Te joilla oli maistraatissa vihkiminen, kaduttiko jälkikäteen?
Meillä harkinnassa vihkiminen maistraatissa jonka jälkeen suoraan häämatkalle Lapin erämaahan. Maistraattiin tulisi miehen äiti sekä veli ja minun vanhempani.
Miestäni kuitenkin arveluttaa että kaduttaakohan tämä päätös myöhemmin. Olen yrittänyt lohduttaa että jos jää harmittamaan niin voidaan pitää kunnon isot juhlat jonain ”tasavuotena” esim viiden vuoden kunniaksi.
Tai vuoden päästä jos talous yhtäkkiä kääntyy.
Joten miten on? Te jotka menitte maistraatissa naimisiin, onko kaduttanut jälkikäteen?
Kommentit (89)
Mua kaduttaisi laittaa yli kymppitonni yksiin juhliin..
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa katuu vihkimistä ennemmin tai myöhemmin.
Taitaa olla yli 40 %
No ei todellakaan. Häät ovat vieraille kauheaa pakkopullaa, joihin jotkut tomppelit uhraavat rahansa ja energiansa. Olen todella tyytyväinen, etten itse ollut sellaisia järjestämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole harmittanut mitenkään, päinvastoin. Ihanat muistot jäi ”salavihkimisestä”. Minusta kuulostaa vähän siltä, että miehesi ei jostain syystä saa kerrottua omia toiveitaan vihkimisestä sinulle.
AP: kiitos huolenpidosta mutta itseasiassa mieheni ehdotti tätä maistraattia ennen minua. Harkinnan jälkeen innostuin siitä enemmän kun perinteisistä häistä kun taas mies rupesi miettimään omia sukulaisiaan että he pettyvät.
Olen yrittänyt sanoa että ne ovat meidän häät.Itseasiassa pelkäsin samaa, että sukulaiset pettyvät. Vihkimiseen tuli ihan lähin perhe ja pari tärkeintä ystävää. KUKAAN sukulainen ei ikinä valitellut meidän häistä mitään. Se on teille paljon isompi asia kuin kellekään muulle.
vapaa valintahan se on, mutta onko nämä ohitetut, "ei niin tärkeät ystävät" onnitelleet tai kutsuneet omiin häihinsä vieraiksi? Onhan tuo törkeää jakaa ystäviä. Joko pitää häät tai ei pidä, mutta jakaminen tärkeisiin tai ei tärkeisiin ystäviin on häijyä. Jos pitää ilman juhlia niin sitten pidetään ne myös ilman "tärkeitä"ystäviä. muu on vain teeskentelyä. Voisi ihan hyvin sitten sanoa että pidettiin normaalit häät mutta sinua ystävää ei kutsuttu koska ei haluttu sua. Tulisi kaikille ainakin täysin selväksi. Tai voihan olla ettei sinulla vaan ole ystäviä ja tuo on tekosyy.
AP: Rahoitu nyt ihan vähäsen. En kertaakaan ole maininnut edes sanaa ystävä. Ei kummallakaan edes ole niin hyviä ystäviä että haluttaisiin heidän vihkitilaisuuteen tai edes hääjuhlaan jos sellainen jostain syystä pidettäisiin. Nyt taisi sulla jotkut omat traumat huonoista ystävyyssuhteista aktivoitua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa katuu vihkimistä ennemmin tai myöhemmin.
Taitaa olla yli 40 %
Ei taida olla yli sentään, mutta lähellä muistaakseni.
Ei ole harmittanut. Mutta me molemmat halusimme pienet häät. Jos miestäsi mietityttää asia, yrittäkää keksiä joku molempia miellyttävä tapa mennä naimisiin. Jos kyse on rahasta, säästäkää ja menkää naimisiin myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa katuu vihkimistä ennemmin tai myöhemmin.
Ei kyllä vihkiminen kaduta vaikka olenkin eronnut. Se olis sitä aikaa ja ihan hyvät muistot siitä kuitenkin on.
No, vastaan vähän eri tavalla. Minua kaduttaa, mutta kaduttaa myös miesvalinta, joten siinä mielessä ei kaduta. Olen ehkä tullut iän myötä konservatiivisemmaksi, mutta voi siinä olla jokin tendenssi, että jos on valmis sanomaan tahdon ison läheisjoukon edessä ja mukaan otetaan ajatus suuremmista voimista, silloin ollaan todennäköisemmin enemmän ja avoimemmin tosissaan.
En nyt halua tällä vähätellä ketään pienesti maistraatissa naimisiin mennyttä. Mutta suuremmassa mittakaavassa näihin pieniin maistraattihäihin ehkä liittyy useammin ajatus, että kysymys on vain kahden ihmisen välisestä asiasta, vaikka alun perin avioliittoon vihkimisessä on ollut kysymys nimenomaan siitä, että suhteesta tehdään julkinen ja siihen liittyy lasten kautta kaksi sukua ja heihin liittyvät suhteet: isovanhemmat, tädit, sedät, serkut. Ja mies avioliittoon menemällä myös sitoutuu vastuuseen lapsista.
En ole kovin vakuuttunut siitä tendenssistä, että parisuhteita ja avioliittoa pidetään niin kovasti yksityisasiana, joka ei kuulu kenellekään muulle.
