40+ ikäiset, mikä oli lapsuudenkotisi köyhien päivien ruoka?

Vierailija kirjoitti:

Miksi perheellänne oli köyhiä päiviä? Eivätkö vanhempasi osanneet käyttää rahaa, vai eikö aivokapasiteetti riittänyt kunnon ammattiin?

Ja sanot tämä ollessasi itse syrjäytynyt työtön. XD

Vierailija kirjoitti:

Elin yksinhuoltajaäitini kanssa 90-luvun lama-aikaan. Eräässä vaiheessa äiti oli työttömänä. Kaiken järjen mukaan on varmasti ollut välillä tiukkaa, ja äitini oli mestari tekemään edullisesti ruokaa. Silti ei jäänyt mieleen, että olisi ollut mitään ”köyhien päivien” ruokia. Mietin, että kävikö meillä vaan tuuri, kun tuntuu, että ikäisteni lapsuutta/nuoruutta on leimannut lama. Moni on kertonut eläneensä ensin nousukaudella ylellistä elämää, ja kontrasti siihen oli huikea. Äitini oli vaatimattomista oloista lähtöisin, opiskeli akateemisen tutkinnon, mutta oli työssä, josta ei hääviä palkkaa maksettu. Silti mitään minulta ei puuttunut, sillä äiti oli sääståväinen ja hoiti talouttaan järkevästi. Oli kuolinpäiväänsä asti tosi säästeliäs omissa menoissaan, minua ja lapsiani kyllä hemmotteli. Mutta ne ruoat olivat aina suhteellisen edullista perusruokaa.

Tätä mieltä itsekin, taloudellinen ruoka ei ole köyhää tai samaa kuin huono ruoka. Minkä ikäisenä äitisi kuoli?

Vierailija kirjoitti:

Miksi perheellänne oli köyhiä päiviä? Eivätkö vanhempasi osanneet käyttää rahaa, vai eikö aivokapasiteetti riittänyt kunnon ammattiin?

Meillä ei vanhemmat osanneet käyttää rahaa vaikka oli toisella kaupallinen korkeakoulututkinto. Kotona oleva halusi kalleinta ja parasta ja toinen maksoi milloin milläkin luotolla. Rahvaan ruokia ei syöty vaikka tili oli kuinka miinuksella. Aikuisena olen ilolla ostanut tavallista, halpaa ruokaa ja onneksi pidämme siitä koko perhe. Kärsin vieläkin vanhempien virheistä :(

Meillä vanhemmat oli enemmän nuukia kuin köyhiä mutta luksusta oli kun kerran viikossa saatiin lihapilkullista lauantaimakkaraa, muuten oli vaan niitä tasavärisiä joista olen aikuisena ymmärtänyt että ne oli lähes pelkkää jauhoa. Kiinankaalia aina. Mehuista aina halvinta vaihtoehtoa. Aikuisena minusta on tullut oikea herkkusuu ja ruoka on toinen niistä asioista joihin nykyään tuhlaan täysin suruttomasti.

Vierailija kirjoitti:

Äiti teki joskus 70-luvulla sellaisia "makkarakuppeja". Makkara oli vähän isompaa, tyyliin lauantaimakkaran kokoista ja siitä leikattiin siivuja, jotka laitettiin pellin päällä uuniin. Uunissa ne reunat vähän käpristyi ja niistä tuli kupin muotoisia. En muista, mutta oletan, että niiden kanssa oli perunamuusia tai keitettyä perunaa ja ruskeaa kastiketta. Tämä oli varmaan aika halpaa ruokaa. Onko kukaan muu syönyt makkarakuppeja?

Mulla oli joskus sellainen versio, missä kuppiin rikottiin kananmuna tai laitettiin kurkkusalaattia ja päälle juustoviipale. Noita tehtiin ammattikoulun lounaskahvioon päivittäin vuosituhannen vaihteessa, olivat silloisten mummojen suosikkeja tomaattisilakoiden kanssa. Retroruoalla on edelleen paikka sydämessä. Teen läskisoosiakin, kun löytyy hyvää siankylkeä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elin yksinhuoltajaäitini kanssa 90-luvun lama-aikaan. Eräässä vaiheessa äiti oli työttömänä. Kaiken järjen mukaan on varmasti ollut välillä tiukkaa, ja äitini oli mestari tekemään edullisesti ruokaa. Silti ei jäänyt mieleen, että olisi ollut mitään ”köyhien päivien” ruokia. Mietin, että kävikö meillä vaan tuuri, kun tuntuu, että ikäisteni lapsuutta/nuoruutta on leimannut lama. Moni on kertonut eläneensä ensin nousukaudella ylellistä elämää, ja kontrasti siihen oli huikea. Äitini oli vaatimattomista oloista lähtöisin, opiskeli akateemisen tutkinnon, mutta oli työssä, josta ei hääviä palkkaa maksettu. Silti mitään minulta ei puuttunut, sillä äiti oli sääståväinen ja hoiti talouttaan järkevästi. Oli kuolinpäiväänsä asti tosi säästeliäs omissa menoissaan, minua ja lapsiani kyllä hemmotteli. Mutta ne ruoat olivat aina suhteellisen edullista perusruokaa.

