1970-luvulla syntyneet menneisyyteen jämähtänyt sukupolvi

Koko kasari oli huonon maun vuosikymmen.

Kannattaa ehkä muistaa, että 70-luvulla syntyneet kehittivät ja kaupallistivat yhdessä 60-luvulla syntyneiden kanssa koko digitaalitekniikan: Internetin, kännykät ja ohjelmistot, joilla te myöhemmät leikitte ja mihin teidän koko elämä perustuu. Ette tule koskaan tietämään sitä mitä me kehittäjät tiedetään näistä ja se on teidän heikkous. Nähdä ja ymmärtää isoja kokonaisuuksia ja hyväksyä kaikenikäisiä ihmisiä. Teillä 90-luvulla ja jälkeen syntyneillä on vielä paljon opittavaa ja kasvamista elämissänne. Onnea matkallenne sillä sitä tulette tarvitsemaan.

Mä olen syntynyt 1973, en mäkään kammos etätyötä. Olen ollut globaaleissa yrityksissä töissä hyvinkin yli 20 vuotta ja aika montaa eri telco-systeemiä on tullut käytettyä ennen Teamsia/Zoomia. Siis mun etätyö on lähinnä kaiket päivät telcoja.

Mut joo, mä en katso juurikaan telkkaa, lapsilla Netflix.

Samaa mieltä kuin joku aiemmin tässä ketjussa. Mulle on ollut iso juttu sovinismin ja naisvihan esilletulo. Ennen ne vain siedettiin, nyt niistä voi ainakin osan kanssa puhua hyvinkin asiallisesti.

Sen sijaan mua on ihmetyttänyt se kuinka jotkut nuoret on todella pessimistisiä ja uuskonservatiiveja. Mun sukupolvelle se kylmä sota, rautaesiripun murtuminen, 1990-luvun lama ja Suomen EU-jäsenyys ovat olleet aika isoja avainkokemuksia. Vaikka kylmä sota ja lama olivat todella kylmääviä aikoja, niin maailmassa oli musta paljon toivoa 1990-luvun alun jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla syntyneet oli viimeinen sukupolvi joka eli lapsuuden ja nuoruuden ilman lama-ajan puutetta ja pulaa. Ollaan saatu viimeisen päälle kouluterveydenhuolto ja hampaat hoidettu. Selvä ero 80-luvulla syntyneisiin joilla kaikilla joku masennus tai mt-ongelma ja hampaat kuin puliikoilla. 80-lukulaiset on semmoinen halppisversio edellisestä sukupolvesta. 

Tämä huomattu. 70-lukulaiset terveitä ja resilienttejä, 80-lukuaiset niiden Kiina-versio. 

Kaikki sukupolvet jämähtää omaan nuoruusaikaan. Ei se ehkä vielä kaksi-kolmikymppisenä näy, kun ollaan olevinaan niin ajassa kiinni, mutta odottakaapa vain aikaa myöhempää.

Ei siinä ole mitään pahaa. Tälleen vanhana ei välitä, mitä keskenkasvuiset ajattelee. Saa olla just sellainen kuin on.

Sittenpä onkin onni, että olen syntynyt 60-luvulla.

Aika paljon vaihtelua kuuluu noihin ikäpolviin, et ei oikeesti voi kuin olla lievästi huvittunut!

Syntynyt 1970. Nimi on Pirjo ja ihan satavarmasti olen muinaismuisto nuorempien mielestä ja en välitä kissan pissan vertaa. 

Muuten me X-läiset tiedetään, mitä tuleman pitää esim. tälläkin palstalla.

- Maaseudulla ei koskaan lukittu ovia.

- Oli hitosti väkivaltaa.

- Kenelläkään ei ollut peruskodinkoneita, esim. jääkaappia.

- Kaupoissa ei myydy mitään kivaa, esim. appelsiineja.

...

- Dinosauruksia oli kaduilla.

Entäs me kuuskytlukulaiset?!?  Minä pidin lapsuudesta ja nuoruudesta 70-luvulla ja opiskeluajasta 80-luvulla kuramusiikista ja surkeasta muodista huolimatta.  70-luku oli viimeinen täysin kelvollinen musiikkivuosikymmen listamusiikin suhteen.  Jokaiselta vuosikymmeneltä löytyy kelvollista musiikkia kovasti kaivelemalla mutta se on työlästä tarjonnan lisäännyttyä ankarasti.  Kasarilla mainstreammusiikki ei napannut.  En edes osaa sanoa, mitä ysärimusiikki olisi ollut saati 2000-luvun musiikki.  Musiikin kenttä on niin pirstaloitunut nykyään ettei valtavirtaa juurikaan ole.