Ei kaduta. Menimme kahdestaan maistraattiin ja sieltä todistajat. Oli ihana pieni hetki jolla suhde virallistettiin. Vasta sen jälkeen kerrottiin muille.
Ei ole kaduttanut. En kuulu kirkkoon, enkä ole pönötysjuhlaihmisiä. Jos mieheni olisi halunnut kirkkovihkimisen, olisi se käynyt minullekin. Hääjuhlaakaan emme järjestäneet.
Ei ole kaduttanut. Maitraatissa paikalla oli vain omat pienet lapset ja maistraatista todistajat. Meistä kumpikaan ei halunnut minkäänlaisia juhlia eikä olla huomion keskipisteenä. Seuraavana päivänä ilmoitimme sukulaisille. Osa otti ilmoituksen hyvällä ja onnitteli, osa pahastui. Sellasta se on, mut edelleen olen sitä mieltä, että meillä oli oikein kiva vihkiminen.
Vierailija kirjoitti:
No, vastaan vähän eri tavalla. Minua kaduttaa, mutta kaduttaa myös miesvalinta, joten siinä mielessä ei kaduta. Olen ehkä tullut iän myötä konservatiivisemmaksi, mutta voi siinä olla jokin tendenssi, että jos on valmis sanomaan tahdon ison läheisjoukon edessä ja mukaan otetaan ajatus suuremmista voimista, silloin ollaan todennäköisemmin enemmän ja avoimemmin tosissaan.
En nyt halua tällä vähätellä ketään pienesti maistraatissa naimisiin mennyttä. Mutta suuremmassa mittakaavassa näihin pieniin maistraattihäihin ehkä liittyy useammin ajatus, että kysymys on vain kahden ihmisen välisestä asiasta, vaikka alun perin avioliittoon vihkimisessä on ollut kysymys nimenomaan siitä, että suhteesta tehdään julkinen ja siihen liittyy lasten kautta kaksi sukua ja heihin liittyvät suhteet: isovanhemmat, tädit, sedät, serkut. Ja mies avioliittoon menemällä myös sitoutuu vastuuseen lapsista.
En ole kovin vakuuttunut siitä tendenssistä, että parisuhteita ja avioliittoa pidetään niin kovasti yksityisasiana, joka ei kuulu kenellekään muulle.
Ihan yhtälailla ne kirkossa vihityt eroaa. Ei siinä näytä olevan mitään eroa maistraatissa vihittyihin. Vois pikemminkin sanoa, että mitä prameammat kirkkohäät sitä todennäköisempi on avioero. Naimisiin mennään, koska ne häät on kivat, ei siksi että avioliitto itsessään olis tärkeä.
Ja mun mies muuten osas kyllä sitoutua lapsiinsa ihan ilman avioliittoa. Meillä oli jo kaksi lasta ennen avioitumista. Sellasen miehen kanssa en olis edes avioitunu, joka ei osaa lapsiinsa sitoutua ilman että joku pappi niin käskee.
Ei yhtään. Kesti Helsingin käräjäoikeudessa 10 min, talosta todistajat.
Ei kaduta. Pieni, intiimi tilaisuus todistajien läsnäollessa. Rahat käytimme ikimuistoisen häämatkaan hääjuhlan sijaan.
Kadun siis ylipäätään avioliittoani (maistraattivihkiminen) ja toista kertaa meinasin päätyä vihille - kirkkovihkiminen "kahdestaan" tuntui kivalta ajatukselta, mutta sitten ex alkoi paisutella hääjuhlaa siihen ympärille ja ahdistuin valtavasti - että me 50 v ollaan siellä julkisesti hempeilemässä ja pussailemassa, se tuntui tosi typerältä (ex oli lisäksi saanut kirkko- & tanssihäänsä jo exänsä kanssa). No mutta lopulta jätin exän ihan muista syistä - ehkä tuo hääjuhlan paisuttaminen oli kuitenkin yksi kulminaatiopisteistä - en halunnut olla näyttelyesine enkä suostua isoon hääjuhlaan miehen mieliksi.
Ei kaduta. Meilläkin oli häämatka Lapin kairaan.
77 vielä jatkaa, että exän mielestä hänen ystävänsä olisivat loukkaantuneet, jos olisimme avioituneet pienesti eli ilman heitä... mutta sillä ei ollut väliä, että minua ahdisti se ajatus hääjuhlasta. Kuka oikeasti haluaa aikuisten ihmisten avioliittoa todistaa? Ymmärrän nuoret - kaikki tekevät omat virheensä ja monella morsiamella on toive niistä prinsessahäistä... mullakin oli joskus 20 v, mutta ei ole ollut enää sen jälkeen.
Eli, suosittelen maistraattivihkimistä tai jos kuulutte kirkkoon, kirkkovihkimistä kahden!
Vierailija kirjoitti:
Mitkä tahansa juhlat ovat kivemmat kuin häät. Joissakin hautajaisissakin olen viihtynyt paremmin.
Jaa. Häät on hauskimmat onnellisimmat juhlat mitä olla voi!
Suurin osa katuu vihkimistä ennemmin tai myöhemmin.