Te joilla oli maistraatissa vihkiminen, kaduttiko jälkikäteen?

Kaduttaa siinä mielessä, että koko avioliitto oli iso virhe, mutta ei siis se, että tein sen virheen maistraatissa.  Teidän suunnitelmanne sen sijaan kuulostaa oikein kivalta.

On kaduttanut, vaimo osoittautui moniongelmaiseksi mielisairaaksi.

Jännä että kukaan ketjussa ei ole vielä hoksannut sitä mikä on oikeasti tärkeintä. Eli kaduttaako miestä jos ei järjestä juhlia. Jos ap nyt painostaa miehen äkkiä maistraattiin tämä asia on koko loppuiän heidän välissään.

Ainakin itselleni puolison paras on TODELLA iso ja tärkeä asia. Siksi neuvoisin että ap juttelee perusteellisesti miehen kanssa ja kertoo että miehet toiveet ja unelmat ovat tärkeitä ja toteuttamisen arvioida. Uskon että mies haluaa samalla tavalla ap:n parasta, ja siinä yhdessä keskustellen se ratkaisu sitten löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole kaduttanut vielä kertaakaan näiden 25 vuoden aikana, minkä naimisissa olemme olleet. Vihkimistilaisuudessamme oli papin lisäksi läsnä vain kaksi hyvää ystävää todistajina + tuolloin vuoden ikäinen lapsemme. Ihan riittävästi porukkaa, yhtään enempää emme kaivanneet. :)

Pappi maistraatissa?

Ei ole kaduttanut.

Ei ole kaduttanut. Meille kummallekaan perinteinen hääjuhla ei ollut mikään tavoiteltava juttu, tärkeintä oli että sitouduimme virallisesti toisiimme. Edelleen 20 vuoden jälkeen ollaan onnellisesti naimisissa, vaikka oltiin todella nuoria naimisiin mennessä.

Meillä oli maistraatissa vihkiminen ja läsnä lähimmät ihmiset, sen jälkeen mentiin kaikki ravintolaan lounaalle ja seuraavana aamuna lähdettiin häämatkalle. Ei ole kaduttanut. Stressitön ihana päivä. Ensi kuussa juhlitaan viidettätoista hääpäivää.

Vierailija kirjoitti:

Jännä että kukaan ketjussa ei ole vielä hoksannut sitä mikä on oikeasti tärkeintä. Eli kaduttaako miestä jos ei järjestä juhlia. Jos ap nyt painostaa miehen äkkiä maistraattiin tämä asia on koko loppuiän heidän välissään.

Ainakin itselleni puolison paras on TODELLA iso ja tärkeä asia. Siksi neuvoisin että ap juttelee perusteellisesti miehen kanssa ja kertoo että miehet toiveet ja unelmat ovat tärkeitä ja toteuttamisen arvioida. Uskon että mies haluaa samalla tavalla ap:n parasta, ja siinä yhdessä keskustellen se ratkaisu sitten löytyy.

AP: kiitos taas kerran huolenpidosta. Olen lukenut joka ikisen kommentin miehelleni tästä keskustelusta ja itseasiassa myös tämän keskustelun kirjoittaminen tänne oli hänen ideansa. Tietää että käyn täällä silloin tällöin ja tietää että täältä saa vastauksia kun usein päivittelen kuumimpia keskusteluita hänelle.

Meillä ei ole kiire, ollaan jo kaksi vuotta keskusteltu ja mietitty parhainta tapaa joka tuntuu kummastakin hyvältä

Vierailija kirjoitti:

Vihaan uskontoja yli kaiken eikä kumpikaan kuulu kirkkoon. Kuolisin häpeään jos menisin uskonnollisin menoin naimisiin. Ja minkä uskonnon? Kristinuskon? Sitä vihaa toiseksi eniten, heti islamin jälkeen. Mikään ei ole aiheuttanut niin paljon tuskaa maailmaan kuin uskonnot. Melkoinen vitsi että pitäisi saada omalle elämälle joku siunaus paikallisesta valtavirtauskonnosta...

Sinä kurja kerettiläinen. Etkö siis usko, että itsekin jo viidettä kertaa naimissa oleva palkkapappi voisi langettaa avioliitollenne siunauksen? Älä välitä, en minäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole kaduttanut vielä kertaakaan näiden 25 vuoden aikana, minkä naimisissa olemme olleet. Vihkimistilaisuudessamme oli papin lisäksi läsnä vain kaksi hyvää ystävää todistajina + tuolloin vuoden ikäinen lapsemme. Ihan riittävästi porukkaa, yhtään enempää emme kaivanneet. :)

Pappi maistraatissa?

Sori, jäi pois maininta että seurakuntatalon pienessä ”vihkitilassa” siis meidän vihkiminen tapahtui.

Ei todellakaan harmittanut. Ajeltiin maistraattiin eräs torstai päivä, saatiin molemmat töistä paikallinen vapaa (jee), sen jälkeen kahdestaan syömään ja kotona illalla leffaa ihan rauhassa. Ei olla vieläkään kerrottu kellekään sukulaiselle (tehtiin se vain turvaksi molemmille, jos toiselle tapahtuu jotain). Ihanan stressitöntä (niin kuin se kuuluisiin olla).

