Miten kuuluu ponnistaa? Voisin ehkä yhden vauvan vielä(kin) tehdä, mutta

se synnytyskohta, siinä nimittäin neuvotaan miten ponnistetaan ja miten ne lihakset voi tunnistaa ja treenata kuntoon jo ennen synnytystä niin että siitä ponnistamisesta tulee automaattinen toiminto.

(muuten se kirja on ihan hölynpölyä, mutta se ponnistuskohta on hyvä).



Jos ponnistaminen on aiemin ollut vaikeaa, kannattaa kokeilla jotain muuta asentoa kuin edellisellä kerralla. Ja jos se kipu vaikeuttaa ponnistamista, kätilö voi tehdä pudendaalipuudutuksen.



Ja toisilla ponnistusvaiheet on pidempiä kuin toisilla, se riippuu paljon supistusten voimakkuudesta sekä kudosten vastuksesta.

Ekaa olin tunkevinani ulos oikein urakalla mutta eipä mitään tulosta tullut. Taisi enemmänkin hoitaja vatsanpäältä painaa ja kätilö kiskoa vauvan ulos ja minä ähisin. Toinen ja kolmas ovat syntyneet kylkiasennossa, päälimmäinen jalka kyynärtaipeeseen ja menoksi. Itselleni näin oli helpointa löytää ponnistamiseen oikea suunta.



Kun työntää kovaa sontaa niin voi ihan tietoisesti miettiä miten se tulee parhaiten ulos. Samalla tekniikalla vauvakin syntyy helpoiten. On muuten tuon vauvan ponnistamisen myötä kovan kakankin teko helpottunut melkolailla.

eikä mitään ponnistamisen tarvetta ollut! En todella tajua ponnistamisesta mitään. Kakkonen oli vielä 4,5 kg ja tuli naama edellä, kai minä sitten ponnistin ja kunnolla vielä :) kun vauveli kerran alakautta syntyi, mutta tarvetta ei ollut!

Kohtulihashan työntää itsestään (ne ponnistussupparit) vauvaa alaspäin supistumalla siten, että vauvalle ei jää tilaa, vaan se pakostakin työntyy alaspäin. Auta kohtua ponnistamalla niitä lihaksia, jotka ovat kohdun yläosassa. Työntää vatsan yläosan lihaksilla kohtua alaspäin, pienempään tilaan.



Kannattaa harjoitella, kyllä se sinulta luonnistuu vielä. Elä nyt sentään jätä lasta tekemättä yhden ponnistusvaiheen vuoksi :)