40+ ikäiset, mikä oli lapsuudenkotisi köyhien päivien ruoka?

Voiperunaa pelkältään.

Perunat (omasta maasta) ja rautapannulla paistettu pekonikylki. Pannurasvaa käytetiin kastikkeena. Lisukkeena oli puolukkasurvosta, oman maan kurpitsasalaatia ja omia suola/maustekurkkuja. Viikonloppusin oli aina itse paistettuja piirakoita kuten mustikka, puolukka, rahka- ja  kaalipiirakoita. Tuo siis niukimmillaan.  

- Yleensä syksyllä sonninmullikka sai pistoolista otsaansa ja roikkui sen jälkeen orressa ja jonkin ajan kuluttua lihaa riitti.

Off-Topic:

-Ehkä tiukimmin lapsilta varjeltu asia maatilalla oli kotiteurastus. Jokin seminologin käynti oli ihan arkirutiinia ja teinikin sai/joutui toimimaan oppaana joskus vanhempien ollessa muualla.

Ryynimakkaraa/ perunamuussia, paistettua kaurapuuroa, uunilenkkiä, johon oli upotettu juustosuikaleita, verilettuja/ puolukkahilloa, kalakeittoa, uunikalaa, jauhelihapihvejä/- pullia jne.jne. Äitini oli hyvä ruuanlaittaja ja leipoja; itse en ole .

Pyttipannu. Siis makkaraa, paistettua sipulia ja keitettyä perunaa. Isä teki tuota usein.

Perunat ja läskisoosi.

Ihan vaan pelkkää näkkileipää.

Meilläkin oli joskus leipäressua, mutta en enää tarkkaan muista mitä siinä oli, ainakin leivänpaloja, monesti siksi ettei leipä kerkeäisi mennä vanhaksi. Se nyt ei mitään suurta herkkua ollut, mutta harvakseltaan menetteli.

Makaronivelliä, ranskalaisia perunoita pelkälleen ketsupin ja sinapin kanssa, halvinta ranskanleipää ja lauantaimakkaraa, kaurapuuroa ensin keitettynä, sitten paistettuna seuraavalla kerralla.

Joku kommentoijista ei taida muistaa, että tuolloin oli lama ja myös asuntolainojen korot ennätyskorkealla, parhaimmillaan taisivat olla 15-16% prosentin paikkeilla. Kuinkas moni teistä nuoremmistä kermaperseistä kykenisi maksamaan lukaalinsa lyhennykset tuolla korolla? Osaatteko edes laskea, paljon se tekisi kuussa.

Meillä syötiin aika usein 80-90-lukujen taitteessa sittemmin jo klassikon asemaan noussutta makaroonimössöä, aka nistipataa, aka mitä kaikkia näitä nyt oli.

Kastiketta ja perunaa, kastike oli sitä ruskeaa ilman höystöjä, ei siis mitään nakkeja tai jauhelihaa vaan rasvaa, jauhoja ja vettä. Leipäressua ym. Meillä leipäressu oli sitä että kuivahtaneet leipäpalat lisättiin kuumaan maitoon ja syötiin voisilmän kanssa. Enkä unohda ekaa tomaattia, jaettiin tarkasti lohkoihin että jokainen lapsi sai omansa. Isä oli työkyvyttömyyseläkkeellä, äiti sairasti ilman eläkettä. Lisäksi äiti koki kaiken sosiaaliavun häpeällisenä joten elettiin kai sillä eläkkeellä kaikki 8 henkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elin yksinhuoltajaäitini kanssa 90-luvun lama-aikaan. Eräässä vaiheessa äiti oli työttömänä. Kaiken järjen mukaan on varmasti ollut välillä tiukkaa, ja äitini oli mestari tekemään edullisesti ruokaa. Silti ei jäänyt mieleen, että olisi ollut mitään ”köyhien päivien” ruokia. Mietin, että kävikö meillä vaan tuuri, kun tuntuu, että ikäisteni lapsuutta/nuoruutta on leimannut lama. Moni on kertonut eläneensä ensin nousukaudella ylellistä elämää, ja kontrasti siihen oli huikea. Äitini oli vaatimattomista oloista lähtöisin, opiskeli akateemisen tutkinnon, mutta oli työssä, josta ei hääviä palkkaa maksettu. Silti mitään minulta ei puuttunut, sillä äiti oli sääståväinen ja hoiti talouttaan järkevästi. Oli kuolinpäiväänsä asti tosi säästeliäs omissa menoissaan, minua ja lapsiani kyllä hemmotteli. Mutta ne ruoat olivat aina suhteellisen edullista perusruokaa.

