Onko mieheni itsekäs - vai olenko itse kohtuuton?

Vierailija

13.05.2015 | 23:55

On pää sen verran sekaisin nyt, etten osaa itse arvioida vedänkö turhasta herneet nenään. Joten näkemystänne pyytäisin.

Olen viimeisilläni raskaana, ja lapsella on riski syntyä ennenaikaisesti ja yritän siksi ottaa rauhallisesti varhennetulla äitiyslomalla. Mieheni rakastaa esikoista ja on periaatteessa hyvä isä, joka hassuttelee ja hellii lasta. Tosin aikaa hän viettää mielestäni aika vähän lapsen kanssa. Lähtee aamulla töihin ennen esikoisen aamutoimia ja hoitoon viemistä. Haen ja vien lapsen, koska se on ainoa, mitä voin tehdä, kun kerran joudun lapsen hoitoon viemään rasitusta välttääkseni ainakin seuraavat pari kriittistä viikkoa, jolloin lapsi ei saisi vielä syntyä. Mies tulee kotiin noin klo 18. Sen jälkeen vie koiran ulos. Koira on hänen ja ex-kumppaninsa yhteinen. Käytännössä heidän lisäkseen vain yksi ihminen on tarpeeksi vahva ja kykeneväinen käsittelemään koiraa. Ei siinä mitään, mutta koira käy pitkillä lenkeillä 3 kertaa päivässä, yhteensä 2-3 tuntia. Se tarkoittaa, että illalla miestä ei näy kotona kuin lenkkien välisen ajan, eli pari tuntia lapsen hereilläoloajasta, jolloin hän toki haluaa rentoutua ja syödä rauhassa, lukea lehden jne.

Koira on virallisesti puolet ajasta meillä ja puolet miehen exällä. Tätä curlingia on harrastettu nyt koko suhteemme ajan, eli lähes 8 vuotta. Kun koira on meillä, olemme sidottuina kotona olemiseen, sillä vaikeasti hallittavalle koiralle on vaikea saada hoitajia. Aika usein miehen ex on se, joka ehtii ensin varata lomaoptionsa esim. juhlapyhinä. Mies ei pistä vastaan vaan taipuu. Nyt koira on ollut meillä puoli vuotta, kun ex on matkaillut maailmalla. Vannotin miehelle, että koiran pitää lähteä hyvissä ajoin, ennen kuin lapsi syntyy, sillä silloin 3 tunnin oma aika lenkeillä joka päivä on vaikeaa järjestää, varsinkin kun mies mieluiten vie koiran yksin ulos, koska lapsen kanssa se on hänestä stressaavampaa. Lisäksi synnyttämään saatetaan joutua lähtemään kiireessä (edellinen synnytys alkoi puun takaa ja kesti vain muutamia tunteja), jolloin lapsi pitää ensisijaisesti viedä hoitoon. Koiran kuskaaminen esim. tunnin matkan päähän on tähän päälle ihan liikaa. Mies lupasi jo talvella sopia asiat niin, että ex palaa takaisin hyvissä ajoin ennen synnytystä. Nyt kuulin, että hän palaakin mahdollisesi useita viikkoja synnytyksen jälkeen.

Synnytys on siis todennäköisesti muutaman viikon sisällä. Tänään mies alkoi sitten puhua, että näinä viikkoina, jolloin emme tosiaan tiedä milloin synnytys alkaa, hänen "pitäisi" viedä asiakkaitansa ulos syömään ja juomaan. Viimeisen kuukauden aikana miehen myös "piti" osallistua kahteen kertaan työpaikan iltamenoihin, joissa otettiinkin sitten reippaasti alkoa, eikä palattu alkuillasta, kuten mies lupaili. Lapsi kyseli kotona koko illan, että milloin isi tulee. Luulin, että sovitun mukaisesti klo 18, mutta lopulta mies tuli maistissa tunteja lapsen mentyä nukkumaan. Kommentoin asiakkaiden kestitysiltojen tulevan huonoon saumaan synnytyksen suhteen. Kerroin huoleni siitä, että synnytys alkaa kun mies on kestitsemässä vieraita ja mahdollisesti ajokunnoton, jolloin koko logistiikka (minun kuskaamiseni laitokselle, lapsen vieminen hoitoon, koiran vieminen) on todella haastavaa. Sanoin, että toivon, että mies laittaa asiat näinä viimeisinä viikkoina tärkeysjärjestykseen. Tästä mies kimpaantui täysin, ja sanoi, että minä olen kyvytön keskustelemaan asioista.