Olen kai menneeseen jämähtänyt kun en käytä älypuhelinta enkä siedä teknoa tai hip hoppia/räppiä tai oikeastaan metalliakaan.  Käytän mielelläni käteistä rahaa ja hakeudun baareihin, joissa voi luukuttaa jukeboksia.

En fanita Saulia mutta siedän jotenkuten.  Kaipaan suurempaa yhteisöllisyyttä ja solidaarisuutta eri ihmisryhmien kesken.

Olen syntynyt 1970-luvun alkupuolella. Olen eläinvihreä ja kuuntelen raskaampaa musiikkia. Hiilijalanjälkeni on pieni. Niinistö on ihan mies paikallaan mutta en fanita. Telkkua katson kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Sanna Marin (s. 1985) käy baareissa ja on somessa kuin kotonaan, tyyli on 2020-luvulta.

1970-luvun Pirjot ja Jarit tuhahtelevat nykyajalle pieruverkkareissa kotonaan.

Kuule, Pirjot ja Jarit ei ole 70-lukulaisia, vaan Marit, Johannat, Markot, Arit, Annet jne. Pirjot on jotain kuusikymppisiä ainakin.

Kuuskytlukulaiset. Noin 1960-1980 on X-sukupolvi, eli samaa väkeä ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen syntynyt 1973, en mäkään kammos etätyötä. Olen ollut globaaleissa yrityksissä töissä hyvinkin yli 20 vuotta ja aika montaa eri telco-systeemiä on tullut käytettyä ennen Teamsia/Zoomia. Siis mun etätyö on lähinnä kaiket päivät telcoja.

Mut joo, mä en katso juurikaan telkkaa, lapsilla Netflix.

Samaa mieltä kuin joku aiemmin tässä ketjussa. Mulle on ollut iso juttu sovinismin ja naisvihan esilletulo. Ennen ne vain siedettiin, nyt niistä voi ainakin osan kanssa puhua hyvinkin asiallisesti.

Sen sijaan mua on ihmetyttänyt se kuinka jotkut nuoret on todella pessimistisiä ja uuskonservatiiveja. Mun sukupolvelle se kylmä sota, rautaesiripun murtuminen, 1990-luvun lama ja Suomen EU-jäsenyys ovat olleet aika isoja avainkokemuksia. Vaikka kylmä sota ja lama olivat todella kylmääviä aikoja, niin maailmassa oli musta paljon toivoa 1990-luvun alun jälkeen.

Monet, ei tietysti kaikki, olivat ja ovat paljon liberaalimpeja kuin myöhemmin syntyneet. Olen it-alalla töissä, mieluiten etänä. Katson vain suoratoistoa ja korkeintaan kavereiden äidit olivat pirjoja. Se missä ikä näkyy on, että tubettajien seuraamista en ymmärrä lainkaan.

Sukupolvikokemuksia oli lama teininä tai työelämään tullessa, rautaesiripun murtuminen, eurooppalaistuminen, maailman avautuminen ja internet uutuutena, ei jonain, mikä on aina ollut. Seksuaalivähemmistöön kuuluvilla asiat ovat muuttuneet paljon.

70-luvun puolivälissä syntyneet ovat olleet Suomessa sekä älykkyystesteillä että korkeakoulututkintojen määrässä huippua. Ennen tiedettiin esimerkiksi, että kokoomuslaista presidenttiehdokasta äänestää sellaiset, jotka muutenkin ovat kokoomuksen kannattajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanna Marin (s. 1985) käy baareissa ja on somessa kuin kotonaan, tyyli on 2020-luvulta.

1970-luvun Pirjot ja Jarit tuhahtelevat nykyajalle pieruverkkareissa kotonaan.

Kuule, Pirjot ja Jarit ei ole 70-lukulaisia, vaan Marit, Johannat, Markot, Arit, Annet jne. Pirjot on jotain kuusikymppisiä ainakin.

70-luvulla syntyneellä oli aina monta sannaa luokassa. Pirjot ovat syntyneet 40-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Aplla on ajat sekaisin. Ei 70-luvulla syntyneet ole Pirjoja, ne on 50-60 lukulaisia. 70-lukulaiset on ihan ”diginatiiveja” eikä mitään lankapuhelimen käyttäjiä. Mä olen esim 70-luvulla syntynyt ja ammatiltani muutosjohtaja.

Me 70-lukulaiset ollaan erittäin älykäs sakki (ihan todistetusti 70-luvulla on älykkäin tilastollinen äio, itselläkin mensan raja meni heittäen yli) ja olemme myös resilienttejä työelämässä eikä pienistä valiteta.

Ap varmaan tarkoittaa jotain kuusikymppisiä avauksellaan mutta ei osaa laskea milloin ne on syntyneet.