Tätä mieltä itsekin, taloudellinen ruoka ei ole köyhää tai samaa kuin huono ruoka. Minkä ikäisenä äitisi kuoli?

74-vuotiaana äkillisesti syöpään.

Vierailija kirjoitti:

Makaronivelliä, ranskalaisia perunoita pelkälleen ketsupin ja sinapin kanssa, halvinta ranskanleipää ja lauantaimakkaraa, kaurapuuroa ensin keitettynä, sitten paistettuna seuraavalla kerralla.

Joku kommentoijista ei taida muistaa, että tuolloin oli lama ja myös asuntolainojen korot ennätyskorkealla, parhaimmillaan taisivat olla 15-16% prosentin paikkeilla. Kuinkas moni teistä nuoremmistä kermaperseistä kykenisi maksamaan lukaalinsa lyhennykset tuolla korolla? Osaatteko edes laskea, paljon se tekisi kuussa.

Jos tässä ketjussa on tosiaan pelkkiä 40+ -ikäisiä, niin eivätköhän kaikki muista. Kaikkiin ei vain osunut.

Aika samanlaista köyhäilyruokaa sitä sitten myöhemmin piti omassa taloudessakin opiskelijana syödä vielä sen lapsuuden köyhäilyruoan jälkeen ja sen huomasi ettei pelkkä puuro pidä yhtään nälkää.

Pastaa pestolla tai tomaattikastikkeella, jossa oli parmesania ja pekonia yms. Ei oltu sinänsä köyhiä, mutta nuo oli ne "köyhimmät" ruoat.

En kasvanut suomessa, joten en ole syönyt noita peruna, ruskeakastike yms. ruokia oikeastaan koskaan. Enkä esim. maksalaatikkoa.

Vierailija kirjoitti:

Makaronivelliä, ranskalaisia perunoita pelkälleen ketsupin ja sinapin kanssa, halvinta ranskanleipää ja lauantaimakkaraa, kaurapuuroa ensin keitettynä, sitten paistettuna seuraavalla kerralla.

Joku kommentoijista ei taida muistaa, että tuolloin oli lama ja myös asuntolainojen korot ennätyskorkealla, parhaimmillaan taisivat olla 15-16% prosentin paikkeilla. Kuinkas moni teistä nuoremmistä kermaperseistä kykenisi maksamaan lukaalinsa lyhennykset tuolla korolla? Osaatteko edes laskea, paljon se tekisi kuussa.

No minun äitini oli elellyt säästeliäästi ja maksanut asuntolainan pois. Eli logiikka oli elää varojensa mukaan myös hyvänä aikana. Asuntoa vaihdettiin pienemmästä aste kerrallaan isommaksi. Asuntolainat maksettiin palkalla. Ei äitini saanut kotoaan mitään.

Asuimme lapsuudessani alueella, jolla oli myös kunnon pröystäileviä juppeja. Otettiin riskillä isot lainat. Sitten romahti. Äitini jopa onnistui säästöillään ostamaan lamavuosina edullisesti sijoitusasunnon. Yksiö Kampissa. Kun kirjoitin ylioppilaaksi, sain tuon asunnon itselleni. Melkoinen pesämuna. 10 vuoden päästä myin pois ja sain rahat isompaan asuntoon.

