40+ ikäiset, mikä oli lapsuudenkotisi köyhien päivien ruoka?

Meillä ei ollut vihanneksia eikä hedelmiä juuri ikinä..mutta marjoja riitti, niitä poimittiin ja syötiin niin, että aikuisena en enää saa alas.

Kananmunakastikkeeseen ja perunoihin tulee edelleen toisinaan himo, vaikken ole syönyt sitä sen koommin kun muutin kotoa pois 25 vuotta sitten.

Meillä kyllä oli 70-luku ja 80-luvun alkukin joka päivä köyhä päivä. Teinivanhemmat ja kaksi lasta (äitini oli hieman alle 18 kun vanhin lapsista syntyi), isäkin alle 20, juuri intistä päässyt.

Molemmat vielä suurista köyhistä perheistä, ettei sieltä isovanhemmiltakaan tullut rahallista apua, mutta käytännön apua ja ruokaa kyllä. Ja rakkautta.

Meillä syötiin perunaa, koska asuttiin maalla. Perunaa keitettynä, keitinperunat paistettuna, perunamuussia. Makarooniakin oli välillä, makaroonilaatikkoa oli ja sitten tätä mitä nykyään sanotaan nistipadaksi, eli paistettua makaroonia ja jauhelihaa.

Kuorineen keitettyjen perunoiden kanssa oli aina ruskeaa kastiketta. Opin sen teon jo joskus ennen kouluikää, koska muistan tehneeni sitä punakaapillisessa keittiössä, ne vaihtui puuviilutettuihin 80-luvun alussa. Usein oli pelkkää ruskeaa kastiketta, mutta oli meillä myös munakastiketta (eli siihen ruskeaan kastikkeeseen rikottiin yksi kananmuna), sitä oli usein perunamuussin kanssa. Jauhelihakastiketta, maksakastiketta, nakkikastiketta, makkarakastiketta.

Äiti leipoi kaikki vaalean leivän, ja yhteen aikaan opetteli ruisleivän teon. Äiti leipoi myös pullat itse, samoin kuivakakut ja pikkuleivät, makeat piirakat jne.

Pannukakkua ja lettuja meillä oli silloin, kun saatiin ternimaitoa, ja uunijuustoa! Kananmunat oli suhteessa kalliita, joten niitä ei tuhlattu johonkin lettuihin...

Viikonloppuisin meillä oli aika usein uunilihaa ja kastia ja karjalanpiirakoita. Mummo leipoi piirakat joka lauantai, niitä riitti maanantaihin asti ainakin. Liha oli pakastimesta, milloin kasperia milloin jesperiä, eli sen vuotisen sonninmullikan mukaan nimettyjä paloja. Omenoita oli vähintään jouluun asti, koska toisilla isovanhemmilla oli omenapuita. Osa omenoista tehtiin hilloksi, meillä ei ollut juuri koskaan mansikkahilloa (jota olisi pitänut ostaa, koska meillä ei mansikat oikein kasva). Onneksi pidän omenahillosta! Viinimarjoista keitettiin mehua (ja keitetään edelleen). Meillä juotiin aamuisin ja iltaisin teetä, kahvia oli iltapäivällä. Jossain välissä äiti ja isä alkoivat keräillä mm. viinimarjan lehtiä teeksi.

Jossain vaiheessa 70-luvun lopulla alkoi kotiviini-innostus, ja isänikin sitä viiniä teki hyvällä ja heikommalla menestyksellä. Appelsiiniviini oli ilmeisesti hyvää, mutta minä muistan siitä ne jäljelle jääneet mössöt, jotka pakastettiin pikkurasioihin, ja niitä sai sitten pakastimesta ottaa herkkuina. Lisäsi vain sokeria siihen ja nam! Eiköhän se aika köyhän herkkua ollut, kun ne appelsiinit oli jostain tarjouksesta ostettu.

Meillä oli lähes aina joko kiisseliä tai vatkattua marjapuuroa. Puolukoita kerättiin joka syksy "tonnikaupalla", sitruunahappomehu on edelleen suosikkini. Sieniä kerättiin myös paljon. Minä en tykännyt sienistä, mutta tykkäsin kerätä niitä, sain 6v lahjaksi sieniveitsen, ja kuljin sitten siitä lähtien yksin metsässä keräämässä sieniä, myös perkasin ne itse kotona. Ja nytkin meillä on pakastimessa noin 20kg sieniä (oli enemmän, mutta onhan ne jo syöty) + kaikki kuivatut ja suolatut sienet... ensi vuonna teen enemmän suolasieniä, ne on hyviä.

