Te joilla oli maistraatissa vihkiminen, kaduttiko jälkikäteen?
Meillä harkinnassa vihkiminen maistraatissa jonka jälkeen suoraan häämatkalle Lapin erämaahan. Maistraattiin tulisi miehen äiti sekä veli ja minun vanhempani.
Miestäni kuitenkin arveluttaa että kaduttaakohan tämä päätös myöhemmin. Olen yrittänyt lohduttaa että jos jää harmittamaan niin voidaan pitää kunnon isot juhlat jonain ”tasavuotena” esim viiden vuoden kunniaksi.
Tai vuoden päästä jos talous yhtäkkiä kääntyy.
Joten miten on? Te jotka menitte maistraatissa naimisiin, onko kaduttanut jälkikäteen?
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Tässä menee nyt häät ja vihkiminen sekaisin.
Kaikki taisivat kuitenkin ymmärtää, mitä ap tarkoittaa.
Me ei menty maistraatissa naimisiin, vaan kappelissa, mutta paikalla olivat vain todistajat. Ei ole kaduttanut, että ei juhlittu isommin. Naimisissa olemme olleet 20 vuotta.
Maistraattivihkiminen ja isot häät ei sulje toisiaan pois. Ja kirkollisen vihkimisen voi toteuttaa ilman hääjuhlia. Vähän ot mutta ihmisillä on outo kuvitelma näistä.
Itseäni ei kaduta. Oli ihanaa olla se päivä kaksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole harmittanut mitenkään, päinvastoin. Ihanat muistot jäi ”salavihkimisestä”. Minusta kuulostaa vähän siltä, että miehesi ei jostain syystä saa kerrottua omia toiveitaan vihkimisestä sinulle.
AP: kiitos huolenpidosta mutta itseasiassa mieheni ehdotti tätä maistraattia ennen minua. Harkinnan jälkeen innostuin siitä enemmän kun perinteisistä häistä kun taas mies rupesi miettimään omia sukulaisiaan että he pettyvät.
Olen yrittänyt sanoa että ne ovat meidän häät.
Itseasiassa pelkäsin samaa, että sukulaiset pettyvät. Vihkimiseen tuli ihan lähin perhe ja pari tärkeintä ystävää. KUKAAN sukulainen ei ikinä valitellut meidän häistä mitään. Se on teille paljon isompi asia kuin kellekään muulle.
Ei ole kaduttanut. Menimme naimisiin ruokatunnilla. Työkaveri tuli todistajaksi ja otti valokuvia. Suvulle kerrottiin pari kuukautta myöhemmin.
Ei ole kaduttanut. Päinvastoin. Tuntui, että onni vaan suurenee vuosien myötä, eikä niin, että hulppea alku ja alamäki.
Ei todellakaan kaduta.
Suunnittelimme ensin perinteisempää hääjuhlaa, tosin sitäkin ilman kirkko-osuutta, koska emme kummatkaan mieheni kanssa ev. lut kirkkoon kuulu.
Homma meni siihen, että appiukko rupesi suunnittelemaan häistä ryyppyjuhlaa, johon kutsuu kaikki tutun tututkin.
Me olisimme järjestäneet pienen lounastilaisuuden ilman alkoholia, mutta ei kelvannut.
Lopulta päädyimme pitämään pienen kahvitilaisuuden kahden todistajan kanssa ja jäi hyvä mieli.
Ei ole kaduttanut, tosin meistä ei kumpikaan kuulu kirkkoon tai halua mitään jumalan siunauksia, joten maistraatti oli itsestäänselvä valinta.
Ei todellakaan kaduta. Vihkijä oli ihana, huumorintajuinenkin. Paikalla veli morsiamineen todistajina, veli otti myös paljon kuvia. Ihana tilaisuus. Lämmöllä muistelen.
Vihaan uskontoja yli kaiken eikä kumpikaan kuulu kirkkoon. Kuolisin häpeään jos menisin uskonnollisin menoin naimisiin. Ja minkä uskonnon? Kristinuskon? Sitä vihaa toiseksi eniten, heti islamin jälkeen. Mikään ei ole aiheuttanut niin paljon tuskaa maailmaan kuin uskonnot. Melkoinen vitsi että pitäisi saada omalle elämälle joku siunaus paikallisesta valtavirtauskonnosta...
Ei ole kaduttanut, sillä vihaamme juhlia emmekä viihdy huomion keskipisteenä. Toki sukulaiset olisivat halunneet juhlistaa häitämme, mutta meillä ei ole tapana miellyttää ketään.
Vierailija kirjoitti:
Miten vieraiden lukumäärä ja mahdollisten juhlien pitäminen liittyy siihen, onko vihkiminen maistraatissa vai kirkossa? Kummassakin voi tulla vihityksi vain kahden todistajan läsnäollessa ja kummassakin tapauksessa voi halutessaan pitää tai olla pitämättä isot juhlat.
Mietin ihan samaa, sillä eihän se maistraattivihkiminen sulje pois isoja juhlia. Meilläkin oli vihkiminen maistraatissa perjantaina kahden todistajan läsnäollessa, ja lauantaina lähes sadan hengen juhlat.
AP: Meistä kumpikaan ei kuulu kirkkoon eikä haluta raahata maistraatista työntekijää jonnekin ”juhlapaikan” kun ei edes pidetä juhlia.
Ja kirkossa ei edes päästäisi täällä naimisiin vaikka kuuluttaisiin. Ollaan kumpikin miehiä ja jokainen kirkko saa itse päättää vihkiikö vai ei vaikka suomen laki sanoo mitä
Ihan paras päätös oli olla pitämättä suuria juhlia. Ihan vaan todistajien läsnollessa maistraatissa naimisiin. Kirkossa en missään nimessä olisi halunnut naimisiin edes vain todistajien läsnäollessa.
Ei kaduta. Todistajatkin olivat maistraatin työntekijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä menee nyt häät ja vihkiminen sekaisin.
Avauksessa kyllä kerrottiin, että hääjuhlaakaan ei ole tulossa. Fiksumpi voisi ymmärtää, että vastaajat vastaavat tällä lähtöoletuksella.
Mutta ilmeisesti jotkut lukijat kaipaisivat jokaiselta vastaajalta erikseen sen maininnan, että ei, meilläkään ei ollut erikseen myöskään isoa hääjuhlaa vaan koko homma oli tosiaankin se pienimuotoinen vihkiminen.
Aina välillä tuppaa unohtumaan, että toiset tarvitsevat rautalangan lisäksi sitä ratakiskoakin…
Ei ole harmittanut. Kosinta, 2 viikon päästä maistraattiin ja samantien häämatkalle. Ei kuluja tai stressiä.
Ei kaduta. Oli ihanan lyhyt ja pieni tilaisuus.
Ei kaduta. Kävimme kahdestaan (maassa jossa silloin asuimme) ja todistajina olivat kaksi työntekijää. Olemme yksityisiä ihmisiä muutenkin, joten isot häät olisivat tuntuneet omituisilta. Tultuamme Suomeen kävimme sitten lapsuudenperheeni kanssa illallisella juhlistamassa.
Ei ole kaduttanut - päinvastoin.