👏AP lla EI ole nyt nämä vuosiluvut oikein hanskassa 😳

ysäri oli todella eurodanceaikaa. hyvä tavaton tässä alkaa tuntea itsensä vanhaksi

N-76

Vierailija kirjoitti:

Mä olen syntynyt 1973, en mäkään kammos etätyötä. Olen ollut globaaleissa yrityksissä töissä hyvinkin yli 20 vuotta ja aika montaa eri telco-systeemiä on tullut käytettyä ennen Teamsia/Zoomia. Siis mun etätyö on lähinnä kaiket päivät telcoja.

Mut joo, mä en katso juurikaan telkkaa, lapsilla Netflix.

Samaa mieltä kuin joku aiemmin tässä ketjussa. Mulle on ollut iso juttu sovinismin ja naisvihan esilletulo. Ennen ne vain siedettiin, nyt niistä voi ainakin osan kanssa puhua hyvinkin asiallisesti.

Sen sijaan mua on ihmetyttänyt se kuinka jotkut nuoret on todella pessimistisiä ja uuskonservatiiveja. Mun sukupolvelle se kylmä sota, rautaesiripun murtuminen, 1990-luvun lama ja Suomen EU-jäsenyys ovat olleet aika isoja avainkokemuksia. Vaikka kylmä sota ja lama olivat todella kylmääviä aikoja, niin maailmassa oli musta paljon toivoa 1990-luvun alun jälkeen.

80 luvun lopulla syntyneenä, 90 luvun lapsuuden kärsineenä voin todeta myös että 1990 luvun jälkeen oli paljon toivoa. nyt edelleen toivoa paljon esimerkiksi  taloudellisesti kannattavasta työnteosta, työpaikoista, perheenperustamisesta, omasta autosta, omasta talosta...... toivoa on... samaa toivon vielä 30 vuoden päästä mutta olenkohan saanut mahdollisuuksia yhdenkään toteuttamiseen?

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla syntyneet oli viimeinen sukupolvi joka eli lapsuuden ja nuoruuden ilman lama-ajan puutetta ja pulaa. Ollaan saatu viimeisen päälle kouluterveydenhuolto ja hampaat hoidettu. Selvä ero 80-luvulla syntyneisiin joilla kaikilla joku masennus tai mt-ongelma ja hampaat kuin puliikoilla. 80-lukulaiset on semmoinen halppisversio edellisestä sukupolvesta. 

Aivan! Kasvettiin nousun aikaan iloisella vuosikymmenellä, ja oltiin siinä onnekkaita. Kaikkien vanhemmille riitti töitä ja kouluissa riitti rahaa joka syksy uusiin kirjoihin, tietokoneisiin, henkilökuntaan. Luokkakoot oli pieniä, häiriköt lähti tarkkikselle sekä apukouluun ja meillä oli työrauha. Kaikki ei oltu yhdestä muotista vaan tyylien kirjo oli yhtä laaja kuin musiikkigenrejen. Lapsena saatiin olla tosi vapaasti, liikuttiin paljon, luettiin paljon ja kännykät tuli vasta kun muutettiin omillemme Niinpä minulla ei ole ollut koskaan lankapuhelinta. Kasvettiin yhtä matkaa pc-koneiden kanssa, ja oltiin nuoria edelläkävijöitä it:ssä työelämään siirtyessä. Meistä tuli myös loistavan nopeita kirjoittajia kymmensormijärjestelmällä.

Olen tehnyt jo 10 vuotta etätöitä, edelläkävijä siinäkin. Vielä kauemmin olen käyttänyt striimipalveluja. Telkkaa en katso. Olen saanut asuntoni halvalla ysärin laman jälkeen ja maksanut lainat pois jo nelikymppisenä. Sauli on okei, mutta en fanita. Seuraan aikaani, kokeilen uutta ja olen säikyttänyt uteliaisuuteni.

Nuoruus kasarilla jätti jotain pysyvää asenteeseen, sillä silloin tulevaisuus näyttäytyi jännittävänä, postiivisena ja oli täynnä mahdollisuuksia. Näin näen sen edelleen kaikista synkistä uutisista huolimatta.

Kumarran kasarille ja kiitän onneani.

Niin. Ymmärtäisit, jos olisit itse juonut Roope-ja Aurinko-limua lapsena. Fanta-sukupolvi ei koskaan tule ymmärtämään miten hienon elämän olemme saaneet. Vaikka talous kyykkäsikin juuri sillä hetkellä, kun meidän olisi pitänyt alkaa uskoa tulevaan. Kaikki meni alta. Ja opiskelu- ja työelämässä kuunneltiin ja on kuunneltu siitä saakka "nyt pitää säästää" -puhetta.