Tätä mieltä itsekin, taloudellinen ruoka ei ole köyhää tai samaa kuin huono ruoka. Minkä ikäisenä äitisi kuoli?

joo ihan hyvää kotiruokaa se oli ja perheemme ongelmista pienimpiä, päinvastoin. äitini ei kuollut vaan elää vieläkin mutta sairastui psyykkisesti niin vakavasti itse, ettei kyennyt vanhemmuuteeni ja vanhemmilleni tuli sitten avioero kun olin 9. siihen aikaan se että jäin isälleni asumaan oli hyvin harvinaista. me sitten taistelimme ja kipuilimme nuoruuteni läpi kunnes lähdin omilleni. sellainen tarina. mutta ruoka maistuu nykyään liiankin hyvin ja kun mietin nuoruuttani isäni majassa niin helposti saisin laihdutusvinkit sillä elämäntyylillä käytöön edelleen.  yrittänyttä ei laiteta. nuorisolle tiedoksi; se tarkoittaa sitä että kun oikein yrittää niin kyllä se aina jotenkin palkitaan :)

Laiha perunavelli. En ole lapsuuden jälkeen syönyt tuota yhtään ainutta kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elin yksinhuoltajaäitini kanssa 90-luvun lama-aikaan. Eräässä vaiheessa äiti oli työttömänä. Kaiken järjen mukaan on varmasti ollut välillä tiukkaa, ja äitini oli mestari tekemään edullisesti ruokaa. Silti ei jäänyt mieleen, että olisi ollut mitään ”köyhien päivien” ruokia. Mietin, että kävikö meillä vaan tuuri, kun tuntuu, että ikäisteni lapsuutta/nuoruutta on leimannut lama. Moni on kertonut eläneensä ensin nousukaudella ylellistä elämää, ja kontrasti siihen oli huikea. Äitini oli vaatimattomista oloista lähtöisin, opiskeli akateemisen tutkinnon, mutta oli työssä, josta ei hääviä palkkaa maksettu. Silti mitään minulta ei puuttunut, sillä äiti oli sääståväinen ja hoiti talouttaan järkevästi. Oli kuolinpäiväänsä asti tosi säästeliäs omissa menoissaan, minua ja lapsiani kyllä hemmotteli. Mutta ne ruoat olivat aina suhteellisen edullista perusruokaa.

Tätä mieltä itsekin, taloudellinen ruoka ei ole köyhää tai samaa kuin huono ruoka. Minkä ikäisenä äitisi kuoli?

sekoilin viesteissä ja vastasin väärään viestiin, soriii! :D

joo ihan hyvää kotiruokaa se oli ja perheemme ongelmista pienimpiä, päinvastoin. äitini ei kuollut vaan elää vieläkin mutta sairastui psyykkisesti niin vakavasti itse, ettei kyennyt vanhemmuuteeni ja vanhemmilleni tuli sitten avioero kun olin 9. siihen aikaan se että jäin isälleni asumaan oli hyvin harvinaista. me sitten taistelimme ja kipuilimme nuoruuteni läpi kunnes lähdin omilleni. sellainen tarina. mutta ruoka maistuu nykyään liiankin hyvin ja kun mietin nuoruuttani isäni majassa niin helposti saisin laihdutusvinkit sillä elämäntyylillä käytöön edelleen.  yrittänyttä ei laiteta. nuorisolle tiedoksi; se tarkoittaa sitä että kun oikein yrittää niin kyllä se aina jotenkin palkitaan :)

Meillähän köyhyys johtui vanhempien masennuksesta. Meillä oli molemmat eläkkeellä ja kotona. Peltoa oli 2 hehtaaria eli olisi voinut juureksia, perunoita yms kasvattaa. Äiti ei sitten antanut minunkaan tehdä mitään. Valis

Kananmunakastike perunan kanssa tai kesäkeitto

Talousnakit ja perunat, onneksi näitä nakkeja ei enää ole.

Varmaan perunat, kastike ja ryynimakkara. Lisukkeena tomaattia ja kurkkua.

Ei meillä ollut mitään köyhiä päiviä.

Varokaa tyhmät nuoret modet poistavat keskusteluja, kun eivät ole eläneet 70-luvun alussa. Se mikä silloin oli halpaa voi nykyään olla kallista.

Paistettu kaurapuuro. Meillä sitä kyllä lapset söi herkkuna, ei välttämättä köyhäilynä. Mitään ei heitetty pois. Rapeaksi voissa paistettu puuro, päälle vähän sokeria ja maitoa, se oli hyvää!

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ollut mitään köyhiä päiviä.

En minäkään muista. Joka päivä taisi olla liharuokaa.

Oltiin ihan tavallinen perhe eikä koskaan ollut mitään oikeasti hienoa tai kallista ruokaa. Ihan jauhelihakastike + perunat ja kanankoivet + riisi linjalla mentiin.

Perunavelli ja makaronivelli ovat ihan parhautta, kaalilaatikko myös <3 Mutta joo, olihan meillä köyhää. 

N27

Vierailija kirjoitti:

Äiti teki joskus 70-luvulla sellaisia "makkarakuppeja". Makkara oli vähän isompaa, tyyliin lauantaimakkaran kokoista ja siitä leikattiin siivuja, jotka laitettiin pellin päällä uuniin. Uunissa ne reunat vähän käpristyi ja niistä tuli kupin muotoisia. En muista, mutta oletan, että niiden kanssa oli perunamuusia tai keitettyä perunaa ja ruskeaa kastiketta. Tämä oli varmaan aika halpaa ruokaa. Onko kukaan muu syönyt makkarakuppeja?

Meillä oli joskus makkarakuppeja; niissä oli täytteenä keitettyjä herneitä tarjoiltaessa . Lisänä perunamuusia ja ruskeaa kastiketta. Ihan hyvää.

Stroganofia keitettyjen perunoiden kanssa

Aprikoosi/ kanapataa, nams

Jauhelihamureketta, perunavelliä, munakastike/ keit.perunoita

Keitetty makaroni tai riisi. Purkki säilykepapuja tomaattikastikkeessa sen joukkoon. Oli aika yleistä ruokaa mutta onneksi tykkäsin pavuista ja edelleenkin.  

Monesti köyhäilleessä koulun jälkeen oli tosin vaan ihan leipää ja levitettä.