Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi on niin tärkeeää, että lapsi on ikätasoaan edellä?
14.05.2015 |
Minulla on ystävä, joka koko ajan meuhkaa siitä milloin hänen jälkikasvunsa on mitäkin oppinut.
Ryömivät kolmikuisena, nousivat seisomaan viisikuisina, oppivat lukemaan nelivuotiaina, tunsivat niin manuaalisen kuin digitaalisen kellon viisivuotiaina jne.. jne.
Tämä on totta, olen itse nähnyt kyllä lapset ja lahjakkaita ovat. Mutta miksi se on niin tärkeää? Minulle riittää aivan hyvin nämä suurimmaksi osaksi ihan "keskitasoiset" lapset.
Nyt varmasti kateuskortti vedetään esiin ja alapeukutuksiakin riittää. Mutta vilpittömästi kyselen tätä. Varmasti on niin, että erityisen kyvykkäät lapset myöhemminkin menestyvät hyvin, mutta moni keskitasoinenkin menestyy. Ei ihan suoria johtopäätöksiä voi tehdä varhaislapsuudesta kuitenkaan.
Kommentit (17)
Mun mielestä eka vastaaja sen jo sanoikin: lapsi on minän jatke. Jos lapsi oppii vaikkapa puhumaan aikaisin, niin helposti äiti voi ajatella, että se on hänen aikaansaannosta, koska hän on jutellut ja lukenut lapselle paljon (mikä varmasti edistää asiaa, mutta lapset on yksilöitä ja joku saattaa oppia puhumaan paljon myöhemmin, vaikka olisi "suutarin" lapsi). Omassa kaveripiirissäni ei onneksi ole tällaista, mutta olen huomannut, että isovanhemmat suvussani kilpailee sillä, kuka on oppinut mitäkin ja kuinka aikaisin. Myös esimerkiksi vierastaminen koetaan negatiivisena asiana ja sukulaismummo kovasti kehuskelee yhtä lasta, kun hän ei ole ikinä vierastanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 17:42"]
Mun mielestä eka vastaaja sen jo sanoikin: lapsi on minän jatke. Jos lapsi oppii vaikkapa puhumaan aikaisin, niin helposti äiti voi ajatella, että se on hänen aikaansaannosta, koska hän on jutellut ja lukenut lapselle paljon (mikä varmasti edistää asiaa, mutta lapset on yksilöitä ja joku saattaa oppia puhumaan paljon myöhemmin, vaikka olisi "suutarin" lapsi). Omassa kaveripiirissäni ei onneksi ole tällaista, mutta olen huomannut, että isovanhemmat suvussani kilpailee sillä, kuka on oppinut mitäkin ja kuinka aikaisin. Myös esimerkiksi vierastaminen koetaan negatiivisena asiana ja sukulaismummo kovasti kehuskelee yhtä lasta, kun hän ei ole ikinä vierastanut.
[/quote]
Tämä äiti on kyllä panostanutkin lapsiinsa. Kaikki olivat vauvana niin muskarit, vauvauinnit kuin ihan muutkin, mitä vain keksii.
Sen lisäksi käsittääkseni on paljon laulanut, lorutellut ja ollut ns. täydellinen äiti.
Ja siinä ei ole mitään pahaa.. päinvastoin, siinä on varmasti vain hyvää. Minusta kuitenkin voisi olla hiljempaa muiden seurassa.
Olen hienotunteisesti yrittänyt vihjata varsinkin, kun seurassa on vammaisen lapsen äiti. Mutta hienovaraisuus ei nyt riitä. Täytyy puhua vähän suoremmin, jos mielii porukassa pysyä. Ja toivon, että pysyy.
On monella tapaa fiksu ja viehättävä ihminen kyllä.
Varhaislapsuuden tapahtumilla on yhteys myöhempään suorittamiseen, mutta ei mitään yleistä sääntöä "mitä aikaisemmin, sen parempi". Jotkut kehittyvät vain hitaammin. Tärkeämpää on se, minkälainen henkilö kasvaa 18 vuoden jälkeen.
Minullakin on tuollainen kaveri. Hän jotenkin tarvitsee jatkuvasti todisteita siitä, että on hyvä, ja pitää tosiaan lapsiaan itsensä jatkeena. Lapset ovat tosiaankin aktiivisia ja hyvin käyttäytyviä, mutta itse kyllä kritisoin kovastikin sitä, että lapsella on vielä yhdeksän tunnin hoitopäivän jälkeenkin koko loppuilta kehittäviä harrastuksia. Kamala paine lapselle olla aina paras ja muita edellä, ettei äidille tule paha mieli. Olen myös välillä nähnyt tän vähän vähemmän ruusuisen puolen hänen kasvatuksestaan, ja aika harva äiti ilmaisee lapselle niin päin naamaa omaa pettymystään lapsesta. Minä itse en oikein sellaista hyväksy, ei lapsi ole olemassa äitiä varten.