Meillä siis syötiin hyvin perusruokia, vaikka olihan meillä esimerkiksi ne ruokakortit - muistaako kukaan, mikä se nimi oli? Niitä kortteja tuli postissa ja ne voi laittaa muovilaatikkoon, niissä oli ne välilehdetkin? Ihan kaikkia ei testattu ;-)

Äitini ei ole mikään mestarikokki, enemmän sellainen suurtalousemäntätyyppinen. Sai kuitenkin meidät aina ruokittua, lihottu ei kyllä silloin.

Nuorin sisaruksistamme on syntynyt sitten 90-luvun lamaan, mutta vanhempani olivat silloin jo keskituloisia ja vakaissa työpaikoissa, joissa ei ollut lomautuksia eikä palkanleikkauksia. Hän on elänyt aivan erilaisen lapsuuden, mutta edelleen syönyt pari-kolme kertaa viikossa ruskeaa kastiketta.

Omasta maasta perunoita katiskalla napatun hauen kanssa. Halpaa.

Ei meillä ollut köyhiä päiviä. Vanhempani pitivät hyvin tarkkaa talouskirjaa, johon merkittiin kaikki pennilleen ja kaikki hankinnat suunniteltiin huolella. Niukkaa oli, muttei ikinä köyhää. Aina oli ravitsevaa ruokaa pöydässä.

Haettiin naapurilta "lainaan" kaurahiutaleita ja sokeria.

sebasköör kirjoitti:

Lapsuuteni 80-luvulta muistan makaronilaatikon jauhelihalla,siskomakkarakeiton, kalakeittoja oli mutta oli kalastajiakin heh, kotletit tulee mieleen..riisi,perunamuusi ..ei kai noi nyt niin paljoa maksanut?.Luksusta oli lihakeitto ja kyljykset joita harvemmin oli. Näin muistelisin. Lapsena tosin meni noi einespizzat ja jossain määrin kaupan muovikuorihernekeitot. Itsetehdyt oli parempia. Berliininmunkit oli kanssa kova.

Näin minäkin muistelen. Eli ei ollut varsinaisesti mitään köyhiä päiviä. Joka päivä syötiin ihan tavallista arkiruokaa. Eineksiä kun välillä eikä niitä pidetty roskana. Broilerin koivet bearnaisekastikkeella oli jo pyhäruokaa. Mitään sen hienompaa ei syöty. Eikä juuri edes ollut saatavilla.

Ravintolassa ei syöty koskaan. Noutoruokaa ei ollu muuta kuin pizza, tosi harvoin ehkä kerran tai kaksi vuodessa. Silloin se yksi pizza riitti koko perheelle.

Purkkihernekeitto.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ollut vihanneksia eikä hedelmiä juuri ikinä..mutta marjoja riitti, niitä poimittiin ja syötiin niin, että aikuisena en enää saa alas.

Meillä oli runsaasti, mutta myös marjoja syötiin paljon. Ilolla kerään itsekin pakkasen täyteen aina mahdollisuuksien mukaan ja lähes joka päivä syön marjoja.

Iloisena seurasin myös sitä että poika avokkinsa kesällä mökiltä keräsi marjoja puuroon päälle , smoothieihin ja piirakoihin .

Spaghetti oli uusi pastalaatu lapsuudessani. Vinguin ja vinguin sitä kaupassa kun naapurin kavereilla olin sitä syönyt. Isän mielestä piti olla perunaa joka ruualla. Äiti keitti lapsille spaghettia ja ihan voin kanssa sitä syötiin. Oikea voi suli ihanasti kuuman spagun päälle, en tainnut edes ketsuppia lisätä. Eikä siis mitään jauhelihakastikkeita tms.

Makaronivelli oli varmasti köyhäilyruokaa, mutta myös herkkua meistä lapsista. Voinokare joukkoon vaan tähänkin ruokaan. Lisäksi ruisleipää päällä voita ja tuorekurkkua.

Ei varsinaisesti köyhäily, mutta ruoka oli lähinnä perunaa ja ruskeaa kastiketta. Niin muillakin. Oli paljon itse pyydettyä kalaa ja lihaa. Isä savusti usein kalat. Luksusluomuriistaa siis nykyajassa!

Ruskea kastike ilman ilman lihaa tms. perunat ja puolukkahillo.

Perunavelli silloin tällöin. Isäni veljen perheen luona kun kyläilimme, niin saimme yleensä keitettyä perunaa ja sipulimaitoa, eli maitoa, jossa sipulin palasia... se oli aika ihmeellinen ruoka. Olivat ihan hyvätuloisia, mutta järkyttävän nuukia, eli jos halusi ruokaa siellä syödä, niin kannatti viedä ruokaa mukana.... tosin niitä ruokia eivät välttämättä tarjonneet vieraille sitten.,...