Äitini oli tosiaan pienituloinen johdon assistentti, kotoisin köyhältä maatilalta. Mutta todella fiksu finansseissaan. Monina vuosina aikuisiällä käytiin äidin piffaamana viikonloppureissuilla - maksettiin äidin saamilla osakesalkun osingoilla. Olin ihan haavi auki kun äitini lähti - jäi häneltä satojen tuhansien osakkeet meille perillisille.

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli tosiaan pienituloinen johdon assistentti, kotoisin köyhältä maatilalta. Mutta todella fiksu finansseissaan.

Monet tuon ikäiset naiset olivat todella fiksuja raha-asioissa, esim. anoppini on myös.

En muista mitään köyhäilyruokaa... Varmasti taloudellista oli, mutta ei missään nimessä köyhää. No, perunaa  oli aina, mutta se varmasti johtui siitä, että molemmat oli maanviljelijäperheestä ja peruna oli OIKEAA ruokaa, ei meillä mitään makaroonia syöty. Syötiinköhän edes makaronilaatikkoa... Ei varmaan, kun en sellaista muista.

Asuttiin pohjoisessa ja isä kävi hirvimetsällä, joten meillä oli AINA hirvenlihaa. Ikinä ei ostettu kaupasta lihaa. Omilleni muutettuani vieläkin söin hirvenlihaa, sillä pohjoisesta matkasi aina kylmälaukku täynnä hirvenlihaa eri muodoissa. Meni tosi kauan, että opin laimean makuiseen possu-/nautajauhelihaan. Hirvenjauheliha kun on voimakkaamman makuista. 

Peruna oli lapsuudessani omasta maasta. Viinimarjoista tehtiin mehut, hillot. Mustikoita, lakkoja, puolukoita kerättiin pirusti. Puolukkaporkkanasosetta oli aina. Oltiin aika omavaraisia, vaikka kaupungissa asuttiin, sillä maata oli kuitenkin ja  niitä viinimarjapensaita niin pirusti. On muuten vieläkin. Tänäkin vuonna olin äidin apuna keräämässä marjoja. Nytkin on viinimarjamehua+hilloa jääkaapissa+marjoja pakasteessa.... 

Oliskohan ollu köyhäilyruokaa hernekeitto (jossa yllätys, yllätys: hirvenlihaa), joka keitettiin pirun isossa kattilassa. Varmaan 40-50 litrainen. Mutta tykkäsin kyllä siitäkin. Teen vieläkin itse hernekeittoni. 

Sämpylät ja pullat leivottiin itse. Mutta sekin varmaan vaan vanhemmillani oli omista kodeista opittua. Säästäväistä tietenkin. Pullataikinakin tehtiin ämpärissä.... :) 

Varmaan ollut taloudellisesti tiukkaakin, vaikka en kyllä sellaista muista. Pitääpä oikein äidiltä kysyä asiasta.

Ainakaan meillä ei nälkää nähty. Olin lihava lapsi :) 

Äiti on Kittilästä, jossa minäkin syntynyt ja isä Karungista. Molemmat siis maatalousperheistä

F

Meillä leipäressu oli voissa paistettua, pieneksi leikattua ruisleipää. Paistovaiheessa siihen lorautettiin maitoa/kermaa päälle, ja jatketaan vielä hetki paistamista. Tätä munakkaan kanssa, nam! Omat lapset tykkää myös. Ja perunavelli oli ihan parasta. Siihenkin päälle revittyjä ruisleipäpalasia, joissa tuhdisti voita. Täytyykin koittaa, jos osaan itse tehdä. 

 

Ihan normaaleja ruokia syötiin. Lehtipihvejä, lihapullia, makaronilaatikkoa ja pizzaa. Lettuja ja pullaa. 

Varmaan purkkihernekeitto, makkaramunakkaat tai lämpimät voileivät, jossa oli leipä, lauantaimakkara, ananas ja juusto.