Päivisin lapsi on noin 5-6 tuntia hoidossa, jonka aikana hoidan pyykit, siivoan keittiön sotkut, yritän valmistella vauvaa varten, asioin postissa tai apteekissa jne. En siis laiskottele, mutta vointi on sellainen, että jaksan tehdä asioita vain hetken, sitten pakko levätä. Meillä on periaate, ettö molemmat tekevät kotitöitä. Mutta käytännössä mies harvoin esim. laittaa astiansa koneeseen, siivoaa jälkensä keittiössä. Lapsen vaipat hän heittää surutta lattioille, vessapaperin hylsyt eivät löydä tietään roskiin vaan vessan lattialle jne. Eli näitä sotkuja kävelen perässä siivoillen. Mies lupaa auliisti aina hoitaa tiettyjä kotihommia, mutta ne vaan jäävät: vessassa ei ollut valoa viikkoihin, huonekalut odottivat hakemista ja kokoamista useamman kuukauden kunnes äitini mies tuppaantui tänne hoitamaan kyseisiä asioita. Useita asioita pitäisi kotona järjestellä ennen kuopuksen tuloa, jotta emme joutui alkoittamaan elämää nelihenkisenä perheenä ihan kaaoksen keskellä. Kun mainitsen asioista ja vaadin miestä korjaamaan jälkensä, saan kuulla, että kaikki aikanaan. Vaan lapsiperheessä päivittäiset sotkut on ihan pakko siivota samana päivänä, jotta tuloksena ei ole täysi kaaos. Olen kuulemma hullu, ja minun pitäisi "vetää lääkkeeni", niin olisin vähemmän hullu. Äitiyslomani olen aina maksanut itse, eli palkastani ja säästöistäni siten, että maksan kotona ollessanikin tasan puolet yhteisistä kuluista. Mies ei siis elätä minua, jolloin ehkä voisikin olla perusteltua, että minä hoitaisin kodin ja hän pelkän työnsä. Lasten vaatteet ostan minä. Mies on ehkä kerran tai pari viimeisen neljän vuoden aikana ostanut yksittäisen vaatteen.

Äitienpäiväksi mies kertoi jo hyvissä ajoin suunnitelleensa tekevänsä ruokaa. Muistuttelin hyvissä ajoin viikolla, että äitirenpäivä on sunnuntaina, jotta mies voisi kenties loppuviikosta oman äitinsä luona vieraillessaan muistaa äitiään. Ei muistanut, joten äitienpäivänä mies päätti lähteä ex tempore ajamaan äitinsä luokse parin tunnin matkan päähän. Olimme sopineet vierailevamme äitini luona, mutta niin vain kävi, että lähes koko päivä meni siihen, että mies kävi äitinsä luona. Me menimme lapsen kanssa äidillemme julkisilla, ja ruoat jäivät tietysti tekemättä.

Ottaa päivittäin päähän, eikä vähiten se, että mies jatkuvasti tiuskii minulle. Tosin sitä teen itsekin, koska suoraan sanottuna vituttaa miehen käytös. Mutta mahtaako tunteeni olla pinnassa vain raskauden ja hormonien vuoksi. Loukkaannunko liian herkästä, vai onko miehen käytös itsekästä. Mietin jatkuvasti, että toinen lapsi miehen kanssa oli virhe, ja jos toista ei olisi tuloillaan, miettisin vakavasti, että kannattaako suhteessa jatkaa. Mies tietää tunteeni, mutta ei kommentoi kun kerron nämä asiat. On täysin turhaa puhua hänelle. Sanat kaikuvat tyhjille seinille.

Vastaa

Tapahtumat

Onko mieheni itsekäs - vai olenko itse kohtuuton?

Kommentit (69)