasten tahtoasikin lankeat. Kokemus kertoo minulle muuten senkin, että joidenkin mielestä pieni puhelinpäivitys kolmen viikon välein on sopiva keino pitää vastapuolen sänky lämpimänä tarpeen tullen (ja se vastapuoli ajattelee toiveikkaasti, että kyllä tämä tästä vielä suhteeksi muuttuu).

Ja tosiasia on se, että kun panet välit poikki kokonaan (välimuotoja ei ole, muista se), itket varmasti perusteellisesti muutaman kerran. Mutta kyllä se siitä lopulta alkaa helpottaa, ja osaat sitten seuraavan miehen kohdalla tarkkailla asioita hieman kylmäpäisemmin.

Samoilla linjoilla olen kuin edellinenkin (3). Mies todennäköisest pitää sinua vain varalla, luoksesi on hyvä tulla kun sattuu haluttamaan eikä tarvitse liikaa nähdä vaivaa. Ikävä kyllä nuorilla, naissilmää miellyttävillä miehillä on useinkin tapana tehdä noin koska pystyvät, eivätkä kuitenkaan ole vielä riittävän kypsiä vakiintumaan (osasta näistä miehistä tulee kroonisia vaimonsa pettäjiä, osa kasvaa yli tuon vaiheen jossain vaiheessa.) Sinuna en kuitenkaan jäisi odottelemaan sitä kasvua, se tapahtuu vasta jos mies kohtaa jonkun elämää suurempaa rakkauden ja ikävä kyllä sinä varalla olevana naisena et sellainen ole (vaikka olisitkin miten ihana muuten). Joten oman hyvinvointisi vuoksi kannattaa pistää kerralla poikki. Se sattuu, mutta tulevaisuuden kannalta on parempi. Ei kannata roikkua ihmisessä, jolle on yhdentekevä.

Mä lopettaisin kaiken yhteydenpidon. En siis ottaisi itse yhteyttä, katsoisin mitä mies tekee sitten. Jos mies ottaisi itse yhteyttä, sanoisin, että täytyy päättää sitoutuuko suhteeseen vai ei. Ja sitten toiminta sen mukaan.

Mä olin parikymppisenä erään jätkän vakipano 7 kuukautta. Luulin että rakastetaan toisiamme ja luulin että siinä oli kyse jostain elämää suuremmasta. 7 kuukautta rääkkäsin itseäni, laihduin ihan liian laihaksi ja riuduin sydänsuruissa jatkuvasti, saikuttelin töistä heti jos vaan mies halusi nähdä. Ja ne näkemiset olivat aina panemisia.

Sitten kerran vaan päätin panna pisteen koko touhulle, no okei, kerran sen jälkeen touhuttiin vielä, mutta siihen loppui. Erostamme kului 3kk kun löysin nykyisen mieheni, lasteni isän, jonka kanssa olen ollut 10 vuotta yhdessä :) Paras päätös siis ikinä.