Tämä kaveri itse ei ole päässyt etenemään siihen asemaan elämässä mihin haluaisi (on kilpailuhenkinen, mut huonosta tuurista johtuen joutunut työttömäksi) ja luulen että hän hakee lastensa kautta sitten kompensaatiota vähän tähän omaankin tilanteeseensa, ettei ole onnistunut elämässä kuten kuvitteli. Oletan että se on myös syynä häneen melko tahdittomaan käytökseensä, eli ihan kaikissa tilanteissa se omista lapsista kertominen on kaikkein tärkeintä. Aivan sama onko jollakulla muulla siinä sellainen tilanne lapsensa kanssa, että olisi parempi vaan keskittyä tukemaan häntä ja antamaan myötätuntoa ja pitää ne omat erinomaisuudet ihan vaan omana tietonaan.
Omat lapseni olivat ihan keskitasoisia, jopa muita hieman arempia oppimaan esim. uimaan tai kiipeilemään. Myöhemmin heistä tuli urheilullisia, muttei tyyliin 3-vuotiaana uimamaisteriksi. He ovat menestyneet ahkeruudella ja määrätietoisuudella elämässään tosi hyvin ja olen heistä ylpeä.
Silloisissa äiti-lapsi-piireissä oli myös niitä mahdottomia kerskuja-äitejä mukana ihan kiusaantumiseen saakka. Sattumaako vai kohtalon temppuilua, mutta niiden kerskujien lapset ovat hyvin vaatimattomasti selvinneet myöhemmin. Pienellä paikkakunnalla sen tietää, vaikkei erityisesti seuraisikaan. En ole vahingoniloinen, koska eivät ne lapset ole varmaankaan kerskumista toivoneet. Nyt nuo silloiset vanhemmat ovat isovanhempia, eivätkä tietenkään puhu lapsistaan enää, mutta etevistä lapsenlapsista kerskutaan nyt aivan mahdottomasti eli ollaan jo uudella kierroksella.
En minäkään ymmärrä, miksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselle voi tulla ns. lahjakkuusharha, jos häntä liikaa kehutaan. Tämä voi vaikuttaa negatiivisesti myöhempään itsetuntoon ja menestykseen elämässä, kun lapsi kokee, että lahjakkaiden tulisi pärjätä kaikessa ilman suurempia ponnistuksia.
En itsekään ymmärrä. Eihän se edes kerro lahjakkuudesta, kun yleensähän joku toinen taito laahaa perässä kun toisessa on edempänä. Oppimisjärjestykset hyvin erilaisia, samoin tahti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
useille lapsi on jonkinlainen minän jatke ja jos lapsi on hyvä, niin sitten jotenkin itsekin on hyvä.
Mutta tietysti rasittavaa, jos koko ajan tuo tätä esiin.
Mikä siinä häritsee, jos äiti on ylpeä lapsistaan ja kertoo kehityksestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin nopeasti kehittynyt lapsi. Ikinä en ole asioilla kerskunut, kertonut vain kuten muutkin. Se vaan helposti tulkitaan kehumiseksi.
Koska on niin pätevä äiti ja oikea elämäntapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 17:08"]
Mikä siinä häritsee, jos äiti on ylpeä lapsistaan ja kertoo kehityksestä?
[/quote]7
Ilmaisin ehkä epäselvästi, sori. Ei häritse ollenkaan, että on ylpeä.
Mutta jos puheenaiheet typistyvät vain hänen lastensa huippusuorituksiin, niin vähän tylsäksi käy keskustelu.
Erityisesti ärsyttää, kun äitiporukassa nähdään, niin ei pitäydy jatkuvalta kehumiseltaa edes silloin, kun eräs Down-lapsen äiti on tyttönsä kanssa paikalla. Minusta epähienoa kaikinpuolin.
Jokainen näkee omin silmin, että hänellä on hyvin kehittyneet lapset. Ei tarvitse sitä jatkuvasti toitottaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kanssa todella ärsyttävää, jos mainitsen että "hei, meidän kyöstimarjaana sanoi tänään ensimmäisen sanansa! Ompa etevä!" Niin ystäväni jolla on saman ikäinen lapsi vastaa että "Aa meidän purjopertin sanat tuli jo 5kk sitten ja nyt kirjoitti juuri ensimmäisen novellin!" -tyylillä.
[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 17:12"]
Minullakin nopeasti kehittynyt lapsi. Ikinä en ole asioilla kerskunut, kertonut vain kuten muutkin. Se vaan helposti tulkitaan kehumiseksi.
[/quote]
Nyt ei ole kyse normaalista "kertomisesta" , vaan jokaikinen puheenaihe kääntyy aina hänen lapsiinsa ja näiden ylimaallisiin kykyihin ja suorituksiin.
Korostan, että lapset ovat erityisen lahjakkaita ihan oikeasti. Vieläpä kivoja ja hyvinkäyttäytyviä. Lapsia vastaan ei yhtään mitään totisesti. Yhden kummitätikin olen.
[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 17:22"]
Oletko itse se downin äiti?
[/quote]
No en ole.. ja en jaksa keskustella tällaiselta pohjalta. Uskotte nyt tai olette uskomatta.
Keskustelun olisi tarkoitus koskea sitä, miksi on niin äärettömän tärkeää, että pikkulapsi tekee joitain asioita keskimääräistä aikaisemmin.
Kysymys kuuluu edelleen: Miksi?
ap
Alue: Aihe vapaa
Mun lapsi ei oppinut eskarissa lukemaan, tosin aloitti n 3 kk myöhässä ja oli paljon pois eskarista. Kolmannelta aletaan laittaa numerot todistukseen niin ka oli aina yli 9.