Meidät vihittiin maistraatissa (= Digi- ja väestötietoviraston palvelupaikassa) noin 35 vuotta sitten. Kumpikin meistä joutuu olemaan esillä yleisön edessä, mutta ajatus kirkkohäistä puistatti. Mitään "morsiusmekkoa" en olisi päälleni pukenut.

Mukana olivat todistajat. Tilaisuus oli nopea, mutta mieleenpainuva. Juhlimme illalla ystävien kanssa.

Me mentiin naimisiin kirkossa ja oli hääjuhla. Ei nyt suorastaan kaduta, mutta nyt jos menisin naimisiin, niin kävisin vain maistraatissa ja sen jälkeen vaikka leffassa&syömässä puolison kanssa. Silloin nuorena vaan tuntui, että ne häät "piti" järjestää.

Eipä ole kaduttanut, vihkiminen kirkon sakastissa (pieni koruton huone kirkon alakerrassa, siksi vertaan maistraattiin), paikalla pari henkilöä meidän lisäksi. Puoliso ei halunnut isoja häitä ja tämä ok. Pienillä kuluilla selvittiin ja hyvät muistot juhlista, edelleen yhdessä, jo parikymmentä vuotta.

Maistraatissa vihittiin ja käytiin sen jälkeen syömässä ravintolassa. Meidän perhe ja kaksi todistajaa.

Kätevää, kaunista - eikä ole kaduttanut. Häät on lopultakin tosi puuduttava juhla. Yleensä porukka vain odottaa, että kakku leikataan ja pääsee kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole harmittanut mitenkään, päinvastoin. Ihanat muistot jäi ”salavihkimisestä”. Minusta kuulostaa vähän siltä, että miehesi ei jostain syystä saa kerrottua omia toiveitaan vihkimisestä sinulle.

AP: kiitos huolenpidosta mutta itseasiassa mieheni ehdotti tätä maistraattia ennen minua. Harkinnan jälkeen innostuin siitä enemmän kun perinteisistä häistä kun taas mies rupesi miettimään omia sukulaisiaan että he pettyvät.

Olen yrittänyt sanoa että ne ovat meidän häät.

Itseasiassa pelkäsin samaa, että sukulaiset pettyvät. Vihkimiseen tuli ihan lähin perhe ja pari tärkeintä ystävää. KUKAAN sukulainen ei ikinä valitellut meidän häistä mitään. Se on teille paljon isompi asia kuin kellekään muulle.

vapaa valintahan se on, mutta onko nämä ohitetut, "ei niin tärkeät ystävät" onnitelleet tai kutsuneet omiin häihinsä vieraiksi? Onhan tuo törkeää jakaa ystäviä. Joko pitää häät tai ei pidä, mutta jakaminen tärkeisiin tai ei tärkeisiin ystäviin on häijyä. Jos pitää ilman juhlia niin sitten pidetään ne myös ilman "tärkeitä"ystäviä. muu on vain teeskentelyä. Voisi ihan hyvin sitten sanoa että pidettiin normaalit häät mutta sinua ystävää ei kutsuttu koska ei haluttu sua. Tulisi kaikille ainakin täysin selväksi. Tai voihan olla ettei sinulla vaan ole ystäviä ja tuo on tekosyy.

Ei kaduta, me mentiin maistraatissa naimisiin, oli meidän 2 pientä lasta ja maistraatista todistajat. Eniten mua harmittaa kun tuli lähetettyä Whatsapp viesti sisaruksille ja vanhemmille että on menty naimisiin, koska hetihän siitä alkoi kauhea onnittelujen tulva ja kyselyt kuinka aiotaan juhlia jne. Tietysti on välillä kaduttanut että tuli mentyä naimisiin, mutta ei todellakaan ettei ollut isot häät, kuka sellaisia haluaa, yök!

Ehdotan että hääjuhlia vietetään kun joku iso kynnys on ohitettu vuosina, esim kolmen vuoden jälkeen. Avioliitossa ei ole mitään juhlimista jos se ei kestä.

Vierailija kirjoitti:

Miten vieraiden lukumäärä ja mahdollisten juhlien pitäminen liittyy siihen, onko vihkiminen maistraatissa vai kirkossa? Kummassakin voi tulla vihityksi vain kahden todistajan läsnäollessa ja kummassakin tapauksessa voi halutessaan pitää tai olla pitämättä isot juhlat.

Meillä oli kirkkovihkiminen vain kahden todistajan läsnäollessa. Seurauksena anopin vihat, kun luuli, että olemme pitäneet häät. Mihinkään isoihin häihin ei ollut syytä, koska meillä oli jo lapsikin, joka nukkui vihkimistilaisuuden ajan.

Ei kaduttanut 😀 miksi ihmeessä olisi kaduttanut, että saatiin meidän näköiset häät?!

Samaa vois kysyä kirkossa vihityiltä ökyhääperinne-pareilta, jos olisi niin tyhmä ettei ymmärtäisi ihmisten arvostavan eri asioita. En